Hulppean huvilan hämärä historia





Siitä lähtien kun kuulimme naapureilta, että yhtiön tontti on muinoin kuulunut Villa Demidoffille, alkoi paikan historia kiinnostaa, vaikka en mikään historioitsija olekaan.

Toistaiseksi ainoa kirjoista löytynyt maininta huvilasta löytyi Nizzan kaavoitushistoriaa käsittelevästä teoksesta, jossa on sekä kartta että kuvakin huvilasta. Enempää tietoa huvilasta ei tästäkään lähteestä irtoa. Tiedon etsimisestä onkin tullut meikäläiselle jonkinlainen haaste ja harrastus.   

Tuskin Demidoffin huvilan vaiheet muuten niin kiinnostaisivat, mutta olisihan hienoa tietää, jos huvilan muinaisella omistajalla olisi ollut yhteyksiä suomalaiseen hyväntekijään, sosiaali- ja diakoniatyön uranuurtajaan Aurora Karamziniin (1808-1902). Hän oli ennen Karamzinia naimisissa Pavel Demidoffin kanssa. Ikänsä puolesta Auroran ainoa lapsi,  Pavel (eli Paul) tai joku pojanpojista olisivat voineet olla näitä omistajia.


Aurora Karamzin oli niitä harvoja suomalaisnaisia, joista on tehty postimerkki.

Aurora matkusteli mielellään. Voidaan arvella, että venäläisaateliston suosima Nizza oli hänelle tuttu. Hänestä kertovissa teoksissa on  pari mainintaakin Nizzasta. Hän asui pitkiä aikoja varsnkin Pariisissa paimentamassa hurvitteluun ja tuhlailuun taipuvaista poikaansa,

Pariisista käsin hän myös matkusti Nizzaan viemään henkilökohtaiset surunvalittelunsa tsaari Aleksanteri II:lle ja Maria Aleksandrovnalle heidän poikansa Nikolain menehdyttyä  keuhkotautiin vuonna 1865. Tämän surullisen tapauksen johdosta tsaari rakennutti sille paikalle missä Nikolain kuolintalo oli, upean ortodoksisen Pyhän Nikolain kirkon.

Aurora sattui olemaan Nizzassa myös 23.2.1887, kun alueelle iski  tuhoisa maanjäristys. Hän oli jo 79-vuotias, mutta säilyi vahingoittumattomana. Naapurissa talot sen sijaan romahtivat, mikä järkytti häntä  suuresti. Vuodelta 1863 löytyy vielä pieni merkintä Nizzaan liittyen. Aurora oli tilannut Nizzasta kukat Suomen kotinsa  juhlatilaisuuden koristeluun. Vieraaksi saapui itse tsaari Aleksanteri II.

Auroran Nizza-yhteydet mainitaan vain ohimennen  eikä niissä kerrota missä hän majaili. Mutta jos jollain Demidoffilla olisi silloin ollut huvila, tottakai hän olisi  ainakin käväissyt päiväkahveilla ellei sitten yökylässä.

Vaikka huvilasta ei löydy tietoa, ihmeellistä kyllä  yksi postikortti tarttui haaviin, tosin vain digitaalisena. Siinä on tuo ylläoleva kuva huvilasta. Näkyy, että rakennuksen päädyssä oli valtava talvipuutarha. Tekstissä ilmeisesti Demidoffin palkollinen pyytää pariisilaista Samaritaine-tavarataloa lähettämään miesten alusvaatekatalogin. Jo tuolloin siis tavarataloilla oli tarjota nettikaupan edeltäjää eli postimyyntipalvelua ainakin Pariisissa.  
Huvilan rakennusvuodesta ei ole tarkkkaa tietoa. Sen on täytynyt olla pystyssä jo paljon ennen vuosisadan vaihdetta, sillä siihen tehtiin muutoksia vuonna 1900 nizzalaisarkkitehti Joseph Marsin suunnitelmien mukaan. Tämä ilmenee Nizzan arkkitehtuurisivustosta. Uudistuksessa lisättiin ainakin sisäänkäynnin eteen iso parveke. Mars oli venäläisten suosiossa, sillä hänet mainitaan myös yhdeksi ortodoksisen katedraalin suunnittelijaksi.

Olen googlannut Demidoffeja läppäri savuten, mutta edelleen on epäselvää, kuka oli ’meidän’ Demidoffimme.  Joutuu myös huomaamaan, että  kaikki netissä oleva tieto ei ole luotettavaa. Jostain henkilöstä voi olla näkyvillä kahdenlaista syntymävuotta ja venäläiset sukunimetkin vääntyvät muille kielille miten sattuu. Nizzaan liittyen mainitaan Demidoffeista Prince eli ruhtinas Demidoff joko ilman etunimeä tai etunimellä Paul. Kerran tämä oli kuulemma ostaa pamauttanut Nizzassa  taidenäyttelyssä kaikki paikallisen taiteilijan Adolf Mossan akvarellit. Hänen sanotaan olleen suurlähettiläänä Ateenassa. Tarkempi plarailu kuitenkin paljastaa, että Venäjän Ateenan suurlähettiläs oli Auroran pojanpoika Elim, maailman rikkaimpana miehenäkin tunnettu.  Elimin kuolinpaikastakin on tarjolla pari versiota. Milloin se on Nizza milloin  Ateena. 

Näin Nizzan karnevaalien aikaan mainittakoon, että jossakin lähteessä  kerrotaan ruhtinas Demidoffin olleen aktiivinen Nizzan karnevaalien kehittämistoimikunnassa ja puuhanneen myös kaverinsa kanssa golfkenttää Gagnes sur Meriin. Liekö tämäkin Paul oikeasti ollut Paul vaiko sittenkin Elim?

Elim ei ollut kuitenkaan se Paul Demidoff, joka pakeni vallankumousta Maltalle ja sieltä käsin asianajajansa avustuksella  anoi vuonna 1919 viisumia Nizzaan. Hän perusteli anomustaan sillä. että hänellä on paljon omaisuutta Ranskassa, 13-vuotias Ranskassa syntynyt poika ja toinen tyttäristä naimisissa ranskalaisen  upseerin kanssa.

Auroralla tosin oli Paul-niminen pojanpoikakin, mutta näiden kahden Paulin tiedot eivät mene yksiin. Sen sijaan Nizzassa on  asunut  Auroran pojapoika Anatoli, San Donaton 4. ruhtinas. Hänestä  löytyy tieto, että hänellä oli kolme tytärtä, joista kahden häät pidettiin Nizzassa 1925 ja 1926, joten hänen kotinsa noihin aikoihin lienee ollut Nizzassa. Kolmannen tyttären häät olivat 1933 Marseillessa, jossa Anatoli myös myöhemin kuoli. Jospa Anatoli olisikin mystinen huvilanomistaja Pohjois-Nizzasta?   

Sen verran tuossa merkittävässä suvussa on jäseniä, joista löytyy jotain sukupuutietoa tai muuta,  että vähemmästäkin pää menee sekaisin.

Se mikä on selvää,on, että lopullinen tuho huvilalle tuli 1960-luvulla. Tilalla  on nyt taloyhtiömme kolme kerrostaloa. Aiemmista rakennuksista tontilla on jäljellä pieni kaksikerroksinen rakennus, jossa ehkä alunperin oli tallit ja tällä hetkellä autotalleja. Yläkerrassa asustaa talkkaripariskunta tilavassa asunnossa,  jolla on oma  puutarhakin. 




Varakkaita talvehtijoita


Talvehtijoita Prom'illa eleganssista päätellen 1920-luvulla

Nizzassa haikaillaan vieläkin noiden kulta-aikojen perään, jolloin Rivieralla vietti aikaansa eurooppalainen aatelisto ja muut varakkaat. Siellä nähtiin myös tärkeitä kruunupäitä kuningatar Victoriasta alkaen. Venäläisten invaasio alkoi kun leskikeisarinna Alexandra Feodorovna  lipui laivallaan lomailemaan Rivieralle vuonna 1857.  

Kuumin turistisesonki oli talvella. Siksi näitä yläluokkaisia turisteja  nimitettiinkin talvehtijoiksi. He pakenivat oman maansa ankeampaa talvea useammaksi kuukaudeksi palveluskuntaa mukanaan. Talvella 1880-1881 laskettiin Rivieralla  talvehtineen 13000 ranskalaista, 6000 englantilaista, 2500 venäläistä, 2000 saksalaista ja itävaltalaista sekä 2500 amerikkalaista. Tuo aikanaan varmaan suurikin turistitulva ei ole isokaan jos sitä vertaa viime vuonna Rivieralla lomailleeseen 11 miljoonaan turistiin, jotka tosin viipyivät keskimäärin vain reilut 6 päivää.

Äveriäät talvehtijat eivät tietenkään tulleet millekään vaatimattomalle mökkilomalle. He vuokrasivat tai rakensivat toinen toistaan hienompia huviloita, vähitellen myös hotelleja. Komein palatsi oli venäläisen paroni Paul Grigoriévitch Von Derwiesin rakennuttama Chateau de Valrose. Palatsissa oli oma konserttisalinsakin. Palatsi puistoineen on edelleen olemassa. Siellä sijaitsee nykyisin Nizzan yliopiston kampus. Puisto ei ole alkuperäisessä loistossaan. Huonokuntoinen suihkulähde ei solise eivätkä kukkapenkit kukoista. 


Chateau Valrosen päärakennus

Kun viime aikoina on ollut paljon puhetta pakolaisista, vertailun vuoksi todettakoon, että Venäjältä pakeni vallankumouksen pyörteissä  ainakin  puolitoista miljoonaa ihmistä. Suomeen tuli kaikkiaan noin 35000. Monen pakenijan määränpää oli Riviera, jonne syntyi  laaja venäläisyhteisö. Siihen kuului ihmisiä kaikista sosiaaliluokista, joukossa paljon myös taiteilijoita. Kotoutumisessa auttoi, että Rivieralla oli venäläisten rakentamia kirkkoja ja venäjänkielinen koulu, venäjänkielinen lehti yms. Useimpien varallisuus jäi Venäjälle, joten moni aristokraatti joutui tienaamaan elantonsa tavallisissa töissä kuten taksikuskina, taloudenhoitajana, maataloustöissä jne. Edellämainittu turvapaikanhakija Demidoff suunnitteli myyvänsä omaisuuttaan ja ryhtyvänsä pankkiiriksi. Jotkut hyödynsivät rahapulassaan  vanhoja hienoja asujaan myymällä tai lainaamalla niitä elokuvastudioille tai olemalla itsekin mukana elokuvien teossa.   



Pyhän Nikolain katedraali  kuuluu nykyisin Venäjän valtiolle ja on vastikään restauroitu.




Kommentit

  1. Hauskaa näitä historiajuttuja on penkoakin, varsinkin kun yllätyksekseni Nizza ei täysin vieras paikka ollut noina aikoina suomalaisillekaan.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kommentit ovat tervetulleita.

Suositut tekstit