Kolinaa Koromandelista

Tervetuloa  kurkistamaan mitä on mielessä  pitkiä aikoja vuosittain  Nizzassa  viihtyvällä helsinkiläismummolla.  Koromandel viittaa taloyhtiömme nimeen, mutta ihmeteltävää  ja ihasteltavaa  löytyy myös  aidan  ulkopuolelta. 

Taloyhtiömme nimi kirjoitetaan oikeasti C:llä ja sanan edessä on vielä Parc.  'Suomennettuna' voisi puhua Koromandelin puistosta.  Koska ranskalaiset nimeävät mielellään katuja, aukioita ja lentokenttiäänkin suurmiestensä mukaan,  arvelin aluksi Coromandelinkin olleen  kenties  paikallinen kenraali tms.

Pieleen meni.  Naapurit kertoivat  nimen juontavan Ranskan vanhasta siirtomaasta  Intiassa.  Vähän oli kaukaa haettu, eivätkä naapurit osanneet selittää miksi. Kenties nimellä on haluttu viitata pihaamme, jota myös puistoksi (parc)  kutsutaan. Myynti-ilmoituksissa  sitä saatetaan luonnehtia   jardin exotiqueksi vaikkei se palmuineen ja banaanipuineen ole sen eksoottisempi  kuin muutkaan paikalliset jardinit, Mutta asuntokaupoissa liioitellaan herkästi, etenkin jos pitää keksiä perusteita yliampuvalle hinnoittelulle. Tai kuka tietää, ehkä yhtiön rakennusten valmistuessa 50 vuotta sitten piha olikin eksoottisempi. 

Ainakin nimi on omintakeisempi kuin  sellaiset  taloyhtiöiden nimet kuin Bleu Azur, Les Oliviers, Les Palmiers, Les Eucalyptus  jne.  Joskus  uudehkon taloyhtiön nimi viittaa myös aiempaan omistajaan. Vanha alueen kartta kertoo, että tonttimme on kuulunut Villa Demidoffille.  On varmaan moniakin syitä, miksi tätä maineikasta venäläistä nimeä ei ole säilytetty yhtiömme nimessä. 

Jo pelkästään tonttimme nimi ja historia ovat innoittaneet  tutkimaan asioita tarkemmin. Selvittelystä on miltei kehkeytynyt uusi harrastus. Nizzassa asumiseen liittyy myös kaikenlaisia suomalaista ihmetyttäviä ilmiöitä isännöinnistä alkaen. Omanlaisiaan haasteita kohtaa myös remontoidessaan. Silloin tällöin on tullut mieleen, onko tällaisen välillä hermoja koettelevan kakkoskodin omistamisessa ylipäätään mitään järkeä.  Toistaiseksi loppusaldo  on  niukasti plussan puolella.  

Ihanan etelän terveiset  Nizzasta!

Johdantona  olkoon aluksi pari näytettä viestintävälineistä, jotka olivat tärkeitä lomamatkailijoille ennen sähköposteja, instagrammeja, selfieitä ja facebookia.

Tämä kaunis vanha kortti on tuorein lisä pienessä vanhojen Riviera-aiheisten postikorttien kokoelmassani. Se on kulkenut kakkoskotikaupungistani Nizzasta synnyinkaupunkiini Kuopioon ja sieltä sen ostettuani kotiini Helsinkiin eli samoja polkuja kuin itsekin olen kulkenut. Siitä voi löytää jopa tiettyä selfie-symboliikkaa:  meikäläisen naama  on yhtä lailla ajan hampaan runtelema kuin tämä kortti.  

Kortin  on lähettänyt  Jouko  (ihan varma en ole tuosta allekirjoituksesta) vuonna 1929  osoitteella Neiti Maire Siimes,  Kuopio Reposaari s/s Länsi-Kuopio. Kortin vastaanottaja ilmeisesti asui saaressa, jonne posti tuotiin s/s Länsi-Kuopio –nimisellä höyrylaivalla.

Kuvapuolella  komeilee yksi tuon ajan tärkeimpiä turistikohteita,  Jetée - pelikasino. Joukon teksti on ytimekäs kuin  tviittaus:   Nizza 13.6.1929  Ihanan etelän terveiset! Saavuimme juuri alppimatkalta, jossa henkemme usein riippui vain 10 cm levyisestä tiekaistaleesta. Huomenna yritän onneani Monte Carlossa. Jouko.  

Kasinon kuva vihjaa, että ehkä onnea on yritetty jo Nizzassakin.

Nizzassa oleili  1920-luvulla suomalaisia jopa niin paljon, että heillä oli oma seura. Siihen kuului parikymmentä jäsentä. Seuratoiminta taisi sittemmin olla monien vuosikymmenten ajan olematonta, mutta viime vuosituhannen lopulla se heräsi uuteen kukoistukseen. Nykyiseen  Rivieran Suomi-Seuraan kuuluu vajaat 600 henkilöä.

Varakkaiden lomakohteena tunnettu kaupunki ei ollut 1920-luvulla kenen tahansa kuopiolaispojan  saavutettavissa. Mutta asusteli siellä ainakin  yksi kuopiolainen: taiteilija  Juho Rissanen.  Hän puursi kotonaan ahkerasti tilaustöiden parissa, mutta ehti kuitenkin aina välillä piipahtaa Villa Huovilassa Promenade des Anglaisilla. Siellä hän pelasi bridgeä  huvilan silloisen omistajan Sergej Nikolajeffin kanssa.

Villa Huovila on näkyvin muisto tuon ajan Nizzan suomalaisista. Sen rakennutti kodikseen varakas kärköläläisinsinööri Carl Constantin Collin. Huvila valmistui vuonna 1911. Nimi  viittasi Collinin maatilaan Kärkölässä. Huvila komeilee monissa moderneissa matkaoppaissa esimerkkinä rantapromenadin Belle Epoque-tyylisistä huviloista, joista se on ainoa jäljellä oleva. Collin  myi muutaman vuoden kuluttua huvilansa  autokauppias Sergej Nikolajeffille  ja rakensi  uuden  Länsi-Nizzaan Fabroniin. Huvilan vaiheista voi lukea lisää Kenneth Danielsenin teoksesta Promenade des Anglais 139, Historien om Villa Huovila.

Collin oli maailmanmatkaaja, poikamies ja erikoinen persoona. Hän opiskeli insinööriksi Pariisissa 'Ecole Centrale des Arts et Manufactures' -opistossa, jossa häntä aiemmin oli opiskellut myös Gustave Eiffel. Collin viihtyi myös pelikasinoilla, samoin Rissanen. Ehkäpä Jouko piipahti Monte Carlon kasinolla juuri Juhon ja Carl Constantinin  asiantuntevassa seurassa?   

Komealla meren päälle rakennetulla Jetéen kasinolla ei ollut onni mukanaan. Se paloi jo ennen avajaisiaan vuonna 1883. Se rakennettiin uudelleen, mutta toisen maailmansodan aikana 1941 saksalaiset tekivät siitä selvää ja käyttivät siitä otetut metallit omiin tarkoituksiinsa. Jetée elää kuitenkin nizzalaisten kollektiivisessa muistissa. Jouluna 2014 Jetée oli ikuistettu upeasti  Nizzan uuden Promenade de Paillon-puiston valoteokseen. Internetissä on myös videoita ja mallinnuksia tästä rakennuksesta. 

Tarjonnan puolesta iki-ihanien Nizza-aiheisten postikorttien keruuta pystyisi jatkamaan loputtomiin jos vain intoa riittäisi. Riviera oli suosittu yläluokan lomakohde jo ennen kuin postikortteja oli olemassa, ja kun niitä tuli markkinoille, tärkeimmät nähtävyydet ikuistettiin  kaikista mahdollisista kuvakulmista kauniisiin kortteihin. Omiin kokoelmiini pääsevät mielenkiintoisimmat,  kohtuuhintaiset yksilöt. Joskin Nizza-korttien valikoima on runsas, niiden aihepiiri on suhteellisen suppea. Useimmiten aiheena on Promenade des Anglais  ja sen lähimaasto  tai  vanha kaupunki eli paikat, jossa turistit liikkuivat eniten.  Nyttemmin metsästänkin lähinnä kortteja,  jotka esittävät  Pohjois-Nizzan näkymiä St Mauricesta, le Raysta, Chambrunista tai Gairautista. Tämä harrastus ei tule kalliiksi, sillä näitä kortteja on tarjolla todella vähän. Nämä alueet eivät ole koskaan olleet  mitään turistirysiä eikä niistä varmaan ole paljon kortteja tehtykään.

Chambrunin puiston  komea Temple de Diane on harvoja pohjoisnizzalaisia
vanhojen  postikorttien aiheita. Se on edelleen saman näköinen. 

Ylläoleva tyypillinen postikorttinäkymä ei ole paljonkaan muuttunut 90 vuodessa. Taustalla näkyvät vuorenrinteet tosin on rakennettu täyteen kerrostaloja. Kortti on lähetetty toukokuussa vuonna 1926 K.K.:n Kirjastolle ja Arkistolle Kirkkokatu 14:ään Helsinkiin. Kirjoittajan nimestä ei tahdo saada selvää, mutta teksti on edelleenkin kuranttia: Täällä tutkitaan vain Baedekereitä, muut kirjat unohtuvat etelän … ihanassa loistossa ja kukkasten tuoksussa.