Aterialla paikallisen kotona eli Restaurant Clandestin

Suositussa turistikohteessa, kuten Nizzassa,  jossa vierailee noin viisi miljoonaa matkailijaa vuosittain, ei turistin ole helppoa päästä kosketuksiin paikallisväestön kanssa. Ei, vaikka viipyisi paikkakunnalla pitkiäkin aikoja. Hyvätpäivät kyllä sanotaan niin naapureille kuin muille puolitutuille ja tuntemattomillekin, mutta on todella harvinaista päästä niin hyviksi kavereiksi, että vierailtaisiin toistensa kodeissa.   

Kenellepä matkaajalle ei olisi reissun kohokohta jos pääsisi paikallisen kanssa vaihtamaan ajatuksia, kenties kyläilemäänkin hänen kotonaan. Tällaiseen kysyntään vastaavat jo esimerkiksi sellaiset nettisivustot kuin  couch surfing, jossa asutaan ilmaiseksi jonkun kotona ja vastavuoroisesti otetaan omaan kotiin vieraita samalla periaatteella, ja  airbnb, jossa asutaan maksusta paikallisessa kodissa joko ilman isäntäväkeä tai heidän kanssaan.  

Couch Surfing ja Airbnb ovat esimerkkejä paljon puhutusta jakamistaloudesta. Se on levinnyt myös taksipalveluihin. Uber-taksien lisäksi  on yleistymässä myös maksullinen ateriointi paikallisessa kodissa.

Jo muutaman vuoden ajan on näkynyt tyytyväisten ruokavieraitten hehkutuksia esimerkiksi Pariisissa olevista kotiravintoloista. Pariisin jälkeen muutkin ranskalaiskaupungit ovat seuranneet esimerkkiä. Nizzassa ja laajemminkin Rivieralla on tarjolla useita ’Restaurant clandestin’ (salaravintola), kuten kotiravintoloita myös nimitetään. Samalla kun isäntäväki saa pienen korvauksen vaivoistaan vieraat saavat ainutlaatuisen  ateriakokemuksen.  

Ravintolassahan ei ole tilaisuutta nähdä miten paikalliset asuvat eikä siellä pääse samassa määrin kosketuksiin paikallisten kanssa kuin heidän kotonaan. Kodissa ateriointi voi olla myös hauska tilaisuus harjoitella paikallista kieltä natiivin kanssa.  Salaravintoloiden isäntäväki  on kuitenkin yleensä varautunut kommunikoimaan muullakin kuin omalla äidinkielellään. Edes ranskalaiset eivät enää ole niin ummikoita kuin olemme tottuneet kuvittelemaan.

Tätä mahdollisuutta oli tullut mainostettua jo monille Nizzan kävijöille, vaikka omat kokemukset puuttuivat.  Kukaan tutuista ei kuitenkaan ollut vielä tattunut  ideaan. Oli siis aika siirtyä omakohtaisesti sanoista tekoihin.

Kysyin paljon matkustelevalta ystäväpariskunnalta kiinnostusta tällaisen kokeiluun. Asia oli heillekin uusi, ja he innostuivat asiasta heti. Kun meitä olisi neljä, juttukin luistaisi hyvässä seurassa ainakin meidän kesken, ellei isäntäväki ehtisi viihdyttää.  

Ja ei kun surffailemaan asiaan liittyville nettisivuille, joita löytyy googlaamalla esimerkiksi aiheesta Manger chez l'habitant.

Tarjonta vielä vähäistä

Nizzassa salaravintoloita on vasta muutama. Ehkä se johtuu siitä, että kaupungissa riittää ravintoloita joka lähtöön ja makuun.  Ellei sitten siitä, että Ranskassa eivät kaikki katso hyvällä näitä jakamistalouden ilmentymiä. Ehkä pelätään että tällainen toiminta vie asiakkaita ammattiravintoloilta ja hotelleilta. Mahdollisesti kysyntää asiakkaitten puolelta  rajoittaa sekin, että aterian varaaminen on hieman vaivalloisempaa kuin astuminen suoraan ravintolan ovesta sisään.

Kun Nizzassa halusi päästä ruokavierailulle ranskalaiseen kotiin juuri tiettynä ajankohtana,  ja lisäksi oli  joitakin erityistoivomuksia,  oli lopullinen valinta helppo. Toiveet täyttäviä, kaikille mieluista ruokaa tarjoavia vaihtoehtoja ei ollut  montakaan.

Kokkimme löytyi Voulezvousdiner- palvelusta, jossa  kokista tai sijainnista  tarjottava etukäteistieto on ehkä niukempaa kuin muilla vastaavilla sivustoilla. Toki menu mainitaan kuvien kanssa,  samoin  tieto, montako vierasta voidaan vastaanottaa. Ideaan kuuluu, että on mahdollista, että oman porukan lisäksi paikalle tulee muitakin, jos tilaa on. Lisäksi annetaan jonkinlainen kartta  paikan sijainnista ja kokin etunimi ja kuva. Muuta tietoa ei isäntäväestä ollutkaan tarjolla, joten aika sokkona joutui tekemään varauksensa. 

Vaikkei isäntäväestä  paljon etukäteistietoa olisikaan, on syytä olettaa, että kokit, jotka tällaiseen ryhtyvät,  pitävät kokkaamisesta  ja myös avaavat mielellään kotinsa ovet vieraille.   

Kokilla  on 72 tuntia aikaa hyväksyä tai hylätä varaus. Vasta kokin hyväksynnän jälkeen aterian voi maksaa. Asiakkaalle olisi varsin  ikävää jos esim. saisi kolmen päivän kuluttua ilmoituksen, ettei kokille sovikaan.    Mutta kuten luultavasti useimmiten käy: myönteinen vastaus tuli tällä kertaa pikavauhtia.

Hinnat eivät yleensä näissä vierailuissa ole varsinaisesti edullisempia kuin ravintoloissa, joskaan ei huippukalliitakaan. Mutta eihän tällaiselle aterialle mennäkään nuukailutarkoituksessa.

Kuten airbnb:ssä, vasta maksettuaan asiakas saa tietää isäntäväen osoitteen ja koko nimen. Maksaessaan on siis luotettava tähän sukunimettömään ja osoitteettomaan kotiravintoloitsijaan. Varsinkin ensimmäisellä kerralla tämä hiukan saattaa jännittää.  Pahimmassa kauhuskenaariossahan kokki voisi vaikka pitää rahat ja antaa vääriä tietoja olinpaikastaan. Olettaisin, että tällaisessa tapauksessa palvelusivusto  palauttaisi maksun.

On ymmärrettävää, ettei tarkkoja tietoja ole aiemmin tarjolla, haluaahan palvelusivusto osansa maksusta eikä toisaalta muiden kuin tositulijoiden niitä tarvitsekaan tietää. Maksettuaan ja lisätiedot saatuaan asiakas voi vielä perua varauksensa.

Näitä palveluita ilmeisesti voi tarjota kuka vain, joten siinä ottaa monenlaista riskiä verrattuna ravintolakäyntiin. Jonkin verran asiaa varmistaa se, että varaus tehdään tällaisen sivuston kautta ja kyseinen palvelu myös vastaa maksun vastaanottamisesta. Isäntäväki joutunee maksamaan sivustolle kävijämäärän mukaan.

Ilmeisesti normina on, että myös aterioinnin loppumisaika ilmoitetaan. Meidän lounaallemme oli varattu aikaa tunnin verran, joka tuntui varsin lyhyeltä. Näin on helpompi varmistaa, että vieraat ymmärtävät,  että nyt ei ole tarjolla yösijaa vaan vain mukava hetki pöydän ääressä.

Ensimmäisellä varauskerralla joutuu näkemään vaivaa, kun aluksi pitää kirjautua asianomaisen sivuston käyttäjäksi.  Sain veivata myös maksuun tarvittavia lukuja moneen kertaan ennen kuin tuli tieto, että varaus on hyväksytty. Seuraavalla kerralla mikäli käyttää samaa palvelua, on jo varmasti helpompaa.

Välimerellinen lounas

Salaravintolamme löytyi melko helposti pienen googlettamisen tuloksena.  Tarjolla oli perinteinen välimerellinen menu, johon kuului eturuoka, pääruoka, jälkiruoka ja kahvi. Lisäksi luvattiin ateria poikkeuksellisessa ympäristössä. Kuvista saattoi päätellä että  kokillamme on jonkinlainen oma piha. Se sopikin mainiosti, kun seurueeseemme kuului  yksi nelijalkainen.

Pieni pettymys tuli kuitenkin alkuun siitä, että paikan sijainti olikin seitsemän kilometriä kauempana kuin kartta alunperin näytti, eli kaukana keskustasta.  Alkuperäisen suunnitelman mukaan oli tarkoitus kävellä perille. Nyt oli turvauduttava  bussiin ja taksiin.

Näin  jakamistalouden hengessä lounastettaessa oli ehkä  pieni tyylivirhe ettei tilattu ubertaksia, joita Nizzastakin löytyy. Köröttelimme perille perinteisellä taksilla. Kaukaisen osoitteen paljastuttua olisi voitu vielä peruakin koko projekti, mutta se ei  tullut mieleenkään.  Eikä perille pääsy lopulta edes ollut kovin vaikeaa eikä kallista.

Heti kättelyssä paljastui, että niin emäntämme  Laurence kuin me vieraatkin olimme vasta-alkajia kotiravintola-asioissa. Itse asiassa sivuston muillakaan kokeilla ei ilmeisesti ole ollut vielä vieraita, koska näkyvillä ei ollut vieraitten arvioita kokemuksestaan. Koko konsepti näyttää siis olevan varsin uusi Nizzassa.  

Yhteinen kieli kaikille meille kuudelle oli englanti, jota etenkin isäntä puhui hyvin. Juttu luisti mukavasti. Vaikeaa tosin kuvitellakaan, että tällaiseen edes ryhtyisivät tuppisuut ja omassa rauhassaan viihtyvät ihmiset.  Ilmeni, että emäntämme oli opettaja ja hänen itävaltalaissyntyinen miehensä puutarhuri. Myös perheen yliopistoon menossa oleva poika kavereineen kävi kohteliaasti tervehtimässä ja kertoipa olevansa kiinnostunut käymään Suomessakin.  

Laurencen lounas oli maukasta kotiruokaa:  mozzarellasalaattia, munakoisovuokaa lihapullien tai falafelien kera ja jälkiruuaksi tyypillinen ranskalainen suklaafondant. Juomana luonnollisesti hyvää provencelaista roséta  ja lopuksi vielä kahvi.  Emännälle erityispisteet onnistuneesta menyystä, jossa ei ollut ongelma vaikka porukassa oli yksi kasvissyöjä.

Perhe asui kerrostalossa, mutta heillä oli pieni piha. Lounas nautittiin ulkona terassilla lokakuun auringon lämmittäessä mukavasti.  

Olimme iloisia myös siitä, että isäntäväelle sopi, että mukanamme tulee pieni koira. Perheellä itsellään oli  upea, isokokoinen valkoinen noutaja. Se ei ollut moksiskaan vierailevasta puudelista vaan lepäili rauhallisesti sivummalla.

Kaikki siis sujui todella mukavasti. Tietenkään emme ihan tunnissa selvinneet, mutta sekään ei näyttänyt häiritsevän isäntäväkeä.

Sen verran  kiva jälkimaku tästä lounasvierailusta jäi, että tämä ei varmasti jää ainoaksi kerraksi. Vaikka porukallemme Nizza sinänsä oli jo varsin tuttu, ei meillä ole ollut paljonkaan tilaisuuksia kyläillä tavallisessa ranskalaisperheessä.

Jos olisimme olleet vasta ensimmäistä kertaa Rivieralla, olisi samalla ollut mainio tilaisuus saada hyviä vinkkejä kaupungista tms. Meille konkareille  elämys taas oli juurikin itse vierailu mukavan isäntäväen kotona. Nyt voimme kokemuksesta suositella muillekin tätä kotiravintolaa. 

Kasvava suosio kaikkialla

Ranskassa salaravintoloita löytää esimerkiksi näiltä nettisivustolta:  cookening, voulezvousdiner, vizeat sekä  EatWith. Viimemainitulla ei ole Nizzassa tarjontaa, mutta Cannesissa on.   

Vastaavaa näyttää olevan tarjolla muissakin suosituissa turistikohteissa ympäri maailman. Suomalaiset taitavat olla  vielä aloittelijoita tällaisessa. Hinnoittelu tai varaamissysteemi  vaikuttaa toistaiseksi kehittymättömältä verrattuna suuren maailman vastaaviin palveluihin. Tai sitten suomalaiset salaravintolat ovat niin salaisia etteivät ilmoittele itsestään netissä.