Nizzakin on vähän genovalainen
Tässä vielä
pari huomautusta Genovaan liittyen, kun aihe tuntuu pulpahtavan esiin milloin missäkin
Nizzaan liittyvässä tekstissä. Ennen Genovan visiittiä nämä jutut jäivät huomaamatta.
Ei sinänsä
ole ihme, että Genovalla ja Nizzalla on yhteistä, ovathan ne suhteellisen
lähellä toisiaan ja kautta historian olleet kanssakäymisissä keskenään.
Ennen
kuin Nizza liitettiin kansanäänestyksellä Ranskaan vuonna 1860, Nizzan
kreivikunta kuului lähes viisisataa vuotta, 1388-1860, Savoijin ruhtinaan,
sittemmin Sardinian kuninkaan alaisuuteen kuten Genovakin. Noilta ajoilta on Nizzassa esimerkiksi kaupungin omistuksessa
oleva Palais des Sardes, joka on nykyisin kaupungin hallinnon käytössä.
Palatsista on ollut käytössä monta nimeä: Palais des ducs de Savoie à Nice, Palais de la Préfecture des Alpes-Maritimes, Palais des rois de Sardaigne ja Palais sarde. Siellä on pidetty monia tärkeitä huipputason kokouksia yms. Esimerkiksi vuonna 2001 palatsissa allekirjoitettiin EU:n Nizzan sopimus.
Postikortti Palais des Sardesista 50 vuoden takaa |
Normaalisti
tavallisella kansalaisella ei ole asiaa tähän palatsiin, mutta sinne on joskus
päässyt tutustumaan joka syyskuussa järjestettävänä Journées de Patrimoine –päivinä.
Seinätaiteen runsautta
Kun
elokuisessa postauksessa innostuin hienoista
Nizzan trompe l’oeil-maalauksista, joissakin lähteissä mainittiin kyseessä olevan genovalaiseen tyyliin maalattu
seinä. Genovan vierailulla sitten kirkastui, että koko Nizzan trompe l’oeilien
idea saattaakin olla tuontitavaraa Genovasta.
Genovan
vanhassa kaupungissa on runsaasti todella upeita trompe l’oeil –maalauksia. Tämän tästä
tuli vastaan sellaisia, että piti mennä oikein kädellä kokeilemaan ettei kyse ole kiveen muotoillusta muodosta, vaan sileästä seinästä jossa on
käytetty taidokkaasti maalia.
Tätä ei hevillä uskonut trompe l'oeiliksi. Oli otettava kuva kulmasta, josta parhaiten näkyy, että seinä on suora. |
Genovalaisen palatsin sisäänkäynnin portaitten juuressakin piti varmuudeksi kokeilla omin sormin, ettei seinässä ole uurteita |
Jossain
kerrottiin genovalaisten aikoinaan järkeilleen, ettei kannata turhia ruveta tekemään
kolmiulotteisia koristuksia rakennuksiin, kun mereltä käsin nähtynä maalatut
näyttivät riittävän aidoilta. Näin säästettiin paljon rahaa. Säästeliäisyys
sopiikin kaupungille, jossa perustettiin maailman ensimmäinen pankki.
Vanhassa satamassa on komea rakennus, jossa on yhdet Genovan upeimmista trompe l'oeileistä |
Genovassa
näyttää kukoistavan myös modernimpi seinämaalauskulttuuri. Siellä asustaa
kenties pari innokasta ajattelijaa, jotka ilmaisevat itseään kirjoittelemalla
keskustan arvorakennusten seiniin erilaisia viestejä ja kannanottoja.
Arkkitehtikoulun seinässä on kannanotto maailmankuulun arkkitehti Frank Gehryn persoonaan liittyen |
Näissä kahdessa kuvassa on sekä trompe l'oeil -taiteilijan että seinäkirjoittelijan tuotoksia |
Yhdessä
oli paljon puhuva teksti: Antakaamme
työtä toveri seinänpuhdistajille.
– Voisiko seinäntöhrijällä enää olla solidaarisempaa ajatusta näinä työttömyyden riivaamina aikoina!
– Voisiko seinäntöhrijällä enää olla solidaarisempaa ajatusta näinä työttömyyden riivaamina aikoina!
Joko seinänpuhdistajat eivät kovinkaan aktiivisesti ahkeroi tai sitten kirjoittelijat
ahkeroivat heitä enemmän, sillä näitä ajatelmia näkee Genovan vanhassa kaupungissa
todella paljon. Ne varmaan osaltaan ovat
syynä siihen, että satunnaiset matkailijat helposti pitävät kaupunkia
suttuisena. Toisaalta graffiteista näyttää tulleen myös omanlaisensa nähtävyys, jolla on jopa omat Genova sui muri-otsikoidut facebook-sivut
Provencelaisrakennuksissakin genovalaisuutta
Nizzassa törmää genovalaisvaikutteisiin varsinkin vanhassa kaupungissa.
Rue Droiten varrella oleva PalaisLascaris määritellään arkkitehtuuriltaan genovalaiseksi palatsiksi. 1600-luvulla rakennetussa palatsissa on samantyyppinen näyttävä sisäänkäynti komeine pylväineen, kunniaportaineen ja kattomaalauksineen, joita näkee Genovan maailmanperintökohteisiin kuuluvissa palatseissa. Palatsin rakennuttaja olikin Italian suunnalta kotoisin oleva Vintimille-Lascarisin perhe, tuolloin kaupungin äveriäin ja vaikutusvaltaisin.
Rue Droiten varrella oleva PalaisLascaris määritellään arkkitehtuuriltaan genovalaiseksi palatsiksi. 1600-luvulla rakennetussa palatsissa on samantyyppinen näyttävä sisäänkäynti komeine pylväineen, kunniaportaineen ja kattomaalauksineen, joita näkee Genovan maailmanperintökohteisiin kuuluvissa palatseissa. Palatsin rakennuttaja olikin Italian suunnalta kotoisin oleva Vintimille-Lascarisin perhe, tuolloin kaupungin äveriäin ja vaikutusvaltaisin.
Palais Lascaris |
Myös palatsin kalustus on ylellinen. Nyt
palatsissa on historiallisten musiikki-instrumenttien kokoelma.
Genovalaiseksi
mainitaan myös Cimiezissä vuodelta 1680 oleva punainen Matisse-museon rakennus, entiseltä
nimeltään Gubernatiksen palatsi. Palatsissa
on trompe l’oeilejä ikkunoiden koristeena. Myös Villa Arsonin vanhan punaisen
rakennuksen sanotaan olevan genovalaistyylinen tai italialaistyylinen. Rakennus
kuuluu tällä hetkellä Villa Arsonin taidekeskuksen ja –koulun rakennuksiin.
Provencelaiset
ovat lisäksi omineet perinteisiin rakennuksiinsa räystäsmallin, joka tunnetaan
nimellä corniche génoise – genovalainen
räystäs. Tällaisia räystäitä
rakennettiin vähän arvokkaampiin rakennuksiin.
Nämä genovalaisräystäät ovat kotikulmillamme |
Niissä on räystään alle muurattu
pari, kolme riviä kattotiilejä koristeeksi. Tiilikoristelua piti olla ainakin kolmessa
rivissä jos talon omistaja halusi olla katu-uskottava. Nimen uskotaan juontavan
siitä, että muurarit, jotka näitä tekivät, tulivat Genovasta. Kotikulmillamme
Nizzassa näitä on tilaisuus ihailla monissa viime vuosisadan alun provencelaishenkisissä
pientaloissa.
Paholaisen kaveri ja superstar
Genovan lahjoihin
Nizzalle kuuluu myös Niccolò Paganini,
joka vietti elämänsä viimeiset ajat Nizzassa kreivi Cessolen suojattina ja
kuoli Nizzassa 1840. Musiikillisena
ihmelapsena tunnettu Paganini oli italialainen viuluvirtuoosi ja säveltäjä. Paganinin
arvostetuimmiksi teoksiksi nimetään hänen vuoden 1817 tienoilla viululle
säveltämänsä 24 kapriisia, joita pidetään ehkä maailman vaikeimpina
viulukappaleina.
Viuluniekka kuuluu
olleen myös aikansa superstar, jonka
konsertit olivat valtavia menestyksiä. Moni nykyrokkari jäisi Paganinin rinnalla soittamaan toista viulua, sillä tämä villitsi yleisöään osaamistaan esiintuovilla tempuilla: vingutteli
vaikeita kappaleita kolmella, kahdella tai jopa yhdellä kielellä.
Hän
saattoi myös innostua katkomaan viulun kieliä tahallaan yksi kerrallaan
esityksen aikana tai soittamaan monimutkaisen sävellyksen prima vista pitäen
nuotteja ylösalaisin edessään. Siinä vasta showmies!
Miehen tekninen
taituruus oli niin ilmiömäinen, että hänen luultiin tehneen sopimuksen
paholaisen kanssa. Uskomusta vahvisti miehen taito väännellä sormiaan
omituisiin asentoihin. Paholaisen kaverille ei haluttu suoda kristillisiä
hautajaisia eikä hautapaikkaakaan tahtonut löytyä. Paganinin maalliset jäännökset kuljetettiin Cap Ferrat’n kautta Genovaan,
mutta vasta vuonna 1876 hän sai lopullisen leposijansa Parmassa. Nizzassa Paganinia muistetaan hänelle nimetyn
kadun kautta, ja hänen asuintalonsa
seinässä, osoitteessa Rue de la Préfecture 23, on
muistolaatta.
Soccan alkulähteillä
Nizzan paras
soccaravintola, Chez Pipo kertoo nettisivuillaan soccan historian.
Siinä myönnetään, että todennäköisesti tämä
kikhernelettu, joka on nizzalaisten kansallisherkku, on tullut genovalaisten
puuseppien mukana Nizzaan, kun nämä tulivat veistämään Napoleonin armeijalle
laivoja.
Nizza kuitenkin ottaa kunnian
siitä, että soccasta 1900-luvulla tuli koko kansan ravintoa, kun muuan Théresa
möi siirrettävän uuninsa tuotteita ’linnun laulun aikaan’ paikallisille
kalastajille.
Soccakärry Prom'illa, vanha postikortti |
Niinpä oli
aivan luonnollista bongata Genovassa kadulla kyltti, jossa luki ’Socacceria’. Kirjoitusasu oli tosin hiukan outo – onhan
socca-sanassa kaksi c:tä. Mutta kaipa se oli
italialainen kirjoitustapa. Ikkunasta nähtiin, että puodissa todellakin myydään
hyvän näköistä soccaa paloittain.
Sisällä kaupassa sitten italiaksi pyydettiin kaksi annosta soccaa. Myyjätär katsoi oudosti eikä ollut
ymmärtävinään, mitä höpisemme. Suoraan
sanoen ihmetytti, kun meidän ulkomaalaisten piti tälle tietämättömälle socaccerian
naiselle oikein sormella osoittaa, missä hänen soccansa on. Kaiken kukkuraksi hän oli edelleen olevinaan kuin ei mitään soccaa näkisikään. Kunnes lopulta
signora sai ahaa-elämyksen ja ymmärsi mitä haluamme. Mutta hän opetti, että se
mitä haluamme on nimeltään farinata. No, hyvää oli ja maistui nimestään huolimatta
aidolle soccalle.
Ei siinä
sitten sen enempää viitsitty tivata, mitä sana socacceria ulko-oven
yläpuolella tarkoittaa, joskin
kieltämättä tilanne vaikutti samalta
kuin jos ei kahvilassa tiedettäisi, mitä on kahvi tai pizzeriassa mitä
on pizza. Toisaalta - eipä Italiassa pasticceriastakaan saa pastaa
vaan leivoksia.
Myöhemmin päätin
vielä tarkistaa googlaamalla montako socacceriaa Genovassa on. Outoa kyllä, ensimmäistäkään
ei tarttunut haaviin. Sen sijaan siellä näytti olevan monia Focaccerioja.
Niistä saa nimen mukaisesti genovalaista focaccia-leipää ja muutakin syötävää.
Kun socacceria loisti poissaolollaan, ei auttanut kuin päätellä, että edellä mainitun socaccerian nimessä oleva S ilmeisesti olikin kiemuraisesti kirjoitettu F. Kaipa soccanälkä oli niin kova että näköä haittasi siinä määrin, ettei saatu kirjaimistakaan selvää.
Seuraavalla kerralla
Lyhyellä visiitillä ei vielä ehditty katsastaa, millaisia kaupunginosia keskustan ulkopuolella
on. Yhtenä liikennemuotona mentäessä jyrkkärinteisen kaupungin ylempänä olevaan
osaan, olisi ollut tarjolla hissi, mutta myös paikallisbusseja näytti kulkevan
moneen suuntaan.
Samoin
keskustan ulkopuolinen alue
uimarantoineen ja puistoineen jäi ensi kertaan.
Genovasta pääsisi myös junalla huippusuositulle Cinque Terren alueelle. Alueella on monia kyliä joiden väliä voi
kulkea jalan. Olen kuullut, että siellä on myös paljon portaita, joten ehkä se
ei huonojalkaiselle ole kovin hyvä kohde.
Edullista matkustamista
Nopeimmat
voivat piipahtaa Nizzasta käsin Genovassa vaikka päivässä. Genovaan on Nizzasta
maanteitse 195 km, jonka ajamiseen
autolla kuluu 2,5 tuntia.
Junalla matka kestää 3-4 tuntia.
Jos käyttää paikallisjunia, matka on halpa: Nizza-Ventimiglia 7,70 € ja Ventimiglia-Genova 13,20€ eli yhteensä
20,90€. Nopeammalla pikajunalla ilman
vaihtoja hinta on korkeampi ja matka-aika lyhyempi.
Historiallisen hotellimme ala-aula henki entisaikojen glamouria |
Tällä kertaa ei jäänyt aikaa
kokeilla hotellin kylpylää, joka olisi myös ilmeisesti ollut
kohtuuhintainen. Hotellin sijainti on erinomainen Piazza Principen asemaa vastapäätä, kävelyetäisyydellä vanhasta satamasta. Lähin museo, Palazzo Reale, on vain
muutaman sadan metrin päässä ja lähin hop on hop off -kiertoajelubussin pysäkki tuolla samaisella asemalla.
Edellisellä vierailulla yövyttiin huomattavasti vaatimattomammassa
Belvedere-hotellissa aivan Savoian naapurissa. Se on siisti ja edullinen, hinta/laatu
–suhde ok.
Kirjaan tähän, ettei unohtuisi aiheesta Nizza-Genova: fb ehdottaa juuri kaveriksi eräästä naapuria joka työskentele pankissa, joka on perustettu 1667 Genovassa. Alkuperäiseen laitokseen on vuosisatojen aikana toki fuusioitu muutama muukin, eli se ei ole ihan alkuperäisessa kuosissaan. Mahtava bisnesperspektiivi toimivalla rahalaitoksella!
VastaaPoista