Terveisiä Roomasta: Historiallisia kahvittelu- ja ruokapaikkoja

Antico Caffé  Greco 

Harvoinpa voi kehua nauttineensa lounasta  samassa paikassa   kuin  Goethe   tai Wagner,  Eino Leinosta ja muista suomalaisista kulttuuripersoonista puhumattakaan. Roomassa tällainen on mahdollista, sillä siellä on säilynyt muutama merkittävä jo yli sata vuotta sitten perustettu ruokapaikka. 

 Leinon suosikkikuppilaan, Caffé Grecoon   oli helppo kävellä Espanjalaisten
portaitten kautta kun oli   ensin ihasteltu Monte Pincion näkymiä.  

Caffé Greco  on paljon enemmän kuin  mikä tahansa kahvittelupaikka. Se on Rooman vanhin kahvila, toiminut paikallaan jo vuodesta 1750. Se oli jo parisataa vuotta sitten ympäri maailmaa Roomaan tulleiden taiteilijoiden tukikohta, johon jotkut jopa saivat postinsa. 

Oven pielessä olevan kyltin mukaan se erityisen merkityksellisenä paikkana nauttii jonkinlaisesta opetusministeriön suojelusta.  

Jo ennen kuin tullaan kadulla kahvilan kohdalle, sen sijainnin voi tunnistaa seinässä roikkuvasta kyltistä jossa komeilee luku 250, epäilemättä laitettu sinne paikan 250-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.  

Kahvila  ylpeilee sillä, että siellä ovat hörppineet kahvia ellei sitten väkevämpääkin muun muassa Stendhal, Goethe,   Thorvaldsen,  Byron,   Keats,   Ibsen, H.C. Andersen,   Morrissey, Wagner , Berlioz, Mendelssohn, Liszt, Bizet …

Reilut  100 vuotta sitten suomalainen Ester Hällström havannoi:  ”Kanta-asiakkaat etsiytyvät omille nahkasohvilleen, ottavat esiin sanomalehden tai shakkipelin tai kättelevät tuttujaan. He ovat täällä kotonaan.   

Kotinuttu, kotiminä ja mukavuudentunne. Mutta myös satunnaiset kävijät tuntevat helposti olonsa kotoiseksi. Koko tunnelmassa on jotakin, joka saa heti kaikki tuntemaan hyvää oloa.

Italialaiset ovat aina omia itsejään.  Heillä on hyvä ja luonnollinen itsetunto eivätkä he arvioi toisiaan tiettyjen normien kautta. Ihminen on mitä on.

Pidämme sohvankulmauksestamme pienen marmoripöydän takana ja kahvista ja viinistä ja ennen kaikkea tunnelmasta…. 

Caffé Greco on nimittäin aivan toista kuin muut cafét ja trattoriat. Ei ole montaa eurooppalaista suurmiestä, jolla ei olisi ollut jonkinlaista suhdetta Caffé Grecoon.”  Italieniska dagar. 1912

Netistä löytyy myös Hector Berliozin   kommentteja kahvilasta vuodelta 1833, joita hän lähetti kotiväelleen. Ne ovat kaukana Hällströmin hehkutuksesta.  Berliozille kelpasivat vain Pariisin kuppilat:  ”Se (Caffe Greco) on todellakin inhottavin taverna mitä löytyy: likainen, pimeä  ja kostea, mikään ei oikeuta sitä suosikkiasemaa jonka  kaikkien Roomassa asuvien kansojen taiteilijat ovat sille antaneet.  Mutta sen läheisyys Piazza di Spagnan  ja vastapäisen Lepri-ravintolan kanssa  houkuttelee huomattavan määrän asiakkaita. Siellä tapetaan aikaa polttaen  kuvottavia sikaareita ja juoden kahvia, joka ei ole sen parempaa, niitä ei tarjoilla marmoripöydiltä kuten kaikkialla muualla vaan pieniltä puupöydiltä, jotka ovat hatun kannen kokoisia, mustia ja tahmeita kuten tämän ihastuttavan paikan seinät. Kuitenkin Cafe Grecossa käy niin paljon ulkomaalaisia taiteilijoita, että enemmistö käyttää sitä postiosoitteenaan, ja vastatulleilla ei ole parempaa tapaa tavata maanmiehiään kuin menemällä sinne." 

Kahvilan vetovoima ei ole vähentynyt kahdessa ja puolessa vuosisadassa. Nyt se tuskin toimittaa kenellekään postitoimiston virkaa ja  varmasti  siistit sisätilat kelpaisivat  Berliozillekin.  Kun istuimme kahvilan punaisella samettisohvalla pienen marmoripöydän ääressä, kenelläkään asiakkaalla ei näyttänyt  olevan Hällströmin mainitsemaa kotinuttua eikä shakkia pelattu.  Yhtään suurmiestäkään ei tullut bongattua, vaikka epäilemättä merkkihenkilöiden virta kahvilaan ei ole nykypäivinäkään ehtynyt.  Kaikki asiakkaat vaikuttivat turisteilta. Yksi jos toinenkin räpsi kuvia.

Paikan  kestävän suosion takaa  sijainti Espanjalaisten portaiden naapurissa (osoitteessa   Via Condotti 86), ystävällinen palvelu, kohtuulliset hinnat  ja  viihtyisä interiööri. Ilmeisesti kahvilaa on hiljattain remontoitu. Seinätkin ovat nyt siistit ja niillä roikkuu  runsaasti  vanhoja tauluja, jotka ovat sen näköisiä, että ovat ehkä olleet paikoillaan paikan perustamisesta alkaen. Kalustuskin tukee paikan pitkiä perinteitä.  

Frakkipukuiset  tai mustaan pukuun sonnustautuneet tarjoilijat liikuskelivat  silmäänpistävän suoraselkäisinä. Joko heidän työhön perehdyttämiseensä on sisältynyt oppitunti hyvän ryhdin merkityksestä tai sitten rekrytointivaiheessa on valittu vain kaikkein suoraselkäisimmät ehdokkaat. Plussaa kahvila saa vielä siitäkin, että tarjoilijat, jotka varmasti osaavat englantia, kuitenkin puhuvat asiakkaalle ensiksi italiaa, mikä mielestäni korostaa paikan perinteitä tihkuvaa luonnetta. 

Nauttimamme salaattiannokset  olivat maittavia ja  näin merkittävän kuppilan tuotteiksi suomalaisen mielestä kohtuuhintaisia (14€/kpl).  Jälkiruuaksi olisi ollut tarjolla toinen toistaan viettelevämmän näköisiä leivonnaisia ja kakkuja. Niitä maistetaan seuraavalla kerralla.

Ketkähän kuuluisuudet ovat tätäkin Caffe Grecon kupruista ja kulunutta listaa ehtineet lukea? 

Liisi Karttusen (historioitsija ja lähetystösihteeri Roomassa  1907-44) päiväkirjasta paljastuu, että sadan vuoden takaiset suomalaiset Rooman-kävijät viettivät iltojaan mielellään toistensa seurassa ja toistensa luonakin.  ”Silloisen siirtolamme mieli-viinipaikkoja olivat Al Vero Frascati, lähellä Piazza Colonnaa, jonne kuskit ja muut hauskat ihmiset tulivat myös viiniä juomaan, Santi Apostoli-torilla oleva Est, Est, Est-viinitupa ja lähellä Pantheonia oleva Palombella –paikka tai kokoonnuimme kahviloissa sellaisissa kuin Aragno, Caffé Greco, ja sitten oli meillä vielä omat ristimämme kahvilat, kuten ’Caffé Ellinor’ ison postin lähellä tai ’Caffé Leino’ Tiberin rannalla. ”  

Toinen vilkaisemamme Leinon ja kumppaneiden suosikkipaikka, joka edelleen toimii vanhalla paikallaan ja nimellään,  olikin edellä mainittu  PizzeriaFratelli Ricci Est!  Est!!  Est!!!, alkuperäiseltä nimeltään Bottiglieria Est! Est!! Est!!!   

Erikoiselle nimelle löytyy Wikipedista taustatietoa. Tarinan mukaan nimi kuuluu italialaiselle viinialueelle Montefiasconessa, Viterbon provinssissa.  Nimi  on peräisin 1100-luvulta, jolloin saksalainen piispa matkusti Vatikaaniin paavia tapaamaan.  Hän lähetti  avustajansa edellään selvittämään eri kylistä, missä saa kunnon viiniä. Sellaisen paikan oveen piti kirjoittaa latinankielinen  sana ‘est’ .  Montefiascionessa oli niin hyvää viiniä, että piispa  kirjoitti Est!  Est!!  Est!!! . Tarinasta on erilaisia variaatioita eikä sen todenperäisyyttä pidetä varmana.   

Se oli lähes tuhat vuotta sitten. Nyt Wikipedia kertoo viiniarvostelijasta, jonka mukaan  kyseinen litku  on viiniä, jolla on maailman erikoisin nimi ja tylsin maku.

Alunperin Est!  Est!!  Est!!! oli siis  viinitupa. Se kuitenkin mainostaa nettisivuillaan olevansa Rooman vanhin pizzeria, perustettu 1888. Se on edelleen saman Riccin perheen omistuksessa. 1900-luvun alussa kun sinne saatiin sähköt, siellä alettiin valmistaa pizza napoletanaa, josta tulikin suuri menestys.  Ilmeisesti sähköuuni oli tuolloin kova juttu.  Nythän on jo vuosikymmenet pidetty parhaana nimenomaan puu-uunissa paistettua pizzaa.   

Tiedossa ei ole, onko  Est!  Est!!  Est!!! iä   remontoitu vuoden  1920 jälkeen,  jolloin nettisivujen mukaan  sisustus uusittiin. – Mahtaa olla mahtava sisustus kun vielä miltei sadan vuoden jälkeen sen uudistus kannattaa mainita, ellei sitten maininta liity siihen, että rempan jälkeisissä avajaisissa nähtiin Italian lahja tieteelle, langattoman lennättimen eli radion keksijä ja fysiikan Nobel-palkinnon saanut markiisi  Guglielmo Marconi .  

Wikipediassa on  Marconista muutakin mielenkiintoista tietoa: koulukiusattu, ei pärjännyt teknillisessä koulussa, ei  merisotakoulun pääsykokeissa eikä  hänellä ollut asiaa myöskään  yliopistoon. Äitimuori kuitenkin tuki ja rahoitti poikansa harrastuksia salaa isältä. Näin markiisi pääsi kehittelemään keksintöään ja sai vihdoin arvostustakin.

Vaikka Est!  Est!!  Est!!!  on lyhyen päättyvän kadun päässä, vähän syrjässä, sen suosio on ollut pysyvää.  Paikka avataan vasta illalla, joten käydessämme iltapäivän lopulla sen ovella, se oli suljettu. Ovella olevasta ruokalistasta saattoi kuitenkin lukea, että tämäkään paikka ei ollut hinnoitellut itseään pilviin, vaikka historian siivet siellä havisevatkin.   Tripadvisorissa paikkaa suositellaan ja pidetään kohtuuhintaisena, joskin joku moittii palveluhalukkuutta huonoksi.  Yleinen arvio on neljä pistettä viidestä eli hyvä. 

Est! Est!! Est!!!  löytyy osoitteesta Via Genova 32.   Avoinna   klo 19:00 - 23:59

Pelkäksi aikeeksi jäi tällä kertaa käynti Il Passetto –ravintolassa, joka oli myös yksi suomalaisten suosikkipaikoista sata vuotta sitten. Piazza Navonan tuntumassa edelleen toimivan historiallisen  ravintolan tarina alkaa vuonna 1860. Paikassa lienee erityistä tenhovoimaa, sillä lista siellä vierailleista julkkiksista on pitkä eikä siitä puutu kuninkaallisia eikä Hollywoodin glamouria: kuningatar Elisabeth, Charlie Chaplin, Arthur Rubinstein,  ruhtinas Rainier, Grace Kelly, Vittorio de Sica, Gina Lollobrigida, Salvador Dali, Ava Gardner, Gary Cooper, Clark Gable, Liz Taylor, Harrison Ford, Sylvester Stallone, Leonardo di Caprio, etc.

Nettisivuillaan Il Passetto  joka on hiljattain vaihtanut omistajaa, vakuuttaa  osanneensa säilyttää todellisen laaturavintolan rikkauden ja samalla luoneensa elegantin ja tyylikkään tunnelman.  On korkeita tiloja ja kristallikruunuja. On osattu yhdistää esteettinen nautinto ja makunautinto.  Perustavaa laatua oleva merkitys on myös tavalla jolla ravintolassa kohdellaan lukuisia asiakkaita: ravintola lupaa tarjota kohteliasta  palvelua, läsnäoloa sekä hymyä.  Mutta miten lie tämä helmi hinnoitellut herkkunsa? Voiko  kuninkaallisten suosima  paikka olla halvimmasta päästä? Pienen nettisurffailun tuloksena löytyi paikan ruokalista. Hinnat vaikuttavat olevan samaa tasoa kuin siisteissä ravintoloissa yleensä.  Not bad kuninkaallisten kantapaikasta, jossa istutaan kristallikruunujen loisteessa. 

Tripadvisorissa ravintola kerää kehuja neljän pisteen verran. Ruokalistan monipuolisuus saa kiitoksia, paljon löytyy meren antimia, ja kasvissyöjätkin kuulemma lähtevät tyytyväisinä. Erityisesti suositellaan kokeilemaan paikan risottoja. Palvelun luvataan pelaavan  hienosti. La fourchette-sivustolla tälle ristorantelle ei kuitekaan heru kuin 7,7/10 pistettä. Sivulta löytyy myös paikan   ruokalista jossa on hinnat toisin kuin ravintolan omien sivujen ruokalistassa. Osoite Borgo Pio, 62 .  

Kaikkia suomalaisten sadan vuoden takaisia suosikkipaikkoja ei tietenkään enää ole olemassa.  Yksi niistä toimi vielä pari vuotta sitten,  Caffé Aragno, tosin Alemagna -nimisenä.  Se oli perustettu 1886, mutta sekä omistajat että nimi ovat vaihtuneet muutaman kerran. Tämäkin kuppila oli todellinen kulttuurikahvila, joka oli  vetänyt puoleensa merkkihenkilöitä niin politiikan kuin taiteiden alalta. Mutta sen omistanut ravintolaketju luopui siitä pari vuotta sitten. Ehkäpä varmasti monen tämän kaltaisen kulturellin paikan kokema kova kohtalo selittääkin, että Caffé Greco on jollain tavalla opetusministeriön suojeluksessa.

Väsynein jaloin oli kuitenkin parasta palata  levähtämään omaan majapaikkaan, Roman Terrace -’hotelliin’, ja poimia matkan varrelta läheisestä pizzapuodista palat tuoretta pizzaa muutamalla eurolla.  Tämä palapizza voitti mennen tullen kokeilemiemme turistirysien pizzerioitten tekeleet. 

Niinpä  silloin kun Roomassa pizzattaa, pizzapuotien tarjonta on varteenotettava eikä välttämättä huonoin vaihtoehto.

Leinon ja kavereiden suosimia ravintoloita ja kahviloita, jotka edelleen toimivat, saattaa olla enemmänkin. Niiden etsiminen ja löytäminen jäi ensi kertaan.

http://kolinaakoromandelista.blogspot.com/