Nizzakin on vähän genovalainen


 

Nizzan vanhan kaupungin Palais Lascarisia luonnehditaan genovalaistyyliseksi 

Tässä vielä pari huomautusta Genovaan liittyen, kun aihe tuntuu pulpahtavan esiin milloin missäkin Nizzaan liittyvässä tekstissä. Ennen Genovan visiittiä nämä jutut jäivät huomaamatta.

Ei sinänsä ole ihme, että Genovalla ja Nizzalla on yhteistä, ovathan ne suhteellisen lähellä toisiaan ja kautta historian olleet kanssakäymisissä keskenään. 

Ennen kuin Nizza liitettiin kansanäänestyksellä Ranskaan vuonna 1860, Nizzan kreivikunta kuului lähes viisisataa vuotta, 1388-1860,  Savoijin ruhtinaan, sittemmin Sardinian kuninkaan alaisuuteen kuten Genovakin.   Noilta ajoilta on Nizzassa  esimerkiksi kaupungin omistuksessa oleva  Palais des Sardes, joka on nykyisin kaupungin hallinnon käytössä. 

Palatsista on ollut käytössä monta nimeä: Palais des ducs de Savoie à Nice, Palais de la Préfecture des Alpes-Maritimes, Palais des rois de Sardaigne ja Palais sarde. Siellä on pidetty monia tärkeitä huipputason kokouksia yms. Esimerkiksi vuonna 2001 palatsissa allekirjoitettiin EU:n Nizzan sopimus  

Postikortti Palais des Sardesista 50 vuoden takaa

Normaalisti tavallisella kansalaisella ei ole asiaa tähän palatsiin, mutta sinne on joskus päässyt tutustumaan joka syyskuussa järjestettävänä Journées de Patrimoine –päivinä. 

Seinätaiteen runsautta

Kun elokuisessa postauksessa innostuin hienoista  Nizzan trompe l’oeil-maalauksista, joissakin lähteissä mainittiin kyseessä olevan genovalaiseen tyyliin maalattu seinä. Genovan vierailulla sitten kirkastui, että koko Nizzan trompe l’oeilien idea saattaakin olla tuontitavaraa Genovasta.

Genovan vanhassa kaupungissa on runsaasti todella upeita trompe l’oeil –maalauksia. Tämän tästä tuli vastaan sellaisia, että piti mennä oikein kädellä kokeilemaan ettei  kyse ole kiveen muotoillusta  muodosta, vaan sileästä seinästä jossa on käytetty taidokkaasti maalia.

Tätä ei hevillä uskonut trompe l'oeiliksi. Oli otettava kuva
kulmasta, josta parhaiten näkyy, että seinä on suora.

Genovalaisen palatsin sisäänkäynnin portaitten juuressakin piti
varmuudeksi kokeilla omin sormin, ettei seinässä ole uurteita

Jossain kerrottiin genovalaisten aikoinaan järkeilleen, ettei kannata turhia ruveta tekemään kolmiulotteisia koristuksia rakennuksiin, kun mereltä käsin nähtynä maalatut näyttivät riittävän aidoilta. Näin säästettiin paljon rahaa. Säästeliäisyys sopiikin kaupungille, jossa perustettiin maailman ensimmäinen pankki. 

Vanhassa satamassa on komea rakennus, jossa on yhdet
Genovan upeimmista trompe l'oeileistä

Genovassa näyttää kukoistavan myös modernimpi seinämaalauskulttuuri. Siellä asustaa kenties pari innokasta ajattelijaa, jotka ilmaisevat itseään kirjoittelemalla keskustan arvorakennusten seiniin erilaisia viestejä ja kannanottoja. 


Arkkitehtikoulun seinässä on kannanotto maailmankuulun
arkkitehti Frank Gehryn persoonaan liittyen


Näissä kahdessa kuvassa on sekä trompe l'oeil -taiteilijan
 että seinäkirjoittelijan tuotoksia





Yhdessä oli paljon puhuva teksti:  Antakaamme työtä toveri seinänpuhdistajille.
– Voisiko seinäntöhrijällä enää olla solidaarisempaa ajatusta näinä työttömyyden riivaamina aikoina!

Joko seinänpuhdistajat eivät kovinkaan aktiivisesti ahkeroi tai sitten kirjoittelijat ahkeroivat heitä enemmän, sillä näitä ajatelmia näkee Genovan vanhassa kaupungissa todella paljon.  Ne varmaan osaltaan ovat syynä siihen, että satunnaiset matkailijat helposti pitävät kaupunkia suttuisena. Toisaalta graffiteista näyttää tulleen myös omanlaisensa nähtävyys, jolla on jopa omat Genova sui muri-otsikoidut facebook-sivut 

Provencelaisrakennuksissakin genovalaisuutta

Nizzassa törmää genovalaisvaikutteisiin varsinkin vanhassa kaupungissa. 

Rue Droiten varrella oleva PalaisLascaris määritellään arkkitehtuuriltaan genovalaiseksi palatsiksi. 1600-luvulla rakennetussa palatsissa on samantyyppinen näyttävä sisäänkäynti komeine pylväineen,  kunniaportaineen ja kattomaalauksineen, joita  näkee Genovan maailmanperintökohteisiin kuuluvissa palatseissa. Palatsin rakennuttaja olikin Italian suunnalta kotoisin oleva Vintimille-Lascarisin perhe, tuolloin kaupungin äveriäin ja vaikutusvaltaisin

Palais Lascaris

Myös palatsin kalustus on ylellinen. Nyt palatsissa on historiallisten musiikki-instrumenttien kokoelma. 

Genovalaiseksi mainitaan myös Cimiezissä vuodelta 1680 oleva  punainen Matisse-museon rakennus, entiseltä nimeltään  Gubernatiksen palatsi. Palatsissa on trompe l’oeilejä ikkunoiden koristeena. Myös Villa Arsonin vanhan punaisen rakennuksen sanotaan olevan genovalaistyylinen tai italialaistyylinen. Rakennus kuuluu tällä hetkellä Villa Arsonin taidekeskuksen ja –koulun rakennuksiin.  

Provencelaiset ovat lisäksi omineet perinteisiin rakennuksiinsa räystäsmallin, joka tunnetaan nimellä corniche  génoise – genovalainen räystäs.  Tällaisia räystäitä rakennettiin vähän arvokkaampiin rakennuksiin. 


Nämä genovalaisräystäät ovat kotikulmillamme


Niissä on räystään alle muurattu pari, kolme riviä kattotiilejä koristeeksi. Tiilikoristelua piti olla ainakin kolmessa rivissä jos talon omistaja halusi olla katu-uskottava.  Nimen uskotaan juontavan  siitä, että muurarit, jotka näitä tekivät, tulivat Genovasta. Kotikulmillamme Nizzassa näitä on tilaisuus ihailla monissa viime vuosisadan alun  provencelaishenkisissä pientaloissa.  

Paholaisen kaveri ja superstar

Genovan lahjoihin Nizzalle kuuluu myös Niccolò Paganini, joka vietti elämänsä viimeiset ajat Nizzassa kreivi Cessolen suojattina ja kuoli Nizzassa 1840. Musiikillisena ihmelapsena tunnettu Paganini oli italialainen viuluvirtuoosi ja säveltäjä. Paganinin arvostetuimmiksi teoksiksi nimetään  hänen vuoden 1817 tienoilla viululle säveltämänsä 24 kapriisia, joita pidetään ehkä maailman vaikeimpina viulukappaleina. 

Viuluniekka kuuluu olleen myös aikansa superstar, jonka  konsertit olivat valtavia menestyksiä. Moni nykyrokkari jäisi Paganinin rinnalla soittamaan toista viulua, sillä tämä villitsi yleisöään   osaamistaan esiintuovilla tempuilla:  vingutteli  vaikeita kappaleita kolmella, kahdella tai jopa yhdellä kielellä. 

Hän saattoi myös innostua katkomaan viulun kieliä tahallaan yksi kerrallaan esityksen aikana tai soittamaan monimutkaisen sävellyksen prima vista pitäen nuotteja ylösalaisin edessään. Siinä vasta showmies!




Miehen tekninen taituruus oli niin ilmiömäinen, että hänen luultiin tehneen sopimuksen paholaisen kanssa. Uskomusta vahvisti miehen taito väännellä sormiaan omituisiin asentoihin. Paholaisen kaverille ei haluttu suoda kristillisiä hautajaisia eikä hautapaikkaakaan tahtonut löytyä.  Paganinin maalliset jäännökset  kuljetettiin Cap Ferrat’n kautta Genovaan, mutta vasta vuonna 1876 hän sai lopullisen leposijansa Parmassa.  Nizzassa Paganinia muistetaan hänelle nimetyn kadun kautta,  ja hänen asuintalonsa seinässä, osoitteessa  Rue de la Préfecture 23,  on muistolaatta.



Soccan alkulähteillä

Nizzan paras soccaravintola, Chez Pipo    kertoo nettisivuillaan soccan historian. Siinä myönnetään, että todennäköisesti  tämä kikhernelettu, joka on nizzalaisten kansallisherkku, on tullut genovalaisten puuseppien mukana Nizzaan, kun nämä tulivat veistämään Napoleonin armeijalle laivoja.  

Nizza kuitenkin ottaa kunnian siitä, että soccasta 1900-luvulla tuli koko kansan ravintoa, kun muuan Théresa möi siirrettävän uuninsa tuotteita ’linnun laulun aikaan’ paikallisille kalastajille.

Soccakärry Prom'illa, vanha postikortti

Niinpä oli aivan luonnollista bongata Genovassa kadulla kyltti, jossa luki ’Socacceria’. Kirjoitusasu oli tosin hiukan outo – onhan socca-sanassa kaksi c:tä. Mutta kaipa se oli  italialainen kirjoitustapa. Ikkunasta nähtiin, että puodissa todellakin myydään hyvän näköistä soccaa  paloittain. 

Sisällä kaupassa sitten italiaksi pyydettiin kaksi annosta soccaa.  Myyjätär katsoi oudosti eikä ollut ymmärtävinään, mitä höpisemme.  Suoraan sanoen ihmetytti, kun meidän ulkomaalaisten piti tälle tietämättömälle socaccerian naiselle oikein sormella osoittaa, missä hänen soccansa on. Kaiken kukkuraksi hän oli edelleen olevinaan kuin ei mitään soccaa näkisikään. Kunnes  lopulta signora sai ahaa-elämyksen ja ymmärsi mitä haluamme. Mutta hän opetti, että se mitä haluamme on nimeltään  farinata.  No, hyvää oli ja maistui nimestään huolimatta aidolle soccalle.

Ei siinä sitten sen enempää viitsitty tivata, mitä sana socacceria ulko-oven yläpuolella  tarkoittaa, joskin kieltämättä tilanne vaikutti samalta  kuin jos ei kahvilassa tiedettäisi, mitä on kahvi tai pizzeriassa mitä on pizza.  Toisaalta -  eipä Italiassa pasticceriastakaan saa pastaa vaan leivoksia. 

Myöhemmin päätin vielä tarkistaa googlaamalla montako socacceriaa Genovassa on. Outoa kyllä, ensimmäistäkään ei tarttunut haaviin. Sen sijaan siellä näytti olevan monia Focaccerioja. Niistä saa nimen mukaisesti  genovalaista focaccia-leipää ja muutakin syötävää.  

Kun socacceria loisti poissaolollaan, ei auttanut kuin päätellä, että edellä mainitun socaccerian nimessä oleva S ilmeisesti olikin  kiemuraisesti kirjoitettu F.  Kaipa soccanälkä oli niin kova  että näköä haittasi siinä määrin, ettei  saatu kirjaimistakaan selvää.

Seuraavalla kerralla

Lyhyellä visiitillä ei vielä ehditty katsastaa, millaisia kaupunginosia keskustan ulkopuolella on. Yhtenä liikennemuotona mentäessä jyrkkärinteisen kaupungin ylempänä olevaan osaan, olisi ollut tarjolla hissi, mutta myös paikallisbusseja näytti kulkevan moneen suuntaan.
Samoin keskustan ulkopuolinen  alue uimarantoineen ja puistoineen jäi ensi kertaan. 

Genovasta pääsisi myös junalla huippusuositulle  Cinque Terren alueelle.  Alueella on monia kyliä joiden väliä voi kulkea jalan. Olen kuullut, että siellä on myös paljon portaita, joten ehkä se ei huonojalkaiselle ole kovin hyvä kohde.

Edullista matkustamista                

Nopeimmat voivat piipahtaa Nizzasta käsin Genovassa vaikka päivässä. Genovaan on Nizzasta maanteitse 195 km,  jonka ajamiseen autolla kuluu  2,5  tuntia.  Junalla matka kestää 3-4  tuntia. Jos käyttää paikallisjunia, matka on halpa: Nizza-Ventimiglia 7,70 €    ja Ventimiglia-Genova 13,20€ eli yhteensä 20,90€.  Nopeammalla pikajunalla ilman vaihtoja hinta on korkeampi ja matka-aika lyhyempi.

Historiallisen hotellimme ala-aula henki entisaikojen glamouria 

Italiassa hotellien off season -hinnat näyttävät olevan varsin houkuttelevia. Genovassa pääsimme tunnelmalliseen ja historialliseen viiden tähden hotelliin, vaikka varaus koski alun perin huonetta  saman kompleksin edullisemmalta neljän tähden puolelta.  Grand Hotel de Savoiassa yö maksoi noin  120€/2hh, kun se kalleimmillaan voi olla kuutisensataa euroa.  Kaikin puolin erinomainen 15 euron hintainen aamiainen oli runsauteensa nähden edullinen. 

Tällä kertaa ei jäänyt aikaa kokeilla hotellin kylpylää, joka olisi myös ilmeisesti ollut kohtuuhintainen.  Hotellin sijainti on erinomainen Piazza Principen asemaa vastapäätä, kävelyetäisyydellä vanhasta satamasta. Lähin museo, Palazzo Reale, on vain muutaman sadan metrin päässä ja lähin hop on hop off -kiertoajelubussin pysäkki tuolla samaisella asemalla. 

Edellisellä vierailulla yövyttiin huomattavasti vaatimattomammassa Belvedere-hotellissa aivan Savoian naapurissa. Se on siisti ja edullinen, hinta/laatu –suhde ok.

Kommentit

  1. Kirjaan tähän, ettei unohtuisi aiheesta Nizza-Genova: fb ehdottaa juuri kaveriksi eräästä naapuria joka työskentele pankissa, joka on perustettu 1667 Genovassa. Alkuperäiseen laitokseen on vuosisatojen aikana toki fuusioitu muutama muukin, eli se ei ole ihan alkuperäisessa kuosissaan. Mahtava bisnesperspektiivi toimivalla rahalaitoksella!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kommentit ovat tervetulleita.

Suositut tekstit