Haasteita kotiboulangeriessamme
On asioita, joita useimmat Ranskassa tai yleensä ulkomailla olevat suomalaiset kaipaavat kotimaastaan. Eniten kaivataan ruisleipää,
toiseksi eniten ehkä Fazerin sinistä ja sitten karjalanpiirakoita. Kovin kaukana listalla - ehkä jossain salmiakin jälkeen - ei liene myöskään pulla tai
korvapuustit. Niitäkään ei ranskalaisleipomoissa tehdä.
Nyttemmin ainakin
Antibesista saa suomalaisten leipurien tunnetusti maukkaita korvapuusteja. Mutta kelpo
ehtoinen emäntä leipoo niitä itse. Kaupan pulla on kaupan pullaa vaikka voissa paistaisi.
Nizzassa oli tullut
jo tehtyä muutama harjoittelukierros korvapuusteja. Toisella tai kolmannella kerralla kakkarat alkoivat
muistuttaa lievästi korvapuusteja. Yhtenä harjoittelun tavoitteena
on jossain vaiheessa briljeerata tarjoamalla niitä ranskalaisille naapureille,
jotka eivät ole koskaan nähneet oikeita
korvapuusteja. Heillehän voi riskittä uskotella että
suomalaiset korvapuustit ovat juuri omieni näköisiä. Suomalaisille olen aikonut tarjoilla niitä vasta kun olen keksinyt jonkin uskottavan selityksen tekeleitteni epämuodostumille.
Harjoittelukakkaroita tehdessä tuli opittua, että jauhoja on kovin
monenlaisia. Ensimmäisellä kerralla olin käyttänyt
jauhoja, joiden pussista hämmästyksekseni luin vasta kun korvapuustit
jo olivat uunissa, että sekaan olikin
sotkettu jotain munajauhetta. Epäilen sen olleen syynä ensimmäiseen
epäonnistumiseeni.
Kun pitkän ajan kuluttua viime keväänä päätin taas harjoitella, olin nokkela ja varmistin etukäteen, mitä muut Rivieran suomalaiset suosittavat
jauhoiksi. Ostin sitten tismalleen oikeita eli T45-jauhoja. Enää ei
onnistumisen tiellä olisi mitään esteitä!
Paitsi että kaupasta ei löytynyt lainkaan suomalaisruokakaupoista helposti löytyvää tuorehiivaa. Lopulta etsiskelyjen jälkeen leivontaosastolta
löytyi kuivahiivapaketteja, jotka ajaisivat saman asian.
Paketissa luki: levure
chimique, jonka mielestäni hyvällä ranskantaidollani
ymmärsin olevan kemiallista hiivaa. Paketissa oli oikein kuvakin jonkinlaisesta hyvin
kohonneesta ranskalaisten pullasta eli briochesta, joten no
problem! Eikä kaupan hyllyssä sitä
paitsi muuntyyppistä hiivaa ollutkaan. Ilmiselvästi tämä oli ranskalainen sovellutus
kuivahiivasta.
Aineet olivat jo odottaneet kaapissa muutaman viikon, kun
tuli hetki toteuttaa jälleen kerran korvapuustien koeleivonta. Se tapahtui
tarkalleen ottaen Voice of Francen finaalin ja Euroviisujen finaalin
välissä. Kilpailut tulivat
samanaikaisesti eri kanavilta, euroviisut kestivät pitempään.
Ranskan the Voicen voitti yllättäen joku, jonka nimikin kuten myös euroviisuvoittajan, on jo unohtunut. Hopealle Voicessa jäänyt 17-vuotias
Antonio sai kotikatsomon kannatuksen. - Ei vähiten siksi, että hän oli nuorin kilpailija ja lisäksi naapurikaupungin
Grassen poikia. Me rivieralaisethan vedämme yhtä
köyttä näin suurissa kysymyksissä.
Valion korvapuustireseptin mukaan aikaa korvapuustien leipomiseen kuluu 1 t 25 min.
Vaikka Antonion tappio kirveli, ei auttanut kuin ruveta lämmittämään maitoa ettei
menisi aamuun asti, kävipä sitten edelleen jatkuneissa euroviisuissa miten tahansa.
Taikinan teko alkaa tunnetusti sillä, että hiiva sekoitetaan kädenlämpöiseen maitoon johon se sitten liukenee.
Liukenee ja liukenee. Ranskalaishiiva pikemminkin vaahtosi
varsin oudosti. Eikä muuten ollut yhtään suomalaisen hiivan
makuistakaan. Mutta kaipa ranskalaiset tietävät. Lopputuloshan se vasta ratkaisee miten hyvin hiiva toimii.
Hiivamaitoon sitten
ohjeen mukaisesti muna, sokeri, suola ja kardemumma sekä lopuksi jauhot ja sulatettu voi.
Pian taikina olikin valmis. Siitä vain kohoamaan liinan alle!
Huonosti kohosi. Missä
lie ollut vika. Kaikkia aineita oli annosteltu oikein ja muutenkin noudatin
ohjetta. Ehkä kohoaminen vain oli hidasta. Kun puolenkaan tunnin kuluttua taikina ei ollut
kohonnut, oli uskottava ettei niin tule koskaan tapahtumaankaan.
Kätevänä emäntänä pystyin siitä jo päättelemään, ettei taikinasta saisi kovin ilmavia korvapuusteja. Plan B: kokeillaanpas, tulisiko taikinasta pikkupullia! Ei
muuta kuin taikina palleroiksi ja päälle vielä voitelu munalla. Ja uuniin ilman enempiä kohotuksia! Uunisssa ne jopa vähän kohosivatkin, mutta ei tarpeeksi
ollakseen oikealla hiivamäärällä leivottuja.
Pullien kärsimysnäytelmää seuratessa mieleen
hiipi epäily, että kenties hiivassa oli
jotain vikaa. Pussissa oli kuitenkin päiväys, joka takasi tuoreuden vielä vuoden
kuluttuakin, joten olisi sen pitänyt toimia. Ehkä vika sittenkin oli jauhoissa? Hiivapaketissa olevassa kuvassahan briossi
oli kohonnut komeasti. Kenties ranskalaisilla on jokin salattu temppu leivonnassa?
Lopulta tuli mieleen, että joskin on selvää pässinlihaa että
levure chimique on kemiallista hiivaa, ehkä sen voisi sittenkin vielä varmistaa sanakirjasta.
Tavallisesta sanakirjastamme löytyi suomeksi vain sana sooda joka oli ranskaksi ….
Mutta paketissahan lukikin juuri näin! Eli se olikin soodaa! Miksi ihmeessä soodaa ei voi ranskaksikin kutsua soodaksi kemiallisen hiivan sijasta? Siitäpä vielä katsomaan miten nettisanakirja
kääntää sanan leivinjauhe. Bingo! Nettisanakirjan mukaan leivinjauhe on ranskaksi juurikin tuo levure chimique.
Miten levure muka voi
olla leivinjauhe, kun levure on suomeksi hiiva??? Taas tätä ranskalaista logiikkaa! Mutta ratkesipa kohoamisongelma lopultakin.
Kun keittiön kaappia myöhemmin siivottiin, sieltä löytyi jo edellisvuosien
leivontakerroilta levure chimiquea monta pussillista. Löytyi myös yksi
pahvipakkaus, jossa oli jäljellä yksi
pussillinen levure de boulanger ia
eli leipurin hiivaa. Oli siis vain unohtunut,
että kuivahiiva on nimeltään leipurin hiivaa. Miten maallikko muka voi tietää, että
leipureilla on eri hiivat kuin muilla? Eivätkö Ranskassa muut tee pullaa tai leipää kuin leipurit?
Uunista otetut pullat näyttivät hieman sämpylöiltä, mutta niiden pinta oli ruskistunut pullamaisesti. Niinpä uskaltauduttiin maistamaankin. Positiivisena huomiona saatoin todeta,
ettei rakennekaan itse asiassa ollut läheskään yhtä tiivis, vai sanoisiko kova,
kuin muinoin nuorena tyttönä kun leivoin pullaa, josta sattui unohtumaan kokonaan hiiva tai muu kohotusaine.
Näistä pullista tuli kuin tulikin sen verran kuohkeita, että hampaat pystyivät niihin. Eikä makukaan ollut täysin mahdoton ainakaan lämpimänä nautittaessa.
Laulukilpailujen sävyttämän leivontaillan kruunasi vielä harvinainen
ahaa-elämys, jollaisia ihmiselle tulee korkeintaan pari, kolme elämänsä aikana. Juuri
edellisenä päivänä oli nautittu sconseja Nizzan Scotch Tearoomissa. Omissa pullissani oli etäisesti jotain samaa.
Sconsithan kohotetaan juurikin leivinjauheella.
Heureka! Uusi nimi kehiiin ja pullat eivät enää olleetkaan pilalle
menneitä tekeleitä vaan Scones Maison! Hävikistä herkuksi!
Olo oli kuin Saara Aallolla UK:n Voicen
jälkeen. Ei ihan nappiin mutta jonkinlainen voitto
kuitenkin!
Kiitos Tuula taas hauskasta&hyödyllisestä postauksesta. Eipä olisi voinut olla ajankohtaisempi:meistä on puolisoni kanssa tulossa ensi viikolla osa-aika nizzalaisia ja pohdiskelin juuri, että pitäisikö pakata kuivahiivaa mukaan täältä koto-Suomesta. Tuo jauhovinkki oli myös hyödyllinen.
VastaaPoistaEi tarvitse viedä täältä hiivaa. Jotkut vie ruisjauhoja, mutta niitäkin saattaa jostain löytää. Kuivahiiva on siis sitä levure boulangeria jota tosin ei tainnut juuri silloin olla kaupassa (Carrefour) kun tuo kertomani juttu tapahtui. Nyttemmin olemme iloksemme löytäneet mainion boulangerien josta saa yhtä hyvää ruisleipää kuin Suomesta.
VastaaPoistaLeipäkoneeni (Tefal) mukana on lukuisia reseptejä, joista yksi on maalaisleipä. Kaikki ainesosat ovat suomeksi, mutta viimeinen on "levure". Päättelin, että se on ranskaa. Googletin muutaman kerran ja sain usein merkitykseksi kuivahiivan. Kerran sain merkitykseksi leivinjauheen. Tästä blogista asia selvisi. Uskon, että levure tarkoittaa nimenomaan leivinjauhetta. Kokeilen seuraavaksi maalaisleipää. Kaapissani oleva leivinjauhe on tosin mennyt vanhaksi puoli vuotta sitten.
PoistaVeikkaan, että tarvitset levureksi sitä mitä ranskalaiset nimittävät levure boulanger eli leipurin hiivaa. Se on juurikin kuivahiivaa. Nimessä siis sana boulanger on oleellinen. Se toinen on levure chimique joka on leivinjauhetta eli kemiallista hiivaa (?) - outo sanayhdistelmä suomalaiselle. Kokeilisin ensin kuivahiivalla tai perinteisellä hiivalla. Jospa Tefalin markkinointifirma ei ole käännättänyt tekstiä ammattilaisella eivätkä ole sitten uskaltaneet laittaa suomennosta ettei mene pieleen.
PoistaOnnea leivontaan! Olisi kiva saada tietää, miten onnistuit!
Itse pari viikkoa sitten jouduin ratkomaan uutta arvoitusta kun tuoreessa ranskalaisessa ruokalehdessä oli muffiniresepti, jossa yhtenä osana oli 'babeurre'. Sille löytyi suomenkielinen vastine: kirnupiimä. No sitäpä sitten etsittiin monesta hyvin varustetusta nizzalaisesta ruokakaupasta. Lafayetten herkkuosastolla kysyttiin henkilökunnalta. Oli heille ihan vieras sana. (Ei siellä tosin ollut myynnissä edes tavallista tofuakaan). Myyjä kävi vielä varmistamassa kollegaltaan. Ei, sitä ei ollut myynnissä. Eivätkä edes tienneet mitä se on. Korvasin sen jukurtilla. Kun sitten pihajuhlassamme tarjosin näitä ja kerroin, etten löytänyt babeurrea, jota ei näytetä edes tuntevan, yksi naapuri kertoi, että hänpä tietää mitä se on. Hänen isotädillään oli ollut monia vuosikymmeniä sitten meijeri ja hän oli siellä oppinut tämän sanan. Ei hänkään kyllä tiennyt, saako sitä nykyisin mistään ostaa. Ei varmaan ole ranskalaiseen makuun.