Albert Edelfelt ja Riviera
Huom! kuvia klikkaamalla ne näkyvät isompina.
Aihepiirilleni uskollisena menin katsomaan olisiko
näyttelyssä teoksia, jotka kuvaavat
Ranskan Rivieraa tai sitä lähellä olevia maisemia. Nämä taulut sieltä
löytyivät.
Edelfelt vietti suuren osan elämästään Pariisissa. Hän tutustui
Ranskassa moniin johtaviin taiteilijoihin, kulttuuri- ja tiede-elämän
merkkihenkilöihin sekä taiteen keräilijöihin ja taidekauppiaisiin. Hän oli kansainvälinen
vaikuttaja, joka loi yhteyksiä muillekin suomalaisille Pariisissa
työskenteleville taiteilijoille. Pariisista oli myös helppoa matkustaa junalla
muualle Eurooppaan. Pari kertaa Edelfelt kävi Rivierallakin. Monet näillä
matkoilla syntyneistä lukuisista teoksista ovat vähemmän tunnettuja. Ateneumin näyttelyssä nähdään niistä joitakin.
Muistan aikaisemmin nähneeni Edelfeltin Riviera-aiheisista teoksista
oikeastaan vain Kansallisgalleriassa olevan taulun Taiteilijan vaimo Ellan ja
Emilia von Etter parvekkeella Cannesissa. Se innosti etsimään myös muita mahdollisia
Edelfeltin Etelä-Ranskan ja Välimeren maisemia kuvaavia maalauksia, mutta niitä
ei ollut helppoa löytää. Ateneumin
näyttely todistaa, että Edelfelt on ahkeroinut myös ollessaan Rivieralla.
Nyttemmin maalauksista löytää helpommin mielenkiintoista taustatietoa,
kun Svenska Litteratursällskapetin hallussa olevat Edelfeltin kirjeet rakkaalle
Alexandra-äidilleen on muunnettu tekstintunnistusohjelman
avulla puhtaaksikirjoitettuun muotoon. Edelfelt piti näet äitinsä ajan tasalla
kirjoittamalla miltei päivittäin kirjeitä, joissa kertoo tarkasti matkoistaan.
Onpa hän joihinkin kirjeisiin maalannut
kauniin maisemankin.
Alexandra Edelfelt poikansa maalaamana. Siitä aistii että taiteilija tunsi mallinsa ilmeet ja ajatuksetkin ja sai ne myös ikuistettua tauluun. Onkin sanottu että äiti oli Edelfeltin elämän tärkein nainen. Albert kirjoitti äidilleen satoja kirjeitä ollessaan ulkomailla ja allekirjoitti ne aina sanoin ”Äidin Atte”.
Ensimmäinen matka Etelä-Ranskaan ja Rivieralle
Edelfeltin ensimmäinen Etelä-Ranskan matka suuntautui vuonna
1886 Provencen kautta Nizzaan, Cannesiin, Mentoniin, Genovaan, Monte Carloon ja
Marseilleen. Etelän värit ja valo miellyttivät häntä. Näiden vaikutus näkyi sittemmin
myös kotimaassa syntyneissä teoksissa. Tällä matkalla syntyi monta taulua,
joista Ateneumissa on nähtävänä Route de la Corniche,
Maisema Beaulieusta ja Rantamaisema Välimereltä, jossa myös on taustalla Beaulieun maisemaa. Se on päivätty sekä
vuodelle 1886 että vuodelle 1891.
Matkatoverina Edelfeltin ensimmäisellä Rivieran matkalla oli markiisi
Emile de Chamburen, jonka seurassa
kului kolme viikkoa vuonna 1886. Edelfelt oli tutustunut Chambureen vuotta
aikaisemmin. Miehistä tuli elinikäiset ystävät. Matka oli intensiivinen: muutamia päiviä
Nizzassa, Cannesissa, Mentonissa, Genovassa, Monte Carlossa ja Marseillessa.
Matkalla syntyneet maalaukset ovat sen kokoisia että Edelfelt on voinut maalata
ne ulkona en plain air, kannettavalla
telineellä.
Monte Carlossa 1886
Nizza oli tuulinen ja kylmä. Asunnossakin joutui palelemaan. Chamburen olikin vilustunut siellä. Niinpä kaverukset läksivät pian Nizzasta Monte Carloon. Edelfelt oli kuullut, että Monte Carlossa on Rivieran paras ilmanlaatu, koska se sijaitsee korkealla ja on suojassa tuulilta. Hän kirjoitti äidilleen maalanneensa Monte Carlossa päivisin ja olleensa iltaisin Casinolla, jossa on tarjolla joka ilta konsertteja tai oopperaa. Edelfeltin mielestä pelikasinolla näki ihmisiä, jotka ovat maailman kirjavinta väkeä – upporikkaita ja huomattavia henkilöitä vieressään pahimpia surkimuksia. Monte Carlon pelikasino oli Edelfeltille vastenmielinen kokemus. Pelurit olivat liikkumattomia ja ilmeettömiä. Vaikka joku olisi huutanut että tuli on irti, kukaan ei olisi hievahtanutkaan pelipöydässä.
Route de la Corniche 1886
Näköala Beaulieusta ja Route de la Corniche ovat auringontäyteisiä ja värikylläisiä Välimeren
matkan aiheita. Taulut ovat sen kokoisia että Edelfelt on
voinut maalata ne ulkona en plain air,
kannettavalla telineellä.
Maisema Beaulileusta 1886
Netissä tämän taulun nimenä on myös The terrasse at Beaulieu
Rantamaisema Välimereltä 1886 - 1891
Vaikka Edelfelt ja Chamburen oleskelivat Nizzassa, Nizzaa kuvaavia Edelfeltin tauluja ei Ateneumista löydy
eikä niitä löydy nettihaullakaan. Nizza ei miellyttänyt taiteilijaa
erityisemmin. Kirjeessä äidilleen hän toteaa vuonna 1891, että jos vain vielä
pääsee jonain toisena vuonna etelään, ainakaan Nizzaan hän ei halua asettua.
Nizza on liian suurkaupunkimainen, pölyinen, matala ja tuulinen. Cannes taas oli
Edelfeltin mielestä viehättävä samoin Monte Carlo.
Genova 1886
Edelfeltin ja Chamburenin kiertomatka jatkui Monte Carlosta Genovaan, jossa Edelfelt maalasi Palatsi Dorian. jota kuvaili äidilleen. Siellä olivat asuneet muun muassa Frans I, Napoleon ja nyt Verdi yhdessä siivessä, mutta enää rakennus ei ollut joka kohdasta hyvässä kunnossa. Edelfelt kuitenkin uskoo, että voisi viihtyä siellä. Sieltä on komea näkymä yli Genovan satamaan ja merelle sekä puutarha jossa on marmoripatsaita ja suihkulähteitä. ”Haluaisin asua siellä pari kuukautta sellaisessa vanhassa, puoliksi hylätyssä palatsissa, unelmoida, laiskotella ja luonnostella.”
Paluumatka Genovasta kulki Monte Carlon kautta Pariisiin.
Ospedalettissa 1891
Maalausten vuosiluvuista voi päätellä, että Edelfelt kävi
Ranskan Rivieralla ainakin kahteen otteeseen – vuosina 1886 ja 1891. Vuonna
1891 Edelfeltit olivat runsaat kolmisen
kuukautta Rivieralla, pääasiassa Italian puolella Ospedalettissa.
Edelfeltin poika syntyi vuonna 1888. Erikillä oli heikko
terveys. Perhe lähtikin keväällä 1891 Italiaan San Remon ja Bordigheran välissä
sijaitsevaan Ospedalettiin, jossa he
ilmeisesti asuivat hotellissa mutta Erik oli paikallisen parantolan lääkärin
hoidossa. Mukana oli myös lapsenhoitaja.
Ospedaletti on saanut nimensä 1400-luvulla perustetusta sairaalasta. Se on
viime aikoina saanut suosiota myös lomakohteena.
Edelfelt kirjoitti äidilleen 1.2.1891 pojan olevan melko
toipunut yskästään ja viihtyvän mainiosti. Hän vei vamonsa Ellanin San Remoon,
jotta tämä voi teettää siellä matkaulsterin, ”sillä kukaanhan ei täällä kulje
turkiskoristeisessa takissa kun lämpötila on 11-15 astetta. ”
”Täällä on niin ihana ilma ja heti vieressä ts. San Remossa tai Bordigherassa
tai niiden puolivälissä on ihania kohteita maalattaviksi.”
Maaliskuussa lapsi kuitenkin edelleen kuumeili, mutta
lääkäri ei määrännyt lääkettä koska oli sitä mieltä että se on pelkkää
influenssaa. Vanhemmat olivat huolissaan. Edelfelt kertoi joutuvansa menemään pariksi
päiväksi Cannesiin koska odottaa saavansa jonkin taulunsa sinne. Lapsen sairaus
sai kaiken näyttämään synkältä ja se oli muuttanut perheen matkasuunnitelmiakin. Edelfelt valittaa ettei Euroopan Paratiisiksi kutsuttu paikka tuntunut paratiisilta, kun ulkona
tuuli niin kylmästi ettei tehnyt mieli
mennä ulos. Ulkona oli vain 6 astetta
lämmintä. ”Kun vain poika paranisi, muulla ei niin olisi väliä. Terveisiä meiltä
ja sairaalta pikku Kickiltä mamman kautta, Atte. ”
Kun Edelfelt helmikuussa 1891 vielä ihasteli äidilleen Ospedalettia
ja sen ilmanalaa, maaliskuun lopulla mieliala
oli muuttunut vihaksi paikkaa kohtaan. Erikin lisäksi myös Ellan oli
sairastunut eivätkä he sen vuoksi päässeet lähtemään Ospedalettista niin
nopeasti kuin olisivat halunneet. Lääkäri oli lopulta kieltänyt Edelfeltiltäkin
maalaamisen ulkosalla. Onkohan hän siksi kenties sisätiloissa maalannut italialaisesta
osteriasta taulun, joka on Ateneumin näyttelyssä? Ospedalettissa
syntyi joka tapauksessa huomattava määrä maalauksia paikallisista aiheista. '
Cannesissa 1891
Cannesissakaan sää ei maaliskuussa lopulta suosinut.
Sielläkin oli liian tuulista ja pilvistä. Liian viileää. ”Luulen, että
todellinen lämpö on puhdas myytti – ja että sitä ehkä on jossain Intiassa tai
Keski-Afrikassa. Täällä siitä ei tiedetä mitään. Usein oli Ospedalettissa
painostavaa muttei koskaan liian lämmintä ”, Edelfelt pohti äidilleen kirjoittamassaan kirjeessä.
Tuona keväänä Edelfelt kävi kaksikin kertaa Cannesissa
Ospedalettista käsin. Hän joutui käymään Cannesissa koska sinne lähetettiin hänen pyytämänsä
taulu. Samalla hän tapasi siellä ystäviään. Cannesissa syntyi myös useita Provencen
maisemia kuvaavia teoksia , samoin näkymiä Edelfeltin ystävän Mme Boirget’n
huvilan parvekkeelta josta näkyi osa kaupungin siluettia, turkoosi välimeri
sekä taustalla siintävät vuoret. Joihinkin parvekkeelta avautuviin näkymiin hän
maalasi kaiteeseen nojaavan vaimonsa sekä pitkäaikaisen perheystävän Emilia
(Lily) von Etterin. Cannesissa syntyi muun
muassa taulu Ikkunastani Cannesissa. Ateneumissa
on esillä taulu, jossa taiteilijan vaimo Ellen viettää ystävättärensä kanssa
intiimiä lukutuokiota terassilla Cannesissa. Taidehistorioitsija Maria Catanin
mukaan maalaus on täynnä aurinkoa ja meren tuoksua. Vasemmalla näkyy sama
rantakatu kuin maalauksessa Ikkunastani Cannesissa, joka kuuluu Tukholman
Nationalmuseumin kokoelmaan. Catani olettaa,
että Ellania ja Emiliaa esittävä maalaus on
toteutettu ateljeessa Pariisissa ja
viimeistelty seuraavana vuonna 1892. Liekö kyseessä painovirhe, sillä
Ateneumissa teoksen ajankohdaksi on merkitty 1891. Catanin mukaan Edelfelt ei voinut maalata tähän
työhön fantasiamaisemaa, joten hän käytti sen sijaan taustan esikuvana
maalausta Ikkunastani Cannesissa. Ehkäpä Ellanilla ei olisi ollut mahdollisuuttakaan olla mallina Cannesissa, sillä Edeleltin
käydessä Cannesissa hän jäi Ospedalettiin sairaan poikansa ja lastenhoitajan
kanssa. Edelfelt teki samasta aiheesta myös
hieman erilaisen maalauksen, joka tulee vastaan nettihaun kautta.
Huhtikuussa mamma Alexandra sai vihdoin postia,
jossa kerrotaan koko perheen olevan Cannesissa
ja toukokuun alussa Edelfeltit kävivät vielä Provencen Valescuressa.
Provence 1891
Edelfelt kirjoitti äidilleen olevansa tyytyväinen
Provencessa maalaamiinsa maisemiin,
joista yksi oli todella hyvä. Jos hän vain onnistuisi myymään sen, se
riittäisi kattamaan matkan kulut.
Valeslcuressa Edelfelt kertoi
tunteneensa itsensä suomalaiseksi: ” On
havupuun tuoksua, heinäkuinen ilma ja hiljaisuus.” Istuessaan maalaamassa aamuseitsemästä
iltaseitsemään hän kuuli kun kukko kiekui läheisellä maatilalla ja käki kukkui metsässä.
Vain tummansiniset vuoret taustalla muistuttivat ettei hän istunut Saimaan
rannalla. Taiteilijaa kiinnosti erityisesti valon kuvaaminen, jota hän tutki myös
vuoristomaisemissaan Valescuresta. Hän kirjoitti, että tulisi vielä mielellään
joskus Italiaan (paitsi Ospedalettiin) ja Provenceen, joissa viihtyy niin hyvin
ja tuntee olevansa vapaa ja onnellinen. Hän suunnittelikin palaavansa Italiaan muutaman vuoden kuluttua ainakin puoleksi vuodeksi.
Cannesista käsin Ellan ja Albert kävivät myös Marseillessa
ja Grassessa. Albert kirjoitti äidilleen vievänsä viimeisenä
Etelä-Ranskan matkapäivänä Ellanin Marseilleen syömään bouillabaissea. ”Siellä juomme maljan, jäähyväismaljan
etelälle. On todellinen sydänsuru jättää tämä rakas maa. Menin tänään kello 6
St Raphaeliin ottaakseni hellät jäähyväiset Välimerestä ja sen punaisista
kallioista ja minusta tuntui että aallot näyttivät iloisilta ja surumielisiltä ja sanoivat minulle: ”me tapaamme jälleen”.
Provencessa syntyi monia tauluja, joita ei
Ateneumin näyttelyssä ole, mutta
niitä voi löytää esimerkiksi
nettihaulla. Tauluista jotkut ovat viime
vuosina olleet huutokaupattavina. Joistakin on tehty julisteitakin tai käytetty vaikkapa
muistilehtiön kansikuvana. Myös
Ateneumissa on tarjolla monia museokauppatuotteita, joissa on Edelfeltin
maalaus koristeena.
Virginie 1883
Edelfeltin mallia ja rakastajatarta Virginietä esittävä tunnettu taulu on nähtävänä Ateneumin näyttelyssä. Tämä taulu liittyy välillisesti sikäli Rivieraan, että syksyllä 2019 Virginie vieraili Nizzan suomalaisten kantaravintolassa Mi Casassa monologitaiteilija Marika Sampio Utriaisen upeasti tulkitsemana. Anna Kortelainen on kirjoittanut Virginiestä kirjankin, joka on julkaistu vuonna 2002.
Edelfeltin elämäkerrasta ilmenee, että perhe muutti
Pariisista Suomeen vuonna 1891. Vaikka Edelfelt edelleen matkusti ulkomaille,
hän ei enää ilmesti vieraillut Rivieralla ainakaan maalausvälineiden
kanssa. Kaikki Ateneumin näihin
maisemiin liittyvät maalaukset samoin kuin viime vuosina huutokaupatut
Etelä-Ranska –aiheiset Edelfeltin maalaukset näyttäisivät olevan vuosilta 1886 ja 1891. Edelfelt viihtyi sittemmin ehkä paremmin
esimerkiksi Italiassa, jossa kävi kaikkiaan kuusi kertaa. Pariisiakaan hän ei
unohtanut. Hän toimi siellä esimerkiksi vuonna 1900 Pariisin maailmannäyttelyn
Suomen paviljongin komissaarina. Catanin
mukaan hän oli myös varsinainen hurmuri, joka viihtyi pariisittarien seurassa.
Hän kuulemma oli sanonut 1900-luvun alussa, että kun hän tietää, että Ellanilla
ja Erikillä on kaikki mitä he tarvitsevat Helsingissä, hänen itsensä on parasta
olla tyttöjensä kanssa Pariisissa.
Näyttelyn päätyttyä Ateneum tiedotti 18.9.2023, että Albert Edelfelt -näyttelyn näki 351 246 kävijää! Se on kaikkien aikojen ennätys. Kävijämäärä ylitti jopa aikaisemman Picasso-näyttelyn ennätyksen .
Lähteitä
Edelfelt-näyttely Ateneumissa 5.5. – 16.9.2023
Catani, Maria, Albert Edelfeltin elämäkerta, Gummerus 2004
Kortelainen, Anna, Niin kutsuttu sydämeni Albert Edelfeltin kirjeet äidilleen
1873-1901, Otava 2001 https://www.sls.fi/fi/tekoaly-muunsi-albert-edelfeltin-kirjeet-helposti-luettavaan-ja-haettavaan-muotoon
https://edelfelt.sls.fi/
https://www.bukowskis.com/fi/auctions/F204/lots/1274495-albert-edelfelt-nakyma-bordigherasta
https://www.bukowskis.com/en/auctions/F183/lots/854516-mountain-view-from-valescure https://pixels.com/featured/albert-edelfelt-mountain-view-from-valescure-albert-edelfelt.html?product=spiral-notebook
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/mika-ihmeen-kirje-
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentit ovat tervetulleita.