Victoria was here
Cascade de Gairaut |
Nizzan
pohjoisosia ei ole monilla turistinähtävyyksillä siunattu. Chambrunin puiston jälkeen huusholliamme lähinnä olevat nähtävyydet, roomalaiset rauniot ja Matisse-museo, löytyvät 1,6 kilometrin päästä idästä Cimiezin puolella.
Jos meiltä taas lähdetään suoraan pohjoiseen,
tullaan 1,3 kilometrin päässä olevalle Gairautin vesiputoukselle, Cascade de
Gairautille. Vielä sata vuotta sitten se
oli merkittävä turistinähtävyys, jota matkaoppaat ja lehdistö kehuivat paitsi vesiputouksen
myös sievän itävaltalaistyyppisen alppimajan ja poikkeuksellisen hienon panoraamanäköalan
takia.
Vesiputouksesta tehtiin sata vuotta sitten paljon myös postikortteja |
Paikka on yhä
näkemisen arvoinen. Se hyväksyttiin pari vuotta sitten historiallisten
monumenttien luetteloonkin. Perusteluina
olivat vesiputouksen ohella rakennuksen julkisivu
ja kattorakennelmat, alla oleva luola,
vesialtaat ja portaat.
Kyseessä on historiallinen
muistomerkki sanan varsinaisessa merkityksessä. Jo alunperin se rakennettiin muistoksi siitä,
että 1883 saatiin valmiiksi kanava, joka toi Vesubiestä vettä Nizzaan. Mökkiä nimitetään Maison de Gardeksi eli
vartijan mökiksi, vaikka se lienee ollut aina pelkkä koriste.
On arveltu, että vesiputouksen rakentamiseen innoittivat tuon ajan muodikkaat, yläluokan suosimat vesihoitoja
tarjonneet kylpyläkaupungit kuten Baden-Baden. (Näitä vesikaupunkeja ollaan nyt
esittämässä Unescon maailmanperintöluetteloon).
Alppimajaromantiikkaa Gairautissa |
Belle Époque-kauden romanttista arkkitehtuurinäkemystä edustava mökki seisoo
keinotekoisten kivipaasien päällä, jotka muodostavat korkean vesiputouksen. Vesi ryöppyää ylhäältä
portaittain suureen, epäsymmetriseen altaaseen. Mökin alla on keinotekoinen luola, jonka sementtiset kaiteet on tehty
puun oksien näköisiksi. Tällaiset luolarakennelmat olivat ihan must 1800-luvun hienossa
puistosuunnittelussa.
Alkuaikoina
Gairautin putouksia tultiin katsomaan paitsi mökin ja maisemien vuoksi myös esimerkkinä
modernista vedenkäsittelyteknologiasta. Vesi puhdistui matkalla ja putouksista
siihen tuli happea. Vielä tänäkin päivänä putous jatkaa tehtäväänsä veden
hapettajana ja kiintoisana nähtävyytenä.
Tunnetuin
turisti, joka on käynyt täällä, oli eittämättä Englannin kuningatar
Victoria. Hän joutui Rivieran lumoihin vieraillessaan vuonna 1882 Mentonissa.
Siitä pitäen hän palasi Rivieralle eri kohteisiin miltei vuosittain. Vuosina 1895-1899 hän asusti Cimiezissä kuutisen viikkoa kerrallaan. Lähes kahdeksankymppinen kuningatar noudatti päivärutiineja, joihin sisältyi iltapäivisin ajeluita eri puolille Nizzan
seutua. Gairautin vesiputous oli lähellä Victorian majapaikkaa hotelli Exelsior Reginaa, joten siellä tuli käytyä useammankin kerran.
Jotkut nizzalaiset
ovat valitelleet, että mökki ei ole enää arvoisessaan
kunnossa. Täytynee mennä nyt kevään aikana itse vilkaisemaan, josko
pormestari Estrosin kaipaamat siistimistoimenpiteet olisi toteutettu.
Kanaalin varsi on hölkkääjien ja muiden reippailijoiden suosiossa |
Matkailusivusto
Tripadvisorissa on useitakin arvioita Gairautin putouksesta. Enemmistö kommentoijista
pitää putousta tutustumisen arvoisena. Suureksi turistimagneetiksi paikasta tuskin kuitenkaan on. Siellä kun ei esimerkiksi ole kahvilaa tai ravintolaa. Tällä
hetkellä putous on ehkä paremmin paikallisten kuin turistien tiedossa. Se on
kuulemma suosittu hääkuvien tai ristiäiskuvien ottopaikka. Raikkaan ilman
ansiosta se on myös hölkkääjien suosiossa.
Sopiva hetki, jolloin paikkaan kannattaa tutustua, saattaisikin olla paahtavan helteinen päivä, jolloin luola ja putous tuntuvat erikoisen
raikkailta.
Jalkojen juuressa koko Nizzan kaupunki |
Kerrotaan, että öiseen aikaan putouksella voisi aistia vahvana raikkaan veden tuoksun. Tripadvisorissa vinkataan lisäksi, että sinne kannattaa suunnata pimeällä ihailemaan kaupungin valoja. Ja kansallispäivänä, 14. heinäkuuta se on
tietysti mitä mainioin paikka seurata ilotulituksia. Myöhään iltapimeällä eivät kuitenkaan bussit kulje, joten kyyti pitää
hoitaa muulla tavoin.
La Chapelle de Gairaut |
Samalla
reissulla kannattaa myös kurkata vastapäiseen kirkkoon, La Chapelle de Gairautiin. Ensimmäiset maininnat kirkosta ovat 1400-luvulta. Kirkossa on Notre Dame de la Merci –pyhimykselle omistettu kappeli, joka on otettu käyttöön
1696. Tuosta vuodesta alkaen gairautilaisten kerrotaan juhlineen tätä
pyhimystä aina syyskun 24 päivä. Hän oli vainottujen
kristittyjen ja vankien suojelija. Kirkko kuuluu kulttuuristen muistomerkkien luetteloon.
Kirkkomaalla lepää joitakin tunnettuja nizzalaisia, kuten arvostetun Medecin- suvun jäsenet Alexandre (1852-1911), joka oli asianajaja ja
poliitikko, hänen poikansa Jean (1890-1965), myös asianajaja ja merkittävä poliitikko sekä edellisen poika Jacques (1928-1998), hänkin asianajaja ja merkittävä poliitikko mutta myös korruptiosta syytetty konna.
Medecinien hauta |
Alexandre Medecinille on omistettu oma puistoaukio (Place) pienen matkan päässä kodistamme, St Mauricen kaupunginosassa. Joskus kuninkaaksikin kutsuttu Jean Medecin
oli kahteen otteeseen kaupungin pormestarina, kaikkiaan 33 vuoden ajan. Lisäksi
hän oli muissa tärkeissä poliittisissa tehtävissä. Juuri hänelle on omistettu kaikkien tuntema Nizzan pääkatu
Avenue Jean Medecin. Hänen kuoltuaan 1965 Nizzan pormestarin virkaan
astui hänen poikansa Jacques.
Jacqueskin oli huomattava poliitikko. Kaupungin pormestarina
hän oli autoritaarisen ja korruptoituneen johtajan, toisaalta mukavan ekstrovertin
ihmisen maineessa. Hän toimi jopa Ranskan matkailuministerinä vuonna
1976. Mies joutui eroamaan virastaan vuonna
1990 korruptioepäilyjen vuoksi. Hän vältteli vankilaa pakenemalla Uruguaihin, jossa hänet pidätettiin ja luovutettiin Ranskaan vuonna 1994. Vapauduttuaan 1996 hän palasi loppuelämänsä ajaksi Uruguaihin, jossa hänen kerrotaan hankkineen elantonsa uimapuku- ja lautasantennikauppiaana.
Jacques Medecin ehti 25-vuotisen pormestarin uransa aikana käynnistää lukuisia suuria rakennushankkeita kuten Modernin
taiteen museon, Nice Etoilen, lentokentän laajennuksen ym. Rötöstelystä huolimatta häntä myös arvostetaan edelleen laajalti. Siitä kertoo
se, että hänelle omistettiin parisen vuotta sitten aukio (Espace Jacques Medecin) uudessa Promenade de Paillon –puistossa. Tämä
tosin on herättänyt myös närää. Joissakin poliittisissa piireissä vaaditaan nimen muuttamista.
Ellei patikointi Gairautin
putoukselle kiinnosta, sinne pääsee näppärästi ja nopeasti myös esimerkiksi bussilla 76 Fontaine de Templen aukiolta, Avenue de Gairautin puolella
olevalta pysäkiltä.
Nyt saa ympäristöoppi jäädä tauolle. Seuraavassa bloggauksessani siirryn taloyhtiö- ja kiinteistökysymyksien kiehtovaan maailmaan.
Nämä jutut on hienoja. Kohta tunnen itsenikin turistiksi Nizzassa. Kiitos Tuula.
VastaaPoistaKiva tietää! Milloin käydään sanoista tekoihin?
VastaaPoistaKiitos tietopaketista. Kyllä pitäisi päästä käymään taas Nizassa. <3
VastaaPoistaKyllä.
PoistaTosi mukavia kirjoituksia, sun on täytynyt todella harrastaa asiaa saadaksesi noin paljon faktoja mukaan. Seuraavaa odotellessa! :)
VastaaPoistat. Sirpa
Kiitos. Kyllä tätä tietojen penkomista voi harrastukseksi nimittää. Tuolla on niin kiehtovan pitkä paikallishistoria. Meidänkin kulmillamme on edelleen pieniä muistoja siitä kun Roomalaiset ovat liikkuneet siellä yli 2000 v sitten. Puhumattakaan, että tuo Gairautin kirkkokin on jo vähintään 500 v vanha eikä edes ole mikään hyvin merkittävä turistinähtävyys, näitä kun riittää.
PoistaKivoja juttuja, ihan tässä tule koti-ikävä.
VastaaPoista