Gilin arkki Nizzan keskustassa

Pari vuotta sitten  suosikkilehteni Nice Matin uutisoi, että muuan pappi siunaa lemmikkejä kirkossaan. Taas sai meikäläinen syyn ihmetellä, mitä kummaa teksti oikeasti mahtoi tarkoittaa. Kaikkea ne ranskalaiset keksiikin. 

Luterilainen, joka harvoin tulee käyneeksi kirkossa, ei voisi kuvitellakaan näkevänsä kirkossaan elukoita. Siitä päätellen, että tilaisuus sai huomiota myös tiedotusvälineissä, se ei ole ihan tavallista Ranskassakaan, jossa valtauskontona on katolilaisuus. Aivan ainutlaatuistakaan tällainen ei ole, kuulemma Saksassakin järjestetään samanhenkisiä messuja.  

Kun toissa sunnuntaina jälleen järjestettiin kyseinen messu, oli pakko mennä paikan päälle ottamaan selvää, mistä oli kyse.

Nizzan keskustassa olevan St Pierre d’Arènen kirkon kirkkoherralla, Père Gil Florinilla on ollut tapana jo kymmenen vuoden ajan järjestää lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina messu, jonne voi ottaa mukaan lemmikkinsä. Lehti-ilmoituksessa korostettiin, että kaikki lemmikit ovat tervetulleita messuun.

  

Tapahtumaan liittyi lisäksi kirkon edustalla kadulla järjestetty  kirppis, jossa oli myytävänä myös leivonnaisia, virvokkeita, kahvia ja olutta.  Paikalla tarjottava Cola-juoma oli nimeltään  Azur Cola.  

Oma myyntipöytänsä oli erikseen aperitiivijuomille ja saksalaisille luostarioluille sekä  joillekin paikallisille ruokasäilykkeille.  Aperitiivit ja Azur Cola osoittautuivat pastorin keksinnöiksi, oluet hänen löydöikseen kun hän on kierrellyt luostareissa tutustumassa siellä valmistettaviin juomiin.

Sekalainen seurakunta

Myyjärouva vinkkasi, että sisään kirkkoon kannattaa mennä puoli tuntia ennen tilaisuuden alkua, jos mielii saada istumapaikan. Neuvo oli aiheellinen,  sillä todellakin kirkko tuli tupaten täyteen. Paikalla oli ainakin sata koiraa omistajineen. Kissojakin oli paljon.

Muutama näistäkin seurakuntalaisista piipahti sisään kirkkoon saamaan siunauksen

Messuun kuuluvassa saarnassa avustava pappi muistutti,  että eläimet ovat aina olleet läsnä kirkoissa. Esimerkiksi taideteoksissa on kuvattu usein ihmisille tärkeitä eläimiä. Fransiskus Assilainen, jolta nykyinen paavi on ottanut nimensä, oli hänkin eläinten ystävä. Nykyinen paavi nähdään usein kyyhkysen kanssa.   

St Roche -pyhimyksen hengen oli pelastanut koira, jonka vuoksi hänet kuvataan koiran kanssa. Kuulimme myös mitä lemmikkejä eri paaveilla oli ollut. Isä Florinilla on itsellään hevosia ja muita maatalon eläimiä, joita oli tuotu paikalle kadulle tehtyyn kahteen aitaukseen. Toisessa oli lampaita, toisessa aaseja ja pari kääpiöponia. Aaseja on näillä leveysasteilla käytetty aikoinaan kulkuvälineinä. Luulisin, että niillä on rooli myös joulun aikaan vanhassa kaupungissa järjestettävässä elävässä seimessä.

Ollakseen täynnä lemmikkejä  kirkossa vallitsi aluksi yllättävä rauha. Vain muutama haukahdus kajahti silloin tällöin. Vasta kun pappi oli puhunut pitempään, nelijalkaiset seurakuntalaiset alkoivat protestoida.

Kaikkineen tilaisuus sujui kuitenkin hyvässä järjestyksessä ja rutiinilla. Moni lemmikki ei ollut ensimmäistä kertaa pappia kyydissä. Vieressäni istunut Trésor-hauvelin emäntä kertoi lemmikkinsä olevan paikalla jo kolmatta kertaa. Trésor lepäsikin penkillä coolina inahtamattakaan, vaikka takana oli vilkkaasti liikehtivä iso koira, jolla oli kuonokoppa.

Kirkkokansa kohahti ihastuksesta, kun suurin ja kaunein siunattava,  valkea pitkäkarvainen vinttikoira tepsutteli ylväästi emäntänsä kera kirkkoon.  

Lemmikkien siunaus sujui papin puheen ja muutaman virren jälkeen siten, että papit kulkivat käytävillä ja kaikkien siunattavien päälle pirskotettiin pyhää vettä. Osansa vihkivedestä saivat myös sisään kirkkoon ulkoaitauksesta  piipahtaneet aasiemo varsoineen sekä pari lammasta. 

Siunausvettä pirskotettiin myös ainoan siipikarjaa edustaneen kauniin, ruskean kanan päälle. (Toivottavasti ei kuitenkaan viimeisen voitelun merkeissä.) 

Kuulemma edellisenä vuonna kirkossa oli käväissyt siunattavana pastorin oma hevonen. 

Pastorin fb-sivulla on nähtävänä video tilaisuudesta.   

Tämä kaunis kanakin sai siunauksen 

Tämä kirkkoisä on toista maata

Messun järjestäjä, 63-vuotias hengen mies  ei  sovi  kaavamaiseen stereotypiaan hurskaasta papista. Hänellä on monta rautaa tulessa. Hän toimii sekä 1180 metrin korkeudessa olevan Madone d’Utellen pyhäkön kirkkoherrana että Nizzan keskustan  St Pierre d’Arènen pappina.

Florini  tunnustautuu lehtihaastatteluissa elämäniloiseksi ihmiseksi, joka pitää myös hyvästä ruuasta.  Kaiken muun ohessa hän on jopa koonnut  nizzalaiserikoisuuksista keittokirjan.

Pastori ideoi myös pari vuotta sitten kirkkonsa pohjakerrokseen  kanttiinin, jonne voi tulla aterioimaan edulliseen hintaan. Tämä ei tietenkään lähitienoon ravintoloitsijoita miellyttänyt. Ilmeisesti he pelkäsivät kirkon vievän heiltä asiakkaita. Liekö kuitenkaan kirkon aterioilla ja ravintoloilla sama kohderyhmä. 

Pappi sai ravintolansa käynnistämiseen kaupungilta 1,5 miljoonan euron avustuksen. Lehdistössä arveltiin, että myönnetyllä summalla on jotain tekemistä sen kanssa että pastori oli  silloisen pomestari Estrosin ystävä.

Luterilaiskollegoistaan Père Florini ehkä kuitenkin eroaa kaikkein eniten siinä, että hän on ideoinut ja valmistuttaa  cola- ja alkoholijuomia, joita myös tässä tilaisuudessa oli kaupan. Niitä valmistetaan nykyisin Nizzassa, Liberationin tienoilla rue Vernier 6:ssa. Siellä  olevasta putiikista tuotteita voi myös ostaa. Myynnin tuotot menevät lähitienoon nunna- ja munkkiluostarien hyväksi. Samalla työllistetään muutama nizzalainen.

Ranskalaisillehan tässä ei ole paljonkaan ihmeteltävää. Mutta muistanpa, että viime kesänä Suomen mediassa nousi valtava häly, kun joku, kenties kesätoimittaja, äkkäsi pengottuaan piispojen kirjanpitoa, että arkkipiispa ja piispa olivat tarjonneet vierailleen  – hui kauheaa -  pari lasillista alkoholijuomia. Kantaa ottaneiden suomalaisten mielestä se oli törkeää verovarojen tuhlausta. Ettei vain joku olisi jo vaatinut näiden henkilöiden eroakin. Eivätkä nämä moraalin vartijat tainneet olla edes niitä paljon puhuttuja kukkahattutätejä. 

Voi vain kuvitella mikä someraivo syntyisi, jos paljastuisi, että luterilainen hengen mies – naisesta nyt puhumattakaan -  olisi itse kehitellyt ja valmistuttanut alkoholijuomaa, jota kaiken huippuna myytäisiin kirkon ovella.

Père Florinin kehittelemät alkoholijuomat ovat aperitiivejä. Ostimme mukaamme Bella Nissa (Kaunis Nizza paikallisella Nizzan kielellä)  –nimistä juomaa. Se koostuu viinistä, johon on lisätty appelsiini-, mandariini-, sitruuna- ja greippitiivistettä rommilla terästettynä.  

Eikä tässä vielä kaikki! Isä Florini tunnetaan myös laulajana ja lauluntekijänä.  

Varsinainen tehopakkaus kirkonmiehekseen!

Siunatut esineet

Isä Florini ei ole tyytynyt siunaaman vain ihmisiä ja eläimia. Kolme vuotta sitten hän pääsi otsikoihin siunaamalla kirkkokansan kännyköitä. Ja kyllähän näitäkin siunattavia riitti. 

Ideana oli rukoilla, että siunattujen kännyjen kautta kulkisi hyviä viestejä. Siinä oli sekin vitsi, että yleensähän kirkoissa edellytetään että känny on kiinni. Nyt se oli kutsuttu vieras. Lisäksi pastori totesi lehtihaastattelussa, että hänelle on helpompaa siunata kännyt kuin perustella, miksi niitä ei voisi siunata. 

Tällä kertaa ei kännyille annettu siunausta. Ilman muuta minunkin kännyni olisi sellaisen mielellään vastaanottanut.   

Penkkinaapurini kirkossa kertoi, että pastori on siunannut muitakin esineitä, kuten lasten koulureppuja. Näin lapsille varmaankin toivotettiin hyvää koulun alkua.

Itse asiassa Père Florini on siunannut vielä muitakin, joillekin intoilijoille jopa käsittämättömän rakkaita esineitä. Hänen toisen työpaikkansa, pyhiinvaelluskirkko Madone de Utellen nettisivuilta näet paljastuu, että isän kädestä ovat saaneet siunauksen erityisessä tilaisuudessa paikalle kokoontuneet Harley Davidsonit ja muut moottoripyörät sekä autot. Ei ole vaikea kuvitella, että näin on haluttu toivottaa ajajille turvallista matkaa.

Promenade des Anglaisin uhreja muistetaan  

Viime kesänä Père Florini ideoi turistimitalin, jonka aiheena on Promenade des Anglais. Tätä kahden euron hintaista Monnaie de Parisin painamaa mitalia voi ostaa kirkossa olevasta automaatista.  

Mitalin kautta kunnioitetaan Promenade des Anglaisin heinäkuisen terroristihyökkäyksen uhrien muistoa. Saatavilla tuloilla tuetaan uhrien omaisia ja hyökkäyksessä vammautuneita.  Samalla kolikko viestittää, että tragedian tapahtumapaikan ja turistikohteen halutaan pysyvän ihmisten muistissa nimenomaan kauneutensa, paikalliskulttuurin ja eritoten elämän paikkana.

Voi olla, ettei kolikkoa muualta voi ostaakaan kuin tästä kirkosta, joten kyseessä on pieni harvinaisuus.  

Erilainen kirkko

Jo kirkkoon astuessaan huomaa, ettei kyse ole ihan tavanomaisesta herran huoneesta. Katosta roikkuu banderolleja, joissa on kuvattuna kristittyjä marttyyrejä eri ajoilta. Tuorein marttyyri on Saint-Etienne-du-Rouvrayn kaupungissa toiminut pappi  Jacques Hamel, jonka kaksi islamistiterroristia teurasti heinäkuun lopulla hänen pitäessään messua omassa kirkossaan. 

Samana päivänä kuin Nizzan eläintensiunausmessu, Saint-Etienne-du-Rouvrayn kirkko avattiin uudelleen yleisölle hyökkäyksen jälkeen ja mm. terroristien alas repimä risti palautettiin avausseremoniassa paikoilleen kirkon seinälle.

Nizzan terrorihyökkäyksestä  oli vasta kaksi ja puoli kuukautta ja papin tappamisesta vielä vähemmän. Maa on edelleen hälytystilassa ja Nizzassa surraan uhreja. Olisi voinut luulla, että  kirkossa olisi näkynyt erityisiä  turvatoimia. 

Jos jotain ylimääräistä oli, sitä ei voinut huomata. Ovet olivat kaikkiin suuntiin auki eikä kasseja tai reppuja tarkastettu  toisin kuin esim. samaan aikaan Place Garibaldilla nähtävänä olevaan uuteen raitiovaunuun meneviltä vierailijoilta.  Eikä, kumma kyllä, edes kirkon ulkopuolella näkynyt järjestyksen valvojia. 

Meno näytti normaalilta ja ihmiset iloisilta. Jos jotain hälyttävää olisi sattunut, paniikki olisi voinut olla katastrofaalinen suuren eläinjoukon vuoksi. Mutta nyt tunnelma oli lämmin, iloinen ja yhteisöllinen. 

http://kolinaakoromandelista.blogspot.com/