Legendaarinen ilmapurjehtijatar
Baronesse Raymonde de Laroche, teatterirooliin liittyvä postikorttikuva |
Näin Kansainvälisen naistenpäivän lähestyessä pikku bloggaus naisesta,
jolle myönnettiin maailman ensimmäisenä naisena
lentolupakirja tasan 107 vuotta sitten.
1800- ja 1900-lukujen taite oli ihmeellistä aikaa. Oli otettu käyttöön
uudet keksinnöt, kuten sähkö ja automobiilit. Vuonna 1903 nähtiin ensimmäiset
moottoroidut Wrightin veljesten lentokoneet.
Ensimmäinen lentotapahtuma järjestettiin
Ranskan Reimsissä vuonna 1909. Seuraavana vuonna niitä järjestettiin jo kaksikymmentä eri puolilla maailmaa,
muun muassa Nizzassa. Lentotapahtumissa
kilpailivat keskenään eri lentokoneiden valmistajat, samaan tapaan kuin
autokilpailuissa. 1910 oli
merkkivuosi ilmailun historiassa: ensimmäinen alppien ylilento ja Englannin kanaalin ylitys. Silloin alettiin soveltaa lentokoneita myös sotilaallisiin
tarkoituksiin.
Yli sata vuotta sitten lentäjien on täytynyt olla varsinaisia
rämäpäitä. Ei voi kuin ihmetellä miten
nuo huterat härvelit ylipäätään pysyivät ilmassa. Monesti eivät
pysyneetkään. Lentäjiä kannustivat vaappuviin kyhäelmiinsä muun lisäksi sievoiset rahapalkinnot. Vakavia onnettomuuksia sattui tämän tästä. Heikompaa hirvittää katsoakin youtubesta löytyviä ensimmäisiä lentoja esitteleviä filminpätkiä. Niistä näkyy esimerkiksi, kuinka laskeutumisen
jälkeen lentokoneen rullatessa maan pinnalla sen luo juoksee ihmisiä ja yksi mies ottaa
koneesta kiinni, jotta se saadaan pysähtymään.
Tuohon aikaan oli olemassa selkeät käsitykset siitä, mitkä
tehtävät sopivat naisille, mitkä eivät. Poikkeuksiakin oli. Muutama rohkea nuori nainen uskaltautui jopa lentäjäksi, kuten Pariisista kotoisin ollut Elisa
Léontine Deroche (1882-1919).
Raymonde de Laroche on historian ensimmäinen nainen, jolle myönnettiin lentolupakirja. Hän sai sen 8.3.1910, joten häntä on hyvä muistella kansainvälisenä naisten päivänä. |
Elisa oli putkimiehen tytär, joka oli pienestä pitäen
kiinnostunut autoista ja moottoripyöristä. Hänestä tuli kuitenkin
näyttelijä. Lahjakas nuori nainen harrasti lisäksi sekä
taidemaalausta että kuvanveistoa. Teatterin lavalla hän käytti taiteilijanimeä Paroonitar Raymonde de Laroche vaikkei sen kummempi paroonitar ollutkaan. Laroche
tutustui lentämiseen ja Voisin-lentokoneiden valmistajaan miesystävänsä Léon
Delagrangen välityksellä. Leonkin
oli lentäjäksi ryhtynyt näyttelijä. Hänen
käyttöönsä oli Voisin-tehdas rakentanut jopa lentokoneen vuonna 1907. Pariskunnalla oli yhteinen lapsikin.
Vuoden 1909 lokakuun lopussa, lyhyen Voisin-tehtaalla saadun opastuksen
jälkeen, Paroonitar pääsi kokeilemaan lentämistä. Ensimmäinen lento oli lyhyt pyrähdys, mutta
pian hän jo liiteli pitemmän neljän mailin matkan. Vallinnut voimakas
vastatuulikaan ei häntä säikäyttänyt, sillä hän kertoi tunteneensa, että kone
oli täysin hänen hallinnassaan. Jo
seuraavan vuoden helmikuussa de Laroche teki historiaa ollessaan ensimmäinen nainen
joka koskaan oli osallistunut lentokilpailuihin. Tämä tapahtui Heliopolisissa
Egyptissä. Hänelle kilpailun neljä
koetta olivat kuitenkin epävirallisia lentoja, jotka tarvittiin lentolupakirjan
saamiseksi. Edellytykset täyttyivät ja hän sai lupakirjan ensimmäisenä naisena
maailmassa. Samalla hänestä tuli ensimmäinen nainen joka on Afrikassa osallistunut
lentokisoihin.
Paroonitar de Laroche
oli sen verran kuuluisa, että hänestä kirjoittivat myös suomalaiset
sanomalehdet. Uutisista saattaa huomata,
että lentäminen oli vielä niin uutta, ettei suomenkielinen alan sanastokaan
ollut vakiintunut. Usein suomenkielisissä lehtiuutisissa kerrottiin
ilmapurjehduksesta lentämisen sijaan. Eikä
se ihan metsään mennyt, sillä koneitten siivet olivat kankaasta.
Nya pressen-lehti uutisoi 18.5.1910 Baronessan de Larochen olleen toukokuisella Pietarin lentoviikolla. Hän ei
kuitenkaan osallistunut kilpalentoihin, vaan oli paikalla vain mainosmielessä. Kilpailun ulkopuolella hän kuitenkin nousi koneella ilmaan 50 metrin korkeuteen ja pysyi siellä
noin 5 minuuttia. Hän ehti lentää useaan kertaan läheisen metsän yli. Lehden
mukaan laskeutuminen ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen, sillä hän ei ehtinyt
pysäyttää moottoria ajoissa. Mekaanikkojen avulla se silti onnistui. (Ehkäpä toimittaja ei ollut nähnyt tuota yllä mainittua filmiä, jossa näyttää olevan sääntönä, että joku juoksee pysäyttämään härvelin.)
Tsaari Nikolai II ihastui lentäjättäreen vastaanotollaan puhutellen
tätä paroonittareksi. Tämän
seurauksena de Laroche oli sitä mieltä, että koska tsaari oli häntä paronittareksi
puhutellut, hän oli muodollisestikin
oikeutettu tähän kunniaan. Hän ei enää yrittänytkään oikaista paroonitar-nimitystä. Myös siteeraamani suomalaiset sanomalehdet puhuvat
paroonittaresta enempiä selittelemättä.
Dagens Tidning-lehti kertoo vuonna 1912
paroonittaren onnettomuudesta, joka sattui vuoden 1910 tammikuussa. Paroonittaren
lentokone ajautui tuulen mukana niin että se törmäsi puuhun. Kone meni säpäleiksi,
mutta lentäjätär nousi romun keskeltä vahingoittumattomana ja oli jo seuraavana päivänä ilmassa
uudella koneella.
Voisinin lentäjät Reimsin tapahtumassa 1910 |
Dagens Tidningin mukaan Reimsissä heinäkuussa 1910 de Laroche kilpaili ainoana naisena naisten
palkinnosta, 5000 markasta. ’Sonnustautuneena pukevaan lentäjän asuunsa, valkeaan
villapaitaan, valkoharmaaseen ja mustaraitaiseen housuhameeseen (delad kjol),
ruskeisiin sukkiin ja kenkiin ja valkoiseen villapäähineeseen hän lensi 200
metrin korkeuteen ja miltei saavutti palkintoon tarvittavan pakollisen matkan,
kun kone äkkiä syöksyi alas 80 metrin korkeudesta ja hautasi nuoren
ilmapurjehtijattaren alleen. Hänen vasen
kätensä ja molemmat jalkansa murtuivat.
Mutta olipa onnettomuuden jälkeinen
sitominen miten kivuliasta
tahansa, paroonitar osoitti suurta sankaruutta eikä hänen huuliltaan päässyt
ainoatakaan valitusta.’
Ilmailuhistoriaa käsittelevällä nettisivulla kerrotaan tosin, että hän oli pitkään tajuttomana, joten ehkä siksikään ei huulilta päässyt valituksia. De Laroche oli arvioinut, että
muut olivat lentäneet liian lähellä minkä
vuoksi ilmanpaine aiheutti hänen koneeseensa häiriön. Silminnäkijät puolestaan kertoivat hänen itsensä tulleen liian lähelle
muita koneita ja hätäännyksissään tehneen kohtalokkaan väistömanööverin. Ei
ihme, jos ilmassa oli ruuhkaa, sillä Reimsissä kilpailijoita oli
ilmassa jo 67 ja ilmoittautuneita
vieläkin enemmän. R. Larochen nimi
mainitaan lentäjäluettelossa numerolla
59.
Dagens Tidning totesi, että rohkea ja kaunis
ilmapurjehtijatar, joka on vain 29-vuotias ja kahdeksanvuotiaan pojan äiti, oli onnettomuuden jälkeen pitkään sidottuna sairasvuoteeseen eikä sittemmin uskaltanut uhmata ilman vaaroja.
Vaikka onnettomuus oli niin vakava, että de Laroche oli vähällä menettää henkensä, hän toipui vammoistaan parissa vuodessa ja jatkoi jälleen lentämistä. Vuonna 1913 hän jo voitti Coup Feminassa nelituntisella non stop -lennollaan. Maailmansodan sytyttyä hän tarjoutui lentämään Ranskan sotilaskoneita, mutta viranomaisten mielestä moiset toimet olivat
liian vaarallisia naisille. Sen sijaan hänet kelpuutettiin vapaaehtoisena
kuskaamaan autolla ranskalaisia upseereita rintamalinjoille ja takaisin. Tästäkin
vaarallisesta tehtävästä hän selvisi ehjin nahoin.
Sodan päätyttyä Paroonitar palasi lentämiseen pariin ja teki
vuonna 1919 naisten ennätyksen lentäen 3900 metrin korkeudessa. Ennätyksen
rikkoi pian amerikkalainen Ruth Law
4720 metrillä. Ei kestänyt kauankaan, kun Raymonde de Laroche löi Lawn ennätyksen
lentämällä 4800 metrin korkeuteen. Pian
tuon jälkeen hän sai surmansa ollessaan uuden lentokonetyypin kyydissä
koelennolla. Konetta ohjasi toinen lentäjä.
Kansainvälisellä naisen päivällä yli satavuotinen historia
Usein kansainvälisen naisten päivän
alkuperäksi mainitaan 8.3.1857, jolloin New Yorkin vaatetehtaiden naiset lakkoilivat työolojensa vuoksi. Kansainvälinen sosialistisen naisten
konferenssi, joka kokoontui
Kööpenhaminassa 1910, päätti alkaa kansainvälisen naistenpäivän vieton newyorkilaisten
naisten mielenosoituksen muistoksi.
Wikipedia taas on sitä mieltä, että maailman ensimmäistä
kansainvälistä naistenpäivää vietettiin
19.3.1911, jolloin Itävallassa, Tanskassa, Saksassa ja Sveitsissä
järjestettyihin kokoontumisiin osallistui yli miljoona naista ja miestä. He
vaativat naisille äänioikeutta, työoikeutta, oikeutta ammattikoulutukseen ja
työsyrjinnän lopettamista. Tasan sata vuotta sitten, 8.3.1917
tekstiiliteollisuudessa työskennelleet naiset lakkoilivat myös Pietarissa. Lakkoilu laajeni ja johti lopulta tsaari Nikolai II:n luopumiseen kruunustaan.
Niin tai näin, YK:n
yleiskokous julisti vuonna 1972 vuoden 1975 kansainväliseksi naisten vuodeksi.
Ensimmäistä YK:n julistamaa kansainvälistä naistenpäivää vietettiin 8.3.1975.
Suosittu juliste
Tietoa Paroonitar Raymonde de Larochesta sain sivutuotteena, kun innostuin oheisen julisteen taustoista ja Nizzan vuoden 1910 Meeting d’Aviatonista. Tapahtumasta kertovissa uutisissa ja osanottajatiedoissa ei mainita Paroonitarta, vaikka Voisinin kone osallistuikin kisaan.
Kaunis juliste on jäänyt muistuttamaan jälkipolvia tapahtumasta. Se on varmasti tuttu monille
erilaisista matkamuistoista. Itselläni on siitä tehty postikortti ja
kuopiolaiselta kirppikseltä löytynyt palapeli. Juliste on taiteilija Charles Léonce Brossén (1871-1945)
tunnetuin teos. Hiljattain Christiesillä
huutokaupattiin tällainen 1910 painettu juliste 7500
punnalla eli 8875,50 eurolla.
Lähteitä
Dagens Tidning 31.3.1912, Kansalliskirjaston
digitoidut aineistot
Nya pressen 18.5.1910, Kansalliskirjaston digitoidut aineistot
Vuoden 2019 aikana on tarjolla tilaisuus kuulla paroonittaren tarina draamaopastuksena Järvenpään taidemuseossa näyttelyyn Sadejuovia ja pilvisäteitä liittyen. Sen esittää vuoden 2016 kulttuurijärvenpääläinen Marika Sampio-Utriainen, joka myös vastaa käsikirjoituksesta.
VastaaPoistaRakkaudesta ilmailuun – Baronesse Raymonde de Laroche –draamaopastuksen kantaesitys oli naistenpäivänä 8.3. 2019.
Muut esitykset: 24.3. 5.5. 22.5 24.7 8.9 28.9 klo 13 Järvenpään taidemuseossa
7/6/4€, alle 16-v. ilmaiseksi, tai Museokortti
https://museot.fi/utstallningar/?nayttely_id=20199
Oletko jo nähnyt esityksen?