Nizzan matkailuvinkkejä 90 vuoden takaa osa 2

 Hotelli Excelsior Regina, kuningatar Victorian käyttämä hotelli

Jatketaanpa  vielä Ellen Rydeliuksen mainion 90-vuotiaan matkaoppaan 8x8 Rivierastäder viitoittamalla tiellä.

Auringon ja huvin pääkaupunki Nizza oli Rydeliuksen mukaan ottanut roolin, joka Venetsialla oli aikaisemmin kuusine oopperoineen, kasinoineen ja naamiaisineen.  Oppaassa kehutaan ajan tammi-toukokuussa olevan yhtä loistokasta juhlaa: karnevaalikulkueita, kukkataisteluita, itämaisia juhlia, lasten naamiaisia, suurten hotellien gaalaillallisia, ulkoilmakarnevaaleja nizzalaisasuissa, kilpa-ajoja,  tennisotteluita, miekkailuotteluita, koiranäyttelyitä – kaikkea mitä innokas komitea pystyy keksimään viihdyttääkseen rikasta ja toimetonta kansainvälistä yleisöä.  Karnevaalien suosio turistien parissa on pysynyt vakaana eikä tämän päivän Nizzassa urheilutapahtumistakaan ole pulaa.

Nizzassa ei ole komeita linnoja, Louvren kaltaisia isoja museoita eikä kuuluisia hallintopalatseja. Komeimmat suuret rakennukset ovat hotelleja belle epoquen kaudelta. Kaupungin nähtävyyksistä tärkein on aina ollut Promenade des Anglais, jolla todellakin promeneerattiin ruuhkaksi asti jo 90 vuotta sitten. 

Herrojen  eleganssiin  kuului usein kävelykeppi, ladyilla saattoi olla turkiksia. 

Kevätauringosta nautittiin nojatuoleissa istuen. Tuon aikaisista postikorteistakin suuri osa esitti Promenade des Anglaisia, hotelleita ja pelikasinoita sekä puistoja.  Siinä missä Eiffel-torni on Pariisin tärkein symboli, Nizzan tunnetuin symboli on juurikin hotellirakennus eli Negresco.  Mikäpä toisaalta olisikaan sopivampaa vuonna 2021 Unescon maailmanperintöluetteloon otetulle turismin ansiosta tunnetulle kaupungille! 

Elämänmeno Rivieralla on kiinnostanut suomalaisia jo 1800-luvulta alkaen. 1920-1930 -luvuilla moni suomalaistaiteilija suuntasi trendikkääseen Nizzaan:  Mika Valtari, Katri Vala, Olavi Paavolainen, Antti Faven, Juho Rissanen jne.  90 vuotta sitten Suomen lehdistö tarjoili jopa yllättävän paljon juttuja Rivieralta.  Kirjoittajat ihastelivat kauniita maisemia, auringon valoa ja meren sineä unohtamatta  päivitellä pelikasinoita ja niihin liittyviä surullisia kohtaloita.  Nimimerkki Mario tavoittelee Filmiaitassa vuonna 1931 tunnelmia näin: ”Aurinko hehkuu ja meri on opaalinsininen. Vapaat ja riippumattomat vaeltavat ranta-avenue’n palmujen alla ja ottavat aurinkokylpyjä rannan pyöreiksi hiotuilla pienillä kivillä. La Grande Bleue ja Negresco-Plage ja Aquarium ovat täynnä rantakoreja ja lepotuoleja ja koreita auringonvarjoja. Kauniit naiset näyttelevät jalokiviään ja muitakin sulojaan. Nuoret ruskeaksi paahdetut gigolot makailevat laiskasti vedenrajassa ja heittävät silloin tällöin ahnaita katseita ihanaan jalokivikomeuteen ja muihinkin suloihin.”  

Ilmeisesti Rivieralle menijöitä riitti Suomessa sen verran, että  Uuteen Suomeen kannatti laittaa vuonna 1932 mainos, jossa kysytään: Missä   asutte  Rivieralla? Rydeliuksen    oppaasta samalta vuodelta näitä samoja  majoituspaikkoja   ei   löydy.  Ehkä  olivat   liian vaatimattomia kelvatakseen Rydeliuksen matka oppaaseen.                              

Näkymiä ihailemaan    

Tietenkin Rydelius kertoo vanhan kaupungin nähtävyyksistä, kuten talosta jossa Paganini oli asunut  ja Vanhan kaupungin   Saint-Martin- Saint-Augustin kirkosta, jossa Martti Luther oli 20.7.1510 munkkina pitänyt messun ja jossa on Bréan maalaus.  Siellä myös Garibaldi kastettiin vuonna 1807.  Toinen merkittävä rakennus oli 8 Rue St Francois de Paule, jossa Napoleon Bonaparte asui vuonna 1796 kun otti johtaakseen Italian armeijan. 

Rydelius kiinnittää huomiota myös  vanhan kaupungin moniin lihakauppoihin -  boucheries.   Ajat eivät tässä suhteessa ole muuttuneet: vieläkin lihakauppaa etsivän kannattaa suunnata Vanhaan kaupunkiin.

                  Kuva N Kanerva

Nizzan tärkeimmät nähtävyydet ja katujen nimet ovat siinä määrin pysyneet ennallaan, että tämän vintagematkaoppaan perusteella voi vieläkin yrittää suunnistaa moniin paikkoihin.  Edelleenkin käymme ihailemassa Cimiezin luostarin puutarhaa ja sieltä Saint Ponsin luostariin päin aukeavia näkymiä. Entisaikoina sinne mentiin raitiovaunu 15:lla Avenue de Victoirelta  (nykyinen Avenue Medecin).  Läheltä löytyvät myös roomalaisen areenan rauniot, jotka ovat vuodelta 130 jkr. 

Nykypäivänä Cimieziin mennään myös tutustumaan vuonna 1963 avattuun Matisse-museoon ja viehättävään Chagall-museoon, joka avattiin 50 vuotta sitten.  Ja kukapa ei haluaisi nähdä miltä näyttää hotelli, jossa  kuningatar Victoria viihtyi, eli Excelsior Regina Palace, joka on roomalaisraunioiden naapurissa.

Reginan tornin huipulla on tänäkin päivänä muistutus kuninkaallisesta vieraasta.

Rydelius vinkkaa lisäksi Länsi-Nizzassa olevasta näköalapaikasta, La Lanternesta. Sinne päästiin kun poistuttiin raitiovaunusta  Avenue de Californie 104:n kohdalla ja kuljettiin  Chemin de Fabronia  Chemin de la Lanternelle.  Perillä La Lanternessa saattoi palkita itsensä nauttimalla kahvilassa lounasta tai teetä.  Kyseinen kahvila ei ollutkaan ihan mikä tahansa kuppila.  Vanhassa postikortissa otsikolla The de la Reine, kuningatar Victoria on ajellut seurueineen La Lanterneen teelle.  Enää sinne ei kannata mennä iltapäiväteelle ellei satu saamaan kutsua jonkun siellä asuvan kotiin. Alueesta kehittyi 1950-luvulta alkaen uusi kerrostalokaupunginosa, jossa merimaisemia pääsee ihailemaan lähinnä asuntojen ikkunoista ja tilavilta terasseilta.

Kuningatar Victorian kävi teellä La Lanternessa

Mainitun Avenue de Fabronin varrella, jossain nykyisen yliopistokampuksen kohdilla, oli Villa Huovilan rakennuttajan ja omistajan Carl Collinin  rakennuttama talo. Promenade des Anglaisin varrella oleva, nykyisinkin kadun viehättävin pikku rakennus Villa Huovila valmistui vuonna 1911. Collin myi villansa vuonna 1919 autokauppias Sergei Nikolajeffille, joka antoi talon vaimolleen Olgalle joululahjaksi.    Allaolevassa kuvassa joka ilmestyi Suomen Kuvalehdessä vuonna 1931 säveltäjä Armas Launis (oik.) haastattelee insinööri Collinia uuden talon terassilla, josta aukeaa näkymä merelle päin. Tätä rakennusta ei enää ole olemassa.

Rydelius ehdottaa myös käyntiä  Nizzan länsipuolella Palais des Artsissa Baumettesissa (nykyinen Musée des Beaux Arts)  ja kertoo rakennuksessa 1800-luvulla asuneen venäläisen  Maria Bashkirtcheffin tarinan, joka on tuttu monista muistakin Nizzan oppaista.

Hypermodernia arkkitehtuuria

Lännestä löytyi myös uusi kerrostalo, Palladium, joka Rydeliuksen mukaan edusti aikansa uusinta hypermodernia rakentamista, mutta oli hänen mielestään ruma.  Tuon aikainen lehdistö sitä vastoin kiitteli rakennuksen estetiikkaa ja uudenlaista modernia rakennustapaa.  Lähellä ortodoksikirkkoa sijaitseva valtava rakennus on saanut nimensä Pallas Athenen patsaasta joka koristaa rakennuksen etupihaa.   Rakennuttaja oli venäläinen saippuakuningas  Sjukov. Mikäli rakennuksen ja saippuakuninkaan nimet vaikuttavat tutuilta, se voi johtua siitä, että  Raija Oranen kertoo Sjukovista Palladium-teoksessaan. 

Vaikkakin näyttävä rakennus on edelleen paikallaan, sitä tuskin kelpuutettaisiin nykyajan matkaoppaisiin nähtävyydeksi. Kuten monet tuon ikäiset hienotkaan nizzalaisrakennukset, arkkitehtien Paul Labbé ja Gaston Nénot suunnittelema Palladiumkaan ei ole suojeltu. Se on kuitenkin luokiteltu arvorakennukseksi.  

30-luvulla rakennus pääsi nykyistä paremmin oikeuksiinsa, kun sitä ei ahdistanut vuosina 1975 -80 vain muutaman metrin päähän kuudennen asuinkerroksen korkeudelle rakennettu pikatie.  Mitä ihmettä päättäjät oikein ajattelivat kun sallivat sen tapahtua?  Jo alun perin näkymiä haittasi matalampana ja hieman kauempana kulkeva rautatie, mutta pikatie on käsittämättömän hölmö myönnytys autoliikenteelle romuttaen kaupunkikuvaa sekä rakennuksen ja sen ympäristön kauneusarvoja.  

Palladiumissa oli  myös kalustamattomia vuokrahuoneita turisteille. Garconnerie, huone, kylpyhuone, kaasu ja telefoni maksoivat 5000 frangia vuodessa. Nykyisinkin loma-asuntosivustoilta löytyy 
 Palladiumista esimerkiksi hyväkuntoinen kolmio, joka maksaa reilut 170€ yöltä.  Kuvat N Kanerva

Hotellivinkeistä moni voimassa edelleen

Rydeliuksen 30-luvun hotellivinkeistä osa toimii edelleen 2020-luvulla, vaikka pelkästään maailmansotien välissä Nizzasta hävisi 31 hotellia. Nizzassa hotellien sanotaan kärsineen jopa enemmän kuin muualla Rivieralla, sillä hotellit olivat vanhoja ja liian suuria ja niiden ylläpito kallista. Onneksi komeita hotellirakennuksia ei kuitenkaan ole purettu vaan moni on saanut uuden tulevaisuuden asuinkerrostalona tai jossain muussa käytössä.

Hotellien kysyntää ja matkailua vähensi vuoden 1929 New Yorkin pörssiromahdus ja sitä seurannut lama. Hotellit joutuivat laskemaan hintojaan. Englannissa myös devalvoitiin ja briteille matkailu tuli kalliimmaksi.  Vuonna 1931 Rivieralla lomaillut  Olavi Paavolainen kirjoittaa, että  jo noin kahdeksan vuotta ennen (ensimmäistä maailman) sotaa englantilainen yleisö melkein hylkäsi Rivieran kun Egyptistä tuli talvikauden suuri keskus.   ”Asuurirannikon hotellit saivat jopa sulkeakin ovensa ja Promenade des Anglais’n vierille pesiytyi Nizzan italialainen roskaväki. Sillä oli tosiasia eikä vain kilpailijoiden parjausta se seikka, että Rivieran kaupungeissa olivat siisteys- ja terveydelliset olot päässeet pahasti rappiolle, ja suurinta syntiä teki tässä suhteessa Nizza…Miljoonia uhrattiin kaupunkien viemärilaitosten parantamiseen, joiden alkuperäisyys nimenomaan kesäisin oli ollut kohtalokas. Nykyisin onkin esim. juuri Nizza taas koko Euroopan terveellisimpiä kaupunkeja.”

Vanhoista laatuhotelleista ovat edelleen toiminnassa esimerkiksi Promenade des Anglaisin kaunotar Negresco, jossa 30-luvulla  yhden hengen huone kylpyhuoneella maksoi 100 – 375 frangia. Westminster oli  miltei puolta halvempi, silti Rydeliuksen mukaan  förstklassisk.  Promenadella on myös Ruhl, joskin alkuperäisen rakennuksen tilalle on rakennettu uusi.  Edelleen toimivia  ovat myös West End ja  Busby, samoin Hotel Imperator, Hotel Eden (nykyinen Villa Eden) ja moni muu. Hotel Oasiskin mainitaan oppaassa. Tämä vuonna 1860 perustettu hotelli ylpeilee sillä, että siellä on asunut Tsehov. Rydeliuksen oppaassa hotellin nimeksi mainitaan myös la Pension russe.

Venäläiset tsaariperhettä myöten olivat suosineet ennen vallankumousta Parc Imperialin puolella ollutta komeaa hotelli Imperialia.  Sodan aikana tämäkin hotelli oli muutettu sotasairaalaksi.  Kun vallankumouksen jälkeen rikkaita venäläisturisteja ei enää riittänyt, Nizzan kaupunki osti sen 1923.  Komea rakennus muutettiin koulurakennukseksi, missä tehtävässä se toimii tänäkin päivänä. 

Tunnetuin ja komein esimerkki asuintaloksi muutetuista hotelleista on tietysti Cimiezin maamerkki, luksushotelli Excelsior Regina. Arkkitehti  Sébastien-Marcel Biasinin suunnittelema rakennus on määritelty kansalliseksi historialliseksi muistomerkiksi. Hotelli ei selvinnyt vuoden 1929 laman seurauksista.  Vuonna 1937 Reginan 400 hotellihuoneesta muokattiin 98 asuntoa ja perustettiin uusi kiinteistöyhtiö Le Regina condominium.   Silloin tällöin Reginassa on asuntoja myytävänäkin. Ilmoitusten kuvista näkyy, että Hänen Majesteettinsa käytössä olleet asunnoiksi muutetut tilat ovat edelleen varsin majesteetillisia hintoja myöten.  Esimerkiksi noin 1,3 miljoonalla eurolla pääsisi 152-neliöisen neljän huoneen asunnon omistajaksi.  (– Toisaalta, eipä tuolla neliöhinnalla olisi vielä asiaa tämän päivän töölöläisiin normitasoisiin asuntoihin!)  Reilulla 3 miljoonalla olisi madollisuus ryhtyä 300-neliöisen kaksikerroksisen Reginan ökyluksuslukaalin haltijaksi.  Airbnb-kämppiä on tästä palatsista turha  metsästää.

Cimiezissä myös toisen komean hotellin,  Alhambran kohtalona on ollut muuttua asuinkerrostaloksi. Sekin ehti olla ensimmäisen maailmansodan aikana sotasairaalana.  Rydelius ylistää hotellin puutarhaa suureksi ja ihanaksi.  Hotellilla oli oma bussikin, joka vei vieraita kiertoajeluille.  Eksoottisen oloinen, kahdella minareettimaisella tornilla koristeltu rakennus valmistui vuonna 1901.  Nizzalaisarkkitehti Jules Siolyn suunnitteleman rakennuksen uusmaurilainen tyyli ei ollut arkkitehdin henkilökohtainen valinta, vaan sillä kuulemma vain haluttiin vedota silloiseen rikkaaseen ja eksotismista kiinnostuneeseen talviajan asiakaskuntaan.  Rakennus on nyt kansallinen arvorakennus.  Monia sen osia on luokiteltu historiallisiksi monumenteiksi.

90 vuotta sitten Alhambrasta sai huoneen   40 – 100 frangilla, täysihoidon

 90-160 frangilla. Vanhassa postikortissa näkyy myös hotellin kaunis puisto.

Cimiezissa oli vielä pari muutakin asuinkerrostaloiksi muuttunutta laatuhotellia. Hotelli  l’ Hermitagesesta sai sängyn  40-100 frangilla ja täysihoidon 75 frangilla.  Toinen komea hotelli oli Le Majestic,  400 huonetta käsittänyt hotelli.  Sitä ei oppaassa mainita. Sen sijaan Rydelius sijoittaa Cimieziin Le Grand Palais –hotellin. Tuon niminen hotelli on Nizzassa edelleenkin, mutta ei Cimiezissä. Ettei vain tässäkin olisi Rydeliukselle sattunut virhe, kun osoitteessa jonka hän antaa Le Grand Palais –hotellille oli juurikin  Le Majestic.

Kaikki hienotkaan hotellit eivät päätyneet Rydeliuksen listalle. Sellainen oli esimeriksi Grand Hotel du Rhin (nykyinen Boscolo), vaikka se oli luksushotelli. Tampereen sanomien (1927) mukaan  paronitar Béatrice Ephrussi de Rothschild  oli valinnut sen asuinpaikakseen, koska sieltä käsin oli lyhyt matka pelikasinolle.  Oheisessa hotellin julisteessakin näkyy Jetéen pelikasino hotellin julkisivun sijaan.

Oppaassa mainitaan myös 1928 valmistunut  Palais de la Mediterranée, jossa alun perin oli ravintola, teatteri ja  pelikasino.  Se oli arkkitehtien Charles ja Marcel Delmas käsialaa. Tarkoitus oli rakentaa maailman hienoin kasino upeine Art Deco-tyylisine julkisivuineen. Kasinon toiminnassa oli ollut monenmoisia vaikeuksia alusta alkaen. Lopulta se purettiin kahta julkisivua lukuun ottamatta kokonaan 1990 ja julkisivut piti määrätä suojeltaviksi, kun  nekin olivat vaarassa joutua hävitettäviksi. Palatsi rakennettiin pitkän ajan kuluttua uudelleen niin että julkisivu on entisenlainen, mutta nyt siinä on hotelli, kauppagalleria, parkkihalli ja tapahtumasali. Tässä projektissa oli kulttuuriministeriökin mukana. Rakennukseen tuli lisäksi pieniä asuntoja, joiden osakkeita saattoi kuka tahansa ostaa.  Hotelli avattiin vuonna 2004. Omistajat ovat sen jälkeenkin vaihtuneet. Nyt se lienee qatarilaisten sijoittajien omistuksessa oleva viiden tähden hotelli, joka tunnetaan nimellä Hyatt Regency Nice Palais de la Méditerranée.  

Helmikuussa 2023 uutisoitiin, että France2 alkaa filmata tv-sarjaa Agnès Le Roux’sta, Palais de la Mediterranéen yhdestä perijästä, joka katosi salaperäisesti jälkiä jättämättä vuonna 1977. Sarja kenties valaisee tämän loistohotellinkin värikkäitä vaiheita.

Rydeliuksen kirjanen herätti kiinnostuksen myös tutkistella, mitä siinä kerrotaan sen ajan ravintoloitten tarjoamista ruuista ja muusta ruokaan liittyvästä, josta seuraavassa jutussani.

Edelliset blogit  
Matkailuvinkkejä Rivieralle menijöille 90 vuoden takaa

http://kolinaakoromandelista.blogspot.com/

Riviera This Week-sivustolla ilmestyneet blogit: 
Kiinalaista lumoa  
Kolme naista – kolme huvilaa/ LaPausa  
Kolme naista – kolme huvilaa / E-1027    
Kolme naista – kolme huvilaa / Béatrice-perijättären pinkki palatsi  
Victoria was here  
Moskeija, marenkikakku vai munakenno

'Lähteitä

Kanicell  Robert, High season Penguin books 2002
Saure Hilpi, Huhtala Liisi, Sinisen junan ikkunasta. Matkakuvia Euroopasta SKS 1992
Danielsen  Kenneth, Promenade des Anglais 139, SLS 2011
https://www.pss-archi.eu/immeubles/FR-06088-10956.html 
https://www.culture.gouv.fr/Regions/Drac-Provence-Alpes-Cote-d-Azur/Politique-et-actions-culturelles/Architecture-contemporaine-remarquable-en-Paca/Le-label-Architecture-contemporaine-remarquable/Les-edifices-labellises-Architecture-contemporaine-remarquable/Label-ACR-Alpes-Maritimes/Nice/Nice-Le-Palladium