Ruhtinaan blinit

Mikäli ravintoloitten mainoksiin on uskominen,  parhaillaan on meneillään blinikausi.  

Wikipedian mukaan Blini on venäläinen suolainen ohukainen, johon käytetään yleensä vehnäjauhoja ja tattarijauhoja.  Pakanallisina aikoina blinit oli omistettu slaavien auringonjumala Jarilolle.  Venäjän ulkopuolella blini tarkoittaa hapatetusta hiivataikinasta tehtyjä ohukaisia. Niiden kanssa nautitaan voisulaa, smetanaa tai kermaviiliä, hienonnettua sipulia sekä mätiä tai kaviaaria. Yksi versio blineistä on perunablinit: blinit täytetään perunamuusilla, kääritään rullalle ja paistetaan rasvassa.

Tuskin olisin kiinnittänyt huomiota blinikauteen, ellei näihin lättyihin liitettäisi usein  nimeä Demidoff.  Viikko sitten etsiskellessäni pitkästä aikaa tietoa taloyhtiömme tontilla sijainneen Villa Demidoffin omistajasta, ruudulle pompsahti 'Blini Demidoff'. Aiemmissa hauissa sellaista ei mielestäni näkynyt. Kenties osuma näkyi nyt siksi, että asia on ajankohtainen ja blineistä varmaankin googlaillaan muutenkin.

Ruhtinas Anatoli Demidoff

Se Demidoff, jolle bliniresepti mitä todennäköisimmin on omistettu,  oli  tunnettu herkkusuu, Anatoli Nikolajevitch Demidoff (1812-1870). Hän oli upporikas venäläisruhtinas, joka asui enimmäkseen Pariisissa ja Italiassa. Mies on jäänyt historiaan myös kirjoittamansa teoksen Voyage dans la Russie méridionale et la Crimée   ansiosta. Se  kertoo Demidoffin järjestämästä laajasta tutkimusmatkasta Venäjän halki.  Ruhtinas tunnettiin lisäksi mm. upeasta taidekokoelmastaan. Hänestä tuli italialaisen San Donaton ruhtinas kun hän peri isältään tämän rakennuttaman Villa Demidoffin, toiselta nimeltään Villa San Donaton.

Tämä mahtava Anatolin perintöpalatsi  valmistui 1827  

Anatolin veli Paul (Pavel) Nikolajevitch (1798-1840 ) puolestaan oli se tsaarin hovijahtimestari, jonka kanssa suomalainen, kauneudestaan tunnettu  hovineiti Aurora Stjernvall  (1808-1902) solmi avioliiton vuonna 1836.  Auroralla ja Pavelilla oli yksi lapsi, poika Paul (Pavel) Pavlovitch  (1839-1885). Hän oli vain puolen vuoden ikäinen isänsä kuollessa. Sittemmin Aurora vielä avioitui kapteeni Andrei Karamzinin kanssa. 

Aurora Karamzinista kertovissa lähteissä todetaan, että Paul –poika aiheutti äidilleen harmaita hiuksia humputtelemalla  nuorena miehenä Pariisissa  Anatoli-setänsä seurassa. Herrat viettivät sen verran railakasta elämää, että mamma Aurora katsoi parhaaksi tulla Pariisiin vahtimaan poikaansa.  Ja taisipa Paul välillä käydä koettamassa onneaan Monte Carlon kasinollakin. Ehkä senkin vuoksi Auroralle myös Nizza oli tuttu.

On selvää että sen luokan raharuhtinaalla ja herkuttelijalla kuin Anatoli oli, oli oma kokki ellei useitakin.  Demidoffin illalliset olivat Pariisissa tärkeitä tapauksia. Siellä nähtiin vieraana huippuseurapiirejä aina  Napoleon III:a myöten. 

Ruhtinaan ykköskokki oli Ferdinando Grandi .  Hän omisti isännälleen keittokirjansakin,  LES NOUVEAUTÉS DE LA GASTRONOMIE PRINCIÈRE, joka ilmestyi 1866. Joidenkin reseptien nimessäkin on Demidoff. Yksi ruokalaji näkyy omistetun myös veljenpoika Paul Demidoffille.     

Grandille oli tärkeää myös se, miten annokset tarjoillaan. Kirjassa on hienoja
tarjoiluideoita, joista ruhtinas varmaankin pääsi nauttimaan jatkuvasti.  

Anatoli oli muutaman vuoden naimisissa  prinsessa Mathilde-Létizia Bonaparten kanssa, mutta liitto päättyi kenties uskottomuusongelmien vuoksi eroon.  Anatolilla oli liuta rakastajattaria ja muutamia lapsiakin heidän kanssaan,  mutta laillisia perillisiä hänellä ei ollut.  Niinpä hän adoptoi veljenpoikansa  Paulin, joka peri sitten setänsä omaisuuden San Donaton ruhtinaan arvoa myöten.

Innokkaasta selailusta huolimatta en löytänyt  Grandin  keittokirjasta Demidoffille omistettua blinireseptiä. Kenties se on julkaistu Grandin toisessa  keittokirjassa. Demidoffin blinit näyttävät joka tapauksessa olleen käsite jo tuolloin ja ovat edelleenkin.   

Se, että Demidoffin blinit ovat vieläkin niin tunnettuja, lienee erityisesti kaikkien ruokafriikkien kulttielokuvan Ranskalainen illallinen (Babettes gæstebud) ansiota.

Babette on maanpaossa oleva ranskatar jonka protestanttipapin vanhapiikatyttäret ovat ottaneet hoiviinsa syrjäisessä jyllantilaiskylässä. Babette joutuu vuosikaudet kokkaamaan mautonta särvintä kapakalasta jota nautitaan ruisleivän kanssa. Mutta sitten onni potkaisee ja Babette voittaa arpajaisissa.  Hän päättää käyttää koko palkintonsa siihen että tekee upean ranskalaisen  illallisen kyläläisille. Hän hankkii Ranskasta ainekset ja välineet sellaiselle illalliselle, jollaista ei kylällä oltu nähty.  Illallisen aikana paikallinen eversti yhtäkkiä tajuaa, että kokki on sama huippukokki, jonka herkkuja hän oli päässyt maistelemaan edellisessä elämässään Pariisissa.  Illallinen tekee vieraisiin valtavan vaikutuksen ja  on muutakin kuin herkuttelua: se saa  ihmiset  myös ymmärtämään paremmin toisiaan.  Hyvä ruoka - parempi mieli. 

Yksi Babetten illallisen ruokalajeista on Demidoffin blinit.  Se on myös ainoa ei-ranskalainen ruokalaji listalla. Niiden resepti on seuraava  (The Guardianin mukaan):

Blinit Demidoff

Noin 30 bliniä

Ainekset

60 g tattarijauhoa

60 g  vehhäjauhoja

hyppysellinen suolaa

hyppysellinen sokeria

100 ml maitoa

10 g tuorehiivaa (hätätilassa kuivahiivakin käy)

75 g hapanta kermaa

1 munankeltuainen

2 munanvalkuaista

20 g voita

Tarjoiluun

kaviaaria tai mätiä

50 g hapanta kermaa tai smetanaa

Valmistus

1. Sekoita jauhot, suola ja sokeri kulhossa. Lämmitä maito kädenlämpöiseksi, anna hiivan liueta siihen. Vispaa joukkoon hapan kerma ja munankeltuainen.

 2. Yhdistä ainekset ja vatkaa perusteellisesti että sekoittuvat. Peitä kulho pyyhkeellä ja laita kohoamaan vedottomaan paikkaan tunnin ajaksi. Taikina kohoaa miltei kaksinkertaiseksi.  

3. Tunnin kuluttua vatkaa munanvalkuaiset kovaksi vaahdoksi ja sekoita ne taikinaan. Peitä kulho pyyhkeellä ja anna kohota vielä tunnin ajan. Taikinan pitäisi olla kevyttä ja täynnä kuplia, miltei vaahtomaista.

4. Kun taikina on kohonnut, lämmitä puoli ruokalusikallista voita paistinpannulla. Sekoittamatta taikinaa (haluat säilyttää osan näistä kuplista), tiputa teelusikallisia taikinasta pannulle. Kun blinin pinta on täynnä kuplia, käännä se. Paista blinit kunnes koko taikina on käytetty.

Tarjoile blinit lämpimänä tai huoneenlämpöisenä. Tarjoa niiden

kanssa  smetanaa  ja  lusikallinen mätiä tai kaviaaaria. Ne voidaan lämmittää uudelleen uunista, mutta ovat parhaimmillaan tuoreina.

Tässä vielä suomalaisen kokin versio, jossa erona mm., että paistamiseen käytetty voi kirkastetaan. Veikkaanpa, että alkuperäisessäkin ohjeessa niin on ollut.  

Blinien resepti näyttää kutakuinkin samalta eri bliniohjeissa.  Demidoffin blinejä niistä näyttäisi tulevan, kun lisukkeena on hienoa venäläistä kaviaaria. Nämä tunnetaan myös nimellä Blinis au caviar.  Blinien kanssa Babette tarjoili ruokajuomana kuivaa Veuve Cliquot –sampanjaa. Vähempi ei ruhtinaan blineille riittäisikään. 

Vaikka useita reseptejä on tarjolla myös suomen kielellä ei niistä yksikään näytä olevan  Demidoffille omistettu eikä siis ohjeissa kaviaaria näykään.  Koko kansan resepteissä lisukkeeksi ehdotetaan siian tai muikun mätiä sekä smetanaa tai ranskankermaa ja silputtua punasipulia.  Valio suosittaa lisäksi kasvissyöjille lisukkeeksi  sienisalaattia ja suolakurkkua.  

Kotikokkaajan silmissä resepti ei vaikuta mahdottomalta, mutta nizzalaiselle kotikokille saattaa nousta haasteeksi  tuo viime postauksessakin mainittu hiivan löytyminen. Joissakin resepteissä on hiivan lisäksi vielä mainittu olut. Mutta liekö helppoa löytä juuri sopivanlaista. Tattarijauhon löytäminenkään ei Nizzan leveysasteilla ole välttämättä ihan helppo nakki. Mutta ehkä sitä voi etsiä luontaistuotekaupoista.   

Jos  blinien paistoon ei ole kotona mahdollisuutta eikä niitä pääse nauttimaan ravintolaankaan, laihana lohtuna voi kokeilla supermarketin valmiiksi paistettuja ja muoviin pakattuja blinejä.  Esimerkiksi  Nizzan Carrefour marketissa niitä on saatavana. Samasta hyllystä voi napata lisukkeeksi käyvän mädinkin.  Venäläistä kaviaariakin kaupungista luultavasti löytyy ainakin venäläisistä kaupoista.

Kerran meillä kokeiltiin näitä einesblinejä. Ehkä tuli nautittua jotenkin vääräoppisesti, sillä ne  eivät säväyttäneet. Eikä ruokajuomanakaan tainnut olla kuin korkeintaan Pieru (korsikalainen rosé).  

Oliko näillä blineillä mitään tekemistä meidän tonttimme Villa Demidoffin kanssa?  Ainakin se oli yhteistä, että henkilö, jolle blinit oli omistettu,  omisti Demidoffin villaksi kutsutun rakennuksen, joskin  Italiassa eikä Pohjois-Nizzassa. Surun murtama Paul Demidoff möi pois San Donaton villan sen jälkeen kun hänen ensimmäinen vaimonsa oli kuollut heidän siellä asuessaan. Hän rakensi uuden villan Pratolinoon, Villa Demidoff di Pratolinon, joka edelleenkin tunnetaan  Villa Demidoffin nimellä.  Pratolinon puisto on kauneutensa vuoksi  Firenzen lähistön tärkeä turistinähtävyys. Sinne on yleisöllä vapaa pääsy viikonloppuisin. Paulin remontoima rakennuskin on edelleen olemassa.

Samoilla hauilla, joilla blinit löytyivät, varmistui myös, että  Nizzan Villa Demidoffin omistaja  ei pikku pettymyksekseni ollut  Blini-Anatolin eikä siis myöskään Auroran puolison sukuhaaran lähimpiä jäseniä, mutta sukulainen kuitenkin. Heillä taisi olla yhteinen isoisän isä tai isoisän isoisä.  Auroran pojan ja pojanpojan kaima hän kylläkin oli, mutta etunimen jälkeen tulee nimi Alexandrovitch.  Hänestä myöhemmin enemmän.  

Ja nyt tattarijauhoja ostamaan!

Vielä pätkä Babetten pidoista 

http://kolinaakoromandelista.blogspot.com/