Victoria was here

 Cascade de Gairaut

Nizzan pohjoisosia ei ole monilla turistinähtävyyksillä siunattu. Chambrunin puiston jälkeen huusholliamme lähinnä olevat nähtävyydet, roomalaiset rauniot ja Matisse-museo, löytyvät 1,6  kilometrin päästä idästä Cimiezin puolella.    

Jos meiltä taas lähdetään suoraan  pohjoiseen, tullaan 1,3 kilometrin päässä olevalle Gairautin vesiputoukselle, Cascade de Gairautille. Vielä sata vuotta sitten se oli merkittävä turistinähtävyys, jota matkaoppaat ja lehdistö kehuivat paitsi vesiputouksen myös sievän itävaltalaistyyppisen alppimajan ja poikkeuksellisen hienon panoraamanäköalan takia. 

Vesiputouksesta tehtiin sata vuotta sitten paljon myös postikortteja 

Paikka on yhä  näkemisen arvoinen. Se hyväksyttiin pari vuotta sitten historiallisten monumenttien luetteloonkin. Perusteluina olivat vesiputouksen ohella rakennuksen julkisivu ja kattorakennelmat, alla oleva luola, vesialtaat ja  portaat.

Kyseessä on historiallinen muistomerkki sanan varsinaisessa merkityksessä. Jo alunperin se rakennettiin muistoksi siitä, että 1883 saatiin valmiiksi kanava, joka toi Vesubiestä vettä Nizzaan.  Mökkiä nimitetään Maison de Gardeksi eli vartijan mökiksi, vaikka se lienee ollut aina pelkkä  koriste.  On arveltu, että vesiputouksen rakentamiseen innoittivat tuon ajan muodikkaat, yläluokan suosimat vesihoitoja tarjonneet kylpyläkaupungit kuten Baden-Baden. (Näitä vesikaupunkeja ollaan nyt esittämässä Unescon maailmanperintöluetteloon).

Alppimajaromantiikkaa Gairautissa 

Belle Époque-kauden romanttista arkkitehtuurinäkemystä edustava mökki seisoo keinotekoisten kivipaasien päällä, jotka muodostavat korkean vesiputouksen. Vesi ryöppyää ylhäältä portaittain suureen, epäsymmetriseen altaaseen. Mökin alla on keinotekoinen luola, jonka sementtiset kaiteet on tehty puun oksien näköisiksi. Tällaiset luolarakennelmat olivat ihan must 1800-luvun hienossa puistosuunnittelussa.

Alkuaikoina Gairautin putouksia tultiin katsomaan paitsi mökin ja maisemien vuoksi myös esimerkkinä modernista vedenkäsittelyteknologiasta. Vesi puhdistui matkalla ja putouksista siihen tuli happea. Vielä tänäkin päivänä putous jatkaa tehtäväänsä veden hapettajana ja kiintoisana nähtävyytenä.  

Tunnetuin turisti, joka on käynyt täällä, oli eittämättä Englannin kuningatar Victoria. Hän joutui Rivieran lumoihin vieraillessaan vuonna 1882 Mentonissa. Siitä pitäen hän palasi Rivieralle eri kohteisiin miltei vuosittain. Vuosina 1895-1899 hän asusti Cimiezissä kuutisen viikkoa kerrallaan. Lähes kahdeksankymppinen kuningatar noudatti päivärutiineja, joihin sisältyi iltapäivisin ajeluita eri puolille Nizzan seutua. Gairautin vesiputous oli lähellä Victorian majapaikkaa hotelli Exelsior Reginaa, joten siellä tuli käytyä useammankin kerran.

Jotkut nizzalaiset ovat valitelleet, että mökki ei ole enää arvoisessaan kunnossa. Täytynee mennä nyt kevään aikana itse vilkaisemaan, josko pormestari Estrosin kaipaamat siistimistoimenpiteet olisi toteutettu.  

Kanaalin varsi on hölkkääjien ja muiden reippailijoiden suosiossa 

Matkailusivusto Tripadvisorissa on useitakin arvioita Gairautin putouksesta. Enemmistö kommentoijista pitää putousta tutustumisen arvoisena. Suureksi turistimagneetiksi paikasta tuskin kuitenkaan on. Siellä kun ei esimerkiksi ole kahvilaa tai ravintolaa. Tällä hetkellä putous on ehkä paremmin paikallisten kuin turistien tiedossa. Se on kuulemma suosittu hääkuvien tai ristiäiskuvien ottopaikka. Raikkaan ilman ansiosta se on myös hölkkääjien suosiossa.  Sopiva hetki, jolloin paikkaan kannattaa tutustua, saattaisikin olla paahtavan helteinen päivä, jolloin luola ja putous tuntuvat erikoisen raikkailta.  

Jalkojen juuressa  koko Nizzan kaupunki

Kerrotaan, että öiseen aikaan putouksella voisi aistia vahvana raikkaan veden tuoksun. Tripadvisorissa vinkataan lisäksi, että sinne kannattaa suunnata pimeällä ihailemaan kaupungin valoja. Ja kansallispäivänä, 14. heinäkuuta se on tietysti mitä mainioin paikka seurata ilotulituksia. Myöhään iltapimeällä eivät  kuitenkaan bussit kulje, joten kyyti pitää hoitaa muulla tavoin.

La Chapelle de Gairaut 

Samalla reissulla kannattaa myös kurkata vastapäiseen kirkkoon, La Chapelle de Gairautiin. Ensimmäiset maininnat kirkosta ovat 1400-luvulta. Kirkossa on Notre Dame de la Merci –pyhimykselle  omistettu kappeli, joka on otettu käyttöön 1696. Tuosta vuodesta alkaen gairautilaisten kerrotaan  juhlineen tätä pyhimystä aina  syyskun 24 päivä. Hän oli vainottujen kristittyjen ja vankien suojelija.  Kirkko  kuuluu kulttuuristen muistomerkkien luetteloon.

 

Kirkkomaalla lepää joitakin tunnettuja nizzalaisia, kuten arvostetun Medecin- suvun jäsenet Alexandre (1852-1911), joka oli asianajaja ja poliitikko, hänen poikansa Jean (1890-1965), myös asianajaja ja merkittävä poliitikko sekä edellisen poika  Jacques (1928-1998), hänkin  asianajaja ja merkittävä poliitikko mutta myös korruptiosta syytetty konna.  

Medecinien hauta 

Alexandre Medecinille on omistettu oma puistoaukio (Place) pienen matkan päässä kodistamme, St Mauricen kaupunginosassa. Joskus kuninkaaksikin kutsuttu Jean Medecin oli kahteen otteeseen kaupungin pormestarina, kaikkiaan 33 vuoden ajan. Lisäksi hän oli muissa tärkeissä poliittisissa tehtävissä. Juuri hänelle on omistettu kaikkien tuntema Nizzan pääkatu Avenue Jean Medecin. Hänen kuoltuaan 1965 Nizzan pormestarin virkaan astui hänen poikansa Jacques.   

Jacqueskin oli huomattava poliitikko. Kaupungin pormestarina hän oli autoritaarisen ja korruptoituneen johtajan, toisaalta mukavan ekstrovertin ihmisen maineessa. Hän toimi jopa Ranskan matkailuministerinä vuonna 1976. Mies joutui eroamaan virastaan vuonna 1990 korruptioepäilyjen vuoksi. Hän vältteli vankilaa pakenemalla Uruguaihin, jossa hänet pidätettiin ja luovutettiin Ranskaan vuonna 1994. Vapauduttuaan 1996 hän palasi loppuelämänsä ajaksi Uruguaihin, jossa hänen kerrotaan hankkineen elantonsa uimapuku- ja lautasantennikauppiaana.  

Jacques Medecin ehti 25-vuotisen pormestarin uransa aikana käynnistää lukuisia suuria rakennushankkeita kuten  Modernin taiteen museon, Nice Etoilen, lentokentän laajennuksen ym. Rötöstelystä huolimatta häntä myös arvostetaan edelleen laajalti. Siitä kertoo se, että hänelle omistettiin parisen vuotta sitten aukio (Espace Jacques Medecin) uudessa Promenade de Paillon –puistossa. Tämä tosin on herättänyt myös närää. Joissakin poliittisissa piireissä vaaditaan nimen muuttamista.    

Ellei patikointi Gairautin putoukselle kiinnosta, sinne pääsee näppärästi ja nopeasti myös esimerkiksi bussilla 76  Fontaine de Templen aukiolta, Avenue de Gairautin puolella olevalta pysäkiltä.  

Nyt saa ympäristöoppi jäädä tauolle. Seuraavassa bloggauksessani siirryn taloyhtiö- ja kiinteistökysymyksien kiehtovaan maailmaan.