Outo kirppislöytö opettaa kieliä ja Ranskan historiaa

 

Tankard, wine cooler, Schale, mug, pichet, ferreta…Näillä sanoilla kuvataan esinettä, jonka muutama vuosi sitten kannoin kotiin nizzalaiselta kirpputorilta. 

Kirppiksillä kiertely on mielipuuhaani. Nyt alkaa taas olla aika, jolloin niitä järjestetään ulkoilmassa. Parasta kirppiksissä on, että sieltä löytää vaikka mitä,  mitä ei ole tiennyt tarvitsevansa.  Nizzassa suosikkikirppiksiäni olivat vielä muutama vuosi sitten koulujen vanhempain yhdistysten järjestämät kirppikset. Ilmeisesti turvallisuussyistä niitä ei enää ole järjestetty. Myös esimerkiksi Ehrmannin parkkipaikan sunnuntaikirppis ja satamassa silloin tällöin järjestettävä kirppis ovat olleet hyviä ostospaikkoja.  Kierrellessä on hauskaa myös havainnoida, millaista roinaa paikallisista kodeista löytyy ja pohtia, miksi niistä luovutaan. Ja mitä kaikkea oppiikaan kun alkaa selvitellä ostoksensa alkuperää!

Yksi mieluisimmista löydöistäni on erikoisen muotoinen kuparikippo. Hinta ei ollut kova, vaikka se on isohko ja aika painava. Kuparikippoja näkeekin kirppiksillä paljon. Niissä lienee säilytetty hiiliä. Kulhoista saa vaikkapa kivan näköisiä ruukunsuojuksia. Monesti niitä myydäänkin nimellä cache-pot.  Siihen virkaan ajattelin löytöänikin. Pytty on selvästi värkätty käsin kuvioita myöten. Vanhaltakin se näyttää. Hinnastakin voi jo päätellä,  ettei mistään antiikkiaarteesta kuitenkaan ole kyse.  Myyjä tosin saattoi olla antiikkikauppias, joka oli kirppiksellä sunnuntaita viettämässä. Mutta eipä tullut kysyttyä häneltä enempää.

 

Kotona tarkemmin tarkastellessa kippoon taotut kömpelöt kuviot herättivät uteliaisuuteni. Siinä oli ikään kuin jonkin sortin vaakuna. Kuviosta erottuivat lisäksi kirjaimet PAU sekä H IV. Kruunu H:n ja IV:n välissä vihjasi kuninkaalliseen aiheeseen.  Ja PAU? Mitä se voisi tarkoittaa?

Aluksi ei googlaamalla tuntunut löytyvän paljonkaan tietoa. Hakua haittasi etten osannut antaa pytylle oikeaa nimeä. Kaksi kahvaa viittasi siihen, että se voisi olla kolpakko (chope) ellei olisi niin iso.  ’Pot’?  ’Pichet’-haku antoi yhden samanmuotoisen messinkikipon kuvan, jossa oli myös H  IV.

Sinnikkään haun tuloksena pyttyyn näyttivät lopulta sopivan seuraavanlaiset nimitykset:  Vase Récipient en cuivre , Pot vase blason ville de Pau,  Copper French "Urbis Palladium et Gentis" 2 handled mug, Brass two handled tankard,  zwei behandelt Humpen, liebevolle Schale.  Selvisi, että tämän muotoiset esineet ovat kotoisin Baskimaasta, jossa ne tunnetaan nimellä ferreta. Usein ne ovat puuta ja niissä on kannettu vettä tai maitoa pään päällä.

Selkisi myös, että H IV tarkoittaa kuningas Henri (suomeksi Henrik)  IV:ttä ja Pau on Béarnin provinssin pääkaupunki Pyreneillä, Henrikin synnyinkaupunki. Hänen syntyessään vuonna 1553 Pau oli yhdistyneen Navarran kuningaskunnan ja Béarnin ruhtinaskunnan pääkaupunki.  Kaupungin vaakunalla koristeltuja kupariesineitä on tehty Henrikin kunniaksi erityisesti 1930-luvulla art deco- henkisiksi  matkamuistoiksi.  Ehkäpä tämäkin kippo oli jonkun nizzalaisen matkamuisto tai muisto entisestä kotiseudusta 90 vuoden takaa. Tällaisten esineiden kerrotaan olleen melko tavallisia matkamuistoja. Jossain mainitaan, että näistä pistemäisesti koristelluista astioista toiset ovat paremmin tehtyjä kuin toiset. Tämä yksilö kuuluu selvästi jälkimmäiseen kategoriaan.

Casgognelainen nainen ja ferrata jossa kannetaan vettä .

Loppupäätelmäksi  siis muotoutui, että aarteeni on Baskimaalta, Paun kaupungista kotoisin oleva Ranskan kuningas Henrik IV:n muistoksi tehty art deco-tyylinen matkamuisto, noin 1930-luvulta.

Ferretani muistuttaa siitä, että vielä joitakin vuosia sitten tällaisia löytöjä oli helppo tehdä.  Vaikka Rivieralla kirppikset ovat mielestäni vähentyneet, eivät ne  sentään kokonaan ole kadonneet. Helpoiten PACAn alueen kirpputoreja voi etsiä osoitteesta  https://vide-greniers.org/06-Alpes-Maritimes?from=26  .

Hyvä kuningas

Paitsi että kiposta googlailu opetti uusia sanoja ja maantiedettä, se opetti myös Ranskan historiaa. Kuka olikaan Henrik IV?  

Henrik IV hallitsi Ranskaa vuosina 1589–1610. Hänen vanhempansa olivat Vendômen herttua Anton Bourbonilainen ja Navarran kuningatar Jeanne d’Albret. Henrik oli se valloittaja, jonka suusta kuultiin lentävä lause:  "On Pariisi aina yhden messun arvoinen" , ”Paris vaut bien une messe ”, kun kaupunki luvattiin hänelle jos hän ensin vaihtaa uskontonsa protestanttisesta katoliseksi. Näin sitten kävikin ja hänestä tuli Ranskan ensimmäinen Bourbon-sukuinen kuningas. Jälkipolvet muistelevat häntä hyvänä hallitsijana. Hän esimerkiksi lopetti yli kolme vuosikymmentä kestäneet uskonsodat Ranskassa ja hänen hallituskaudelleen oli ominaista hänen pääministerinsä, Sullyn herttuan, hyvä hallinto. 

Henri IV
kuva Wikipedia

Paun linna

Kuulemma Paun linnassa vaalitaan yhä legendaa hyvästä kuningas Henrikistä. Siellä on nähtävissä hänen kehtonsakin, joka on valmistettu merikilpikonnan kuoresta. Béarnin alueen perinteen mukaan Henrik luovutettiin heti syntyessään isoisälleen, joka hieroi vastasyntyneen huulia valkosipulinkynsillä ja pani hänet maistamaan viiniä.  Tämä ”Béarnin kaste” oli yleinen käytäntö vastasyntyneiden kohdalla sairauksien ehkäisemiseksi. Vieläkin sitä saatetaan soveltaa jos kastettavalla on juuria tuolla suunnalla.

Kansojen historian mukaan oli oikeastaan kaksi Henrik IV-nimistä miestä. Toinen on tuttu lukemattomista kaskuista: reipas soturi valkoisine kypäräntöyhtöineen (”Toverit, älkää kadottako näkyvistänne kypäräni valkoista sulkatöyhtöä! Näette sen aina kunnian ja voiton tiellä!”, Henrik oli huudahtanut sotilailleen taisteluun lähdettäessä.)  Hän oli ”voimakasta elämänhalua tunteva hieno naistenpalvoja, kansanomainen ruhtinas, jolla oli ystävällinen sana kaikille alamaisilleen.”  Toinen Henrik oli  ”säikkymätön elämänpalvoja Rabelais’n tyyliin, mutta samalla taitava poliitikko, jolla oli järkevästi rajoitetut mutta siitä huolimatta sangen huomattavat päämäärät. Hyvä kuningas hän oli, vaikka emme samaistaisikaan häntä myöhempien kansantarinoiden ”hyvän Henrikin kuninkaan” kanssa.”  Henrikin elämäntyö muodosti Ranskan seuraavan vuosisadan uljaan historian ytimen, Kansojen historia kiteyttää.  

On tällainen kuningas aina yhden kuparikipon arvoinen, vai mitä! Säikkymättömän elämänpalvojan tiedetään olleen kovasti naisten perään -  kenties jo hiukan epänormaalisti. Henrik IV oli kahdesti naimisissa. Ensimmäisen puolison, Margaret de Valois’n kanssa ei tullut kruununperijää, joten avioliitto mitätöitiin lopulta. Toisen vaimon, Marie de' Medicin kanssa syntyi kuusi jälkeläistä, joista yksi peri kruunun. Lisäksi Henrikillä oli rakastajattaria vaikka muille jakaa ja heidän kanssaan paljon lapsia. Näistä monen asema legitimoitiin. Tunnustettuja ja laillisia perillisiä oli kaikkiaan viisitoista. Hän sai lempinimen ”Vert-galant” innostuksestaan 73 virallista rakastajatartaan kohtaan. Onko joku sanonut, ettei Euroopassa ole ollut haaremeita?

Henrikin elämä päättyi Pariisissa, kun katolinen kiihkoilija Francois Ravaillac pääsi ruuhkaisella kadulla hyppäämään hänen vaunuihinsa ja iskemään tikarinsa Henrikin sydämeen. Ravaillac sai teostaan kuolemantuomion. Hänet sidottiin kahden rajun hevosen väliin jotka repivät hänet kappaleiksi. Kuninkaaksi tuli Henrikin poika, Ludvig XIII, josta tuli sittemmin aurinkokuningas Ludvig XIV:n isä.

Moni ei ehkä tiedä, että Paussa on syntynyt toinenkin kuningas, nimittäin Ruotsin ja Norjan kuninkaaksi vuonna 1810 kutsuttu  Jean-Baptiste Bernadotte (1763–1844), joka tunnetaan nimellä Charles Jean  ja suomeksi Kaarle XIV Juhana. Läheltä piti, ettei hän olisi ollut suomalaistenkin kuningas, sillä Suomi liitettiin Venäjään vuonna 1809 ja Kaarle XIV Juhanan kruunajaiset olivat 1818.

Henrik IV on myös antanut nimensä muodikkaalle partatyylille henriquatre. Sille on ominaista, että parta kiertää täysin suun ympärystä ja poskien alue on täysin paljas. Esimerkiksi Brad Pittillä on tällainen tyyli. 

Kastike

Henrik IV:n nimeen liittyy myös yksi ranskalaisen keittiön peruskastikkeista, tuttu béarnaisekastike. Kerrotaan, että kastiketta valmisti ensimmäisen kerran keittiömestari Collinet vuonna 1836  Saint-Germain-en-Layessa sijaitsevan ravintolan Le Pavillon Henri IV avajaisiin. Yhäkin toimiva ravintola sijaitsee rakennuksessa jossa Henrik IV:n kerrotaan asuneen.  Munankeltuaista ja voita sisältävän kastikkeen valmistus ei mennyt ihan nappiin. Kun asiakkaat tiedustelivat Collinetilta kastikkeen nimeä, hän hätäpäissään tuli vilkaisseeksi ravintolassa olevaa Henri IV:n pystiä ja muisti että tämä oli kotoisin Pausta, Béarnin alueen pääkaupungista. 

Ei kuulemma ole varmaa, pitääkö tarina kastikkeen nimen synnystä paikkansa. Ainakin siihen on helppo samastua. Itsellekin on saattanut sattua kokatessa pikku erehdyksiä tai hairahduksia, jolloin muotoilen uusiksi teokseni nimen esimerkiksi lisäämällä siihen sanan  ’maison’.   Ja  jos ruoka esim. hiukkasen palaa pohjaan, kätevä etuliite on ’paahto-’ .  Kokeiltu on ja toimii.    

Sauce Béarnaise  kuva Wikipediasta

Béarnaisekastikkeen resept löytyy täältä   Tässä on myös video kastikkeen teosta

Lähteitä  
Grimberg, Karl, Kansojen historia 14, WSOY 1958
https://www.etsy.com/de/listing/546015329/atemberaubende-jahrgang-grosse-zwei
http://www.oldcopper.org/special_topics/french_copper.php    
https://en.wikipedia.org/wiki/Henry_IV_of_France%27s_wives_and_mistresses
https://talesfromthehappyvalley.wordpress.co  m/2016/08/28/little-miss-ecosses-bearnais-baptism/       

Edellinen  blogi 
Tunnetko nizzalaisia perinneruokia?

http://kolinaakoromandelista.blogspot.com/

 

Riviera This Week :

CharmikasChambrunin puisto  
 Moskeija, marenkikakku vai munakenno