Merkintöjä Milanosta

Uutta Milanoa
HUOM! kuvia klikkaamalla ne näkyvät isompina

Nizza – Helsinki väliä voi matkustaa muutoinkin kuin suoraan. Voi poiketa esimerkiksi Pariisissa, Roomassa tai Milanossa.  Pariisiin ei voi koskaan kyllästyä, Rooma säväyttää aina ja Milanossakin riittää ihmeteltävää muutamaksi päiväksi.

Hiilijalanjälkikin hiukkasen pienenee, jos Milanosta jatkaa Nizzaan junalla. Perille pääsee neljässä ja puolessa tunnissa, junanvaihto Ventimigliassa.   Italiassa junamatkustaminen on halpaa eivätkä italiaanot taida olla yhtä hanakoita lakkoilemaankaan kuin Ranskan rautatieläiset, joten ainakin Ranskan rajalle saakka pääsee helposti. Samalla saa junan ikkunasta jo aavistuksen siitä, kannattaako nähtyihin maisemiin palata erikseen tutustumaan.

Milanohan  ei ole samanlainen turistien suosikki kuin vaikkapa  Ikuinen  Rooma tai pittoreski Venetsia. Joissakin matkavinkeissä Milanoa suositellaankin vain viikonloppureissun kohteeksi. Pitempikestoista visiittiä suunnittelevalle ehdotetaan tutustumista Milanon lähialueisiin.

Milano tunnetaan  ehkä paremmin bisneskaupunkina  ja   maailman muodin ja designin keskuksena kuin lomakohteena.  Mutta ei sieltä kulttuuriakaan  puutu: on maailmankuulu  ooppera La Scala, muutama hieno museo  ja mahtava tuomiokirkko, Il Duomo.  

Kaupungissa on  aikoinaan myös vaikuttanutt sellainen kulttuuripersoona  kuin Leonardo da Vinci. Keskustassa on  museo, jossa jonotetaan katsomaan da Vincin Pyhää ehtoollista,  jonka hän maalasi Milanossa asuessaan.  Da Vincille on omistettu myös tekniikan museo, jossa esitellään hänen teknisiä keksintöjään.  

Il calcio

Kun tulimme Milanoon toukokuun lopussa,  jo  rautatieasemalla saatiin muistutus siitä, että kaupunki   on lisäksi  jalkapallokaupunki.  Seura  AC Milan on kuulemma ’Maailman menestynein joukkue’ ,  ’Il club più titolato al mondo’ kuten seuran tunnuslause kuuluu.   AC Milan on kuulemma voittanut eniten kansainvälisiä palkintoja.  Toinen merkittävä jalkapalloseura on Inter.  

Espanjasta tultiin joukolla kannustamaan kahden espanjalaisen joukkueen ottelua

Saapumispäivänämme Milanon omat sankarit eivät pelanneet, mutta kaupungissa oli tärkeä jalkapallo-ottelu jossa kaksi espanjalaista joukkuetta kilpailivat mestariliigan voitosta. Paikalle oli tullut  yli 20 000 espanjalaista  jalkapallofania ja ilmassa oli suuren jalkapallojuhlan tuntua.

Duomon aukiolla  oli jalkapallotapahtuman kunniaksi olutta myynnissä.

Tuomiokirkko on yksi Euroopan suurimmista. sisään mahtuu 40 000 ihmistä. Rakennustyöt alkoivat vuonna 1387 ja  jatkuivat seuraavat 600 vuotta. Rakennuksessa on  135 tornia,  3 400 patsasta,  150 lasimaalausta sekä muita maalauksia.

Jalkapallon ystävät voivat fiilistellä aterioidessaankin, jos aterioivat   keskustan ravintolassa,
jossa on heidän  sankariensa pelipaidoista koottu hieno seinätaideteos  

Un grande futuro

Päällimmäisenä mielikuvana kuukausi sitten tapahtuneesta koukkauksesta Milanoon  jäi kuitenkin se, että kaupunki haluaa profiloitua moderniksi kaupungiksi. Rakennustyömaan aidassa oli paljon puhuva teksti:  Un grande futuro  passa da qui.  Toinen usein toistuva  Milanoa  luonnehtiva lause on :   Milano che guarda al futuro.   Eli Milanoa markkinoidaan eri tahoilla tulevaisuuden kaupunkina.

Rakennustyömaan seinässä, lähellä CityLife-korttelia   julistetaan: Un grande futuro  passa da qui 
– ehkä vapaasti ymmärrettynä: Täällä tehdään suurta tulevaisuutta  

Mainoslauseille  on katetta.  Tässä kaupungissa moderni arkkitehtuuri on kunniassaan.  Siellä kohoaa monia toinen toistaan mahtavampia ja näyttävämpiä pilvenpiirtäjiä.  Uljasta, uutta keskustan tuntumassa olevaa Porta Nuovan – Porta Garibaldin aluetta on rakennettu muutaman viime vuoden aikana. Päädyimme sinne oikeastaan sattumalta, kun kävimme vilkaisemassa paljon mainostettua Corso Como 10:n ravintola-näyttelytila-designmyymälä -yhdistelmää.  

Corso Como 10 design-myymälässä näytti olevan tarjolla myös modernia veistostaidetta. Juuri löytyikin tietoa tuosta vihreästä möhkäleestä Sen saa omakseen noin 12500 eurolla. Se onkin istuin. Ja löytyi myös hautapaaden tarina. Kaupassa näitä ei selitelty. TODELLINEN design-tuntija tietty tietää muutenkin että
kyseessä on tunnetun brändin 50-vuotisnäyttely.

Corso Como 10 –  silmän ja vatsan ruokaa. Trendikäs osoite. Corso Como 10:ssä on
 tilava ravintola, jolla on sekä ulko- että sisätiloja

Corso Como 10:n lasidesign-tarjontaa 

Vain lyhyen kävelyn päässä kohoaa uusi, moderni kortteli korkeine rakennuksineen, kauppoineen, toimistoineen ja ravintoloineen.  Alueella kunnioitetaan kuuluisia arkkitehteja: uuden aukion nimi on Piazza Gae Aulenti ja jonkin matkan päässä on Piazza Alvar Aalto.  

Gae Aulentin aukiolla on milanolaisen kuvanveistäjän Alberto Garuttin teos Le voci della città - Kaupungin äänet

Gae Aulentin aukiolla on mielenkiintoinen puurakennus

Cino Zucchin suunnittelema La corte verde ei sekään ole ihan tavallinen talo Corso Comolla. 

Bosco Verticale - maailman kaunein ja innovatiivisin pilvenpiirtäjä vuonna 2015

Uusissa, korkeissa rakennuksissa on useimmiten jokin juju, joka erottaa ne massasta.  Gae Aulentin aukion laidalla on myös hieno, lasisista julkisivuista erottuva, moderni, pyöreitä muotoja omaava, puinen rakennus. Ehkä teatteri?

Jonkin matkan päässä kohoaa kohti taivaita Stefano Boerin  suunnittelema Bosco Verticale (Pystysuora metsä),  kahden pilvenpiirtäjän kokonaisuus, jossa parvekkeille on istutettu kaikkiaan 2000 puuta.  Se on voittanut useita suunnittelupalkintoja, esim. vuonna 2015 Maailman kauneimman ja innovatiivisimman pilvenpiirtäjän tittelin.   Bosco verticale on osa Bio Milano –hanketta, jonka tavoitteena on rakentaa tulevaisuuden vehreä kaupunki, jossa hyödynnetään uusinta ympäristöteknologiaa ja rakentamisen uusimpia suuntauksia, kuten vertikaaliviljelyä.  

Parin kilometrin päässä Porta Nuovan alueesta on toinen pilvenpiirtäkeskittymä, CityLife:n kaupunginosa. Myös siellä on arkkitehtonisesti merkittäviä uusia liike- ja asuinkerrostaloja ja pilvenpiirtäjiä,  eikä sekään  kovin  kaukana  keskustasta.  Arkkitehtuuria seuraaville rakennusten arkkitehdit   Daniel Libeskind   ja Zaha Hadid  ovat tuttuja nimiä. 

Zaha Hadidin CityLife-rakennuksia 

Zaha Hadid ei ehtinyt nähdä tätä rakenteilla olevaa suunnittelemaansa Torre Generalin pilvenpiirtäjää valmiina

Varsinkin maaliskuun viimeisenä päivänä edesmenneen irakilais-brittiläisen arkkitehti  Hadidin suunnittelemat  seitsemän City Life –korttelin kerrostaloa  ovat upeita ja ainutlaatuisia luomuksia. Niistä tulee mieleen laiva.  Pari vuotta sitten valmistuneissa rakennuksissa taitaa olla kaupungin kalleimpia asuntoja.  Niiden naapurissa on vielä keskeneräinen,  Zaha Hadidin suunnittelema pilvenpiirtäjä parin muun pilvenpiirtäjän naapurina.   

 Irak on juuri julkaissut  Zaha Hadidin kunniaksi postimerkin.  Kun nykyisessä uutisvirrassa
 ei juurikaan ole myönteisiä uutisia tuolta suunnalta, tämä on positiivinen poikkeus.
 

Alueen toisella reunalla on Daniel Libeskindin suunnittelemia korkeita kerrostaloja, jotka samoin edustavat mielenkiintoista, tavallisuudesta poikkeavaa arkkitehtuuria. Yhteensä näissä rakennuksissa on 650 asuntoa. 

Daniel Libeskindin kerrostalot CityLifessa

Nämä modernit kaupunginosat ovat vielä  joiltakin osin rakenteilla. CityLifeen on vielä luvassa mielenkiintoinen, Daniel Libeskindin suunnittelema  modernin taiteen museo.  Sen verran erilaisia nämä korttelit ovat  verrattuna omien leveysasteidemme uudisrakennuksiin, että kannattaa käydä katsastamassa, jos vähänkään tällainen kiinnostaa.

Milanon katukuvasta näkee että se on Italian kaupan ja teollisuuden keskuspaikka. Siellä pitää päämajaa muun muassa Alfa  Romeo ja Pirelli. Kaupunki antaa varakkaan yleisvaikutelman. Vanhat keskustan kerrostalot ovat päällisin puolin hieman karun  näköisiä, silti  jotenkin mahtavia. Milanolle näyttävät olevan tyypillisiä myös näiden  karuilta näyttävien rakennusten katoilla olevat kattopuutarhat.

Milanolaista mahtavuutta - julkisivu täynnä veistoksia

Komeitten porttien raosta näkee, että  niiden takana on kauniita  puutarhoja  aivan ydinkeskustassakin.   

 Myös Mussolinin vaikutus arkkitehtuuriin on aistittavissa   1930-luvun rakennuksissa.  

Mussolinin ajan arkkitehtuuria

Vanhoja rakennuksia katsellessaan tulee mieleen,  että paljonkaan ei  Italian suurkaupungeissa ole julkisivujen ideoinnissa  tainnut tapahtua sitten muinaisten roomalaisten.   – Kunnes on tultu  viime vuosina rakennettujen pilvenpiirtäjien aikakaudelle ja alettu rakentaa futuristisia luomuksia. 

Disegno

Arkkitehtuurin lisäksi kaupungissa voi helposti tutustua muotoilun viimeisiin tuuliin. Designkauppojaon runsaasti, samoin muotia.  Esimerkiksi Via Montenapoleonen varrella on lähes kaikilla merkittävillä vaatemerkeillä oma liikkeensä.

Design-myymälä kunnioitti Zaha Hadidin muistoa. Hadid tunnetaan
myös desisgnerina.

Pirtsakkaa disegnoa olohuoneeseen. 

Kenzon somistustaidetta

Shoppailukierroksen voi aloittaa Vittorio Emmanuele II:n galleriasta
hankkimalla Versacen kaupasta kunnollisen torikassin.

Vähän hienomman paitapuodin ulkomainos on kuin moderni veistos

Milanon  shoppailumahdollisuudet eivät rajoitu keskustan hienoihin liikkeisiin ja trendikkäisiin vintage-kauppoihin. Kaupungin ulkopuolella on jopa  useita outlet-kyliä satoine liikkeineen.  Ne on vielä itseltä kokeilematta.   Himoshoppailija voi siellä viettää vaikka koko päivän ellei useitakin. Kylissä on  myös  ravintoloita ja baareja,  joten nälissään ei tarvitse rahojaan törsätä.  Milanosta järjestetään bussimatkoja mm. Serravallen ja Fidenza Villagen outlet-kyliin.

Ihan kivikylä ei Milano kuitenkaan ole. Siellä on muutama iso puisto, joissa voi vaikkapa seurata tavallisten lapsiperheiden elämänmenoa viikonloppuisin. Esimerkikis Giardini Pubblicin puistossa on tarjolla monenlaista hauskaa lapsille ja isommillekin -  heppakyytiä, pikku juna, kiipeilyä, ulkoilmakonsertteja yms.

Giardini pubblici de Indro Montanelli 

Ristoranti 

Pakollisiin käyntikohteisiin kuuluu myös upea Vittorio Emmanuele II:n galleria tuomiokirkkoa
vastapäätä  hienoine kauppoineen ja ravintoloineen.

Kauppagalleriassa voi myös ihastella upeita
kivilattioita

Hyviä ravintoloita italialaiskaupungeissa riittää. Mitään suosikkia ei ole ehtinyt lyhyillä vierailuilla

löytyä, mutta  aterioidessamme  Vittorio Emmanuele II:n galleriassa ei ainakaan jäänyt mitään huonoja muistoja.

Käydessämme ihastelemassa ja ihmettelemässä uuden asuinalueen arkkitehtuuria, modernissa ostoskeskuksesta löytyi pieni pikaravintola, jossa tarjottiin polenta-annoksia.  Tätä italialaista maissista tehtyä köyhien perinneruokaa ei monessa paikassa tapaakaan, joten pitihän sitä maistaa.  Ainakaan ensimmäisellä kerralla se ei vienyt kieltä mukanaan, vaikka oli varmasti tehty juuri kuten pitääkin. Vähän tuli sahajauho mieleen.  Ehkä polentaan pitää tottua. Kiva idea kuitenkin tarjota perinneruokaa ultramodernissa ympäristössä.

Trip advisorista päätellen  Milanossa on  suuri määrä hyviä ravintoloita, joista löytyy myös kasvissyöjille  runsaasti vaihtoehtoja. Designin ystävien kannattaa etsiä ravintolaa haulla design restaurant Milan, niin voi nauttia hyvästä ateriasta samalla kun saa silmänruokaa.  Näitä onkin useita, sillä italialaiset design-talot ovat laajentaneet bisneksiään myös  hotellialalle ja fine diningiin. Tällaisia ovat esimerkiksi  Armani  , Dolce & Gabbana,  Roberto Cavalli, Bulgari  ja Moschino.    

Piristävänä poikkeuksena  kaikesta modernista ovat raitiovaunut, joista osa on  varmaankin sadan vuoden ikäisiä tai melkein.  Hieman on ergonomia niiden valmistumisesta kehittynyt, mutta on hienoa, että ne edelleen elävöittävät kaupunkikuvaa.  Ja hyvinhän ne kulkevatkin, joskin kyytiin kapuaminen on hiukan haasteellista.   

Milanolaisessa ratikassa nostalgista tunnelmaa

Ratikassa ohjeistetaan mitä ei saa tehdä: ei saa kurkottaa ulos ikkunasta...

eikä tupakoida ....

sylkeminenkään ei ole sallittua. Vanhaan hyvään aikaan  kylttimaalareilla riitti hommia.

Milanossa hotellit ovat kokemuksemme mukaan olleet  todella edullisia silloin, kun kaupungissa ei ole mitään suuria tapahtumia. Mutta hinta on helposti kolminkertainen jos  kaupungissa  tapahtuu jotain tärkeää  kuten nyt jalkapallo-ottelu.  Suosikkihotellimme Wattredici on moderni ja  siisti, aamiainen   todella monipuolinen.   Kerran on  majailtu AC Marriot hotellissa, joka on pilvenpiirtäjässä Porta Garibaldin - Porta Nuovaan tuntumassa. Sillä kertaa hinta oli erittäin edullinen eli tuolloin ei tainnut kaupungissa olla suuria tapahtumia.   10. kerroksesta oli mielenkiintoiset näkymät, mutta välitön  lähitienoo ei erityisemmin säväyttänyt.  Kaupunkia rumensi lisäksi sade, joka on ollut  läsnä jokaisella Milanon visiitillämme.    

Kun touko-kesäkuun vaihteessa hotelleissa ei ollut juurikaan tilaa, turvauduimme  ensi kertaa Airbnb:hin.  Saimmekin todella kivan, tilavan ja hyvin varustellun asunnon erinomaiselta  paikalta. Siellä  olisi viihtynyt kauemminkin. Hinta jäi ehkä puoleen senhetkisistä kolmen tähden hotellihuoneista ja jopa monista Airbnb:n kohteista.  

Majapaikkamme porrashuoneeseen mentiin komean ulko-oven kautta. Pihalla oli pieni suihkulähdekin.

Majapaikkamme upea portaikko 

Hieman tosin olisi houkuttanut kokeilla Hotel Demidoffia sen nimen vuoksi. Liekö nimellä kuitenkaan mitään tekemistä sen Demidoffin suvun kanssa, joka aikoinaan omisti taloyhtiömme tontin Nizzassa (ks. blogiteksti  Hulppean huvilan hämärä historia).  Netissä olevien kuvien perusteella  paikka ei vaikuttanut  kovin puoleensa vetävältä.  Koska hotelli sattui olemaan naapurikorttelissa, näimme sen sattumalta myös paikan päällä ulkopuolelta. Eikä harmittanut lainkaan ettei sinne menty. Myös ensi kerralla kun menemme Milanoon, menemme mieluiten nyt löytämäämme Airbnb-asuntoon. 

Eli yhteenvetona: Milanossa riittää sekä vanhaa että uudenuutta nähtävää. On pilvenpiirtäjiä, modernia huippuarkkitehtuuria, kulttuuria, jalkapalloa, muotoilua, muotia sekä hyvä julkinen liikenne metroineen ja ratikoineen. Usein on myös mahdollisuus majoittua todella edullisesti. Paljon jäi vielä näkemättä, vaikka tämä ei ollut  ensimmäinen käynti kaupungissa. Tämän blogin onkin tarkoitus toimia myös omana - joskaan ei mitenkään tyhjentävänä -  muistilistanani seuraavaa Milanon visiittiä ajatellen.

http://kolinaakoromandelista.blogspot.com/