Matkailuvinkkejä Rivieralle menijöille 90 vuoden takaa

Hyllystäni löytyy  vino pino  erilaisia  matkakirjoja. Vuosituhannen vaihteessa  innostuin matkailusta jopa niin, että suoritin matkailutieteen approbatur-arvosanan.  Siihen liittyviä esseitä oli ilo kirjoitella. Käytin esimerkkeinä mahdollisuuksien mukaan juuri Rivieran matkailuun liittyviä tietoja.  Erityisesti Nizzaa koskeva faktojen harrastus jäi kenties vähän päälle, sillä sittemmin olen rustaillut aihetta sivuavia blogeja.  Harrastus on ollut parin vuoden katkolla, kun ei ole päässyt inspiroitumaan paikan päälle.  Jospa  nyt uskaltaisi  vähitellen varautua siihen,  että joskus korona vielä helpottaa ja voi lähteä turvallisesti reissaamaan.  Sitä odotellessa ehtii vielä kuivaharjoitella vanhojen  matkakirjojen ja -oppaiden parissa. 

Yksi matkakirjojeni  helmistä on taskukokoinen ruotsalaisen  Ellen Rydeliuksen matkaopas  8 x 8 Rivierastäder.  Teos on julkaistu tasan 90 vuotta sitten. Se  osui silmiin  vuosia sitten Hietalahden kirppiksellä, valmiiksi jo varsin käytetyssä kunnossa. Ajan hampaan edelleen rouskuttaessa ei sen kansilehtikään ole pysynyt paikoillaan saati ehjänä.  Ehkä se kertoo jotain sisällöstäkin: kirjaa on luettu todella paljon, sillä siinä on mielenkiintoista tietoa.  Nizzalle Rydelius omistaa  viitisenkymmentä sivua 223:sta.  

Sujuvalla ruotsin kielellä kirjoitetussa oppaassa on kirjoittajan omakohtaisia tarinoita ja vinkkejä matkailtufaktojen lisäksi.  Rydelius oli filosofian kandidaatti ja Ruotsin ensimmäisiä naistoimittajia. Sen lisäksi että oli arvostettu auktoriteetti matkakirjojen kirjoittajana hän ansioitui myös kääntäjänä.   Onpa hänen kynästään  lähtöisin keittokirjojakin. Monipuolisesta taustasta johtuneekin, että oppaan teksti on niin  kiinnostavaa.  

Oppaassa on muutamia mustavalkokuvia. Tämä Nizzan vanhasta
kaupungista. Jäljempänä käytetyt kuvat ovat vanhoja postikortteja tai
lehtikuvia. 

Ajan kuva

Opas on myös mielenkiintoinen ajan kuva siitä, millaista varakkaiden matkailu oli  joskus 90-100  vuotta sitten, kun turismi  ei  vielä ollut tavallisten duunarien  huvia eikä käsitettä matkailuteollisuus oltu keksitty. Huvimatkoille saattoivat lähteä ne, joita eivät työ- tai rahahuolet haitanneet. Duunarien vuosilomatkaan eivät olleet niin pitkiä, että reissuun olisi kannattanut lähteä, tuskin olisi ollut varaakaan.

Pikku Pariisi

Vaikka Rydeliuksen mukaan 1930-luvulla Nizza oli  joidenkin mielestä  jo kuihtunut kaunotar,   hänelle  se oli pikku Pariisi, jossa voi mukavasti kulkea jalan ja jossa on aina aurikoa ja ihana ilma. Nöjets huvudstad, huvin pääkaupunki, Rydelius määrittelee.  Laajemminkin 400 kilometrin pituisella Rivieralla on paratiisillinen luonto, jossa jokainen päivä on kultainen lahja, johon on koottuna yhteen kaikki mikä antaa hohtoa elämään: kauneutta, luksusta, taidetta, vanhaa kulttuuria, historiallisia muistoja.  Eivätkä nämä seikat ole muuttuneet  90 vuodessa.

Tekijä ansaitsee heti aluksi pisteet siitä, että vetoaa silloisiin kolmenkymmenen vuoden aikana kerättyihin tilastotietoihin, joiden mukaan Nizzassa on 216 aurinkoista päivää vuodessa. Yleensähän väitetään  Nizzan nauttivan  300 aurinkoisesta päivästä  vuosittain, jolloin vuoteen jäisi 62  pilvistä tai sateista päivää.  Sehän ei mitenkään voi pitää paikkaansa.   Ei voi olla että vuoden kaikki sadepäivät sattuisivat aina juuri niihin aikoihin kun olen siellä ollut. Syksyllä voi sataa monta päivää peräkkäin. Ja kun sataa, vettä usein tulee kuin saavista.  Ukkonenkin jyrisee Nizzassa niin, että huonosti kitatut ikkunalasimme helisevät pelottavasti. 

Vanha postikortti ehkä hieman liioittelee
Nizzan talvilämpötilaa

Rydelius varoittaa, että tammikuussa Rivieralla on keskilämpötila vain +9 astetta. Päivällä kyllä aurinko lämmittää, mutta yöt ovat viileitä.  Usein skandinaavit eivät varaudu tähän viileyteen.

Oppaan mukaan toisaalta kesällä  lämpö harvoin nousee yli 30 asteen, mikä taitaa nyttemmin olla ilmaston lämpenemisen johdosta vanhentunutta tietoa.  Rydelius vinkkaa, että Rivieralla käydäänkin yhä useammin myös kesä-syyskuussa. Kesällä on mukavaa kun voi olla vuorenvarma, että ilma on kaunis. Lisäksi hotellien kesähinnat olivat helppoja -  noin kolmannes hinnasta lähti kesäksi  pois 1930-luvulla.  Kesällä  oli myös houkutuksia vähemmän kuin varsinaisen sesongin aikana. Rannalla saattoi  viettää ” kainostelematonta  ja tervettä elämää pukeutumalla enimmäkseen vain uimapukuun tai pyjamaan.”   Näin todetessaan Rydelius ei kannusta lähtemään yöpuvussa rannalle, vaan pyjamaksi nimitettiin tuolloin naisten  uuden muodin mukaista housupukua.

Uimakelit alkavat vasta  huhtikuussa

Oikeat varusteet

Matkalle lähdön a ja o on tietää, mitä varusteita pakataan kapsäkkiin.  90 vuotta sitten turistisesonki oli marraskuun puolivälistä toukokuuhun, jolloin Rivieralle tultiin pakoon koleaa ja kylmää kotimaan talvea.  Rydeliuksen mukaan  mondeenina aikana sesonki on kuitenkin enää vain joulusta pääsiäiseen. Skandinaavit eivät aina osaa pakata mukaansa sopivia vaatteita, vaan odotukset lämpötilan suhteen ovat liioiteltuja. Rydelius varoittaa että auringon laskettua ilma jäähtyy nopeasti, joten mukana pitää aina olla turkki tai lämmin takki iltapäivän kierroksia varten.

Nykyisin enää harva viitsii raahata matkoillaan  epätrendikästä turkkia. Tämän päivän turistilla on todennäköisemmin mukanaan  viileitten aikojen varalle  kevyttoppatakki.

Rydelius toteaa, että rannalla daamille on iloa valkeasta tai vaalaeasta trikoopuvusta.  (Trikoon oli muutamia vuosia aikaisemmin keksinyt Coco Chanel naisten vaatteitten materiaaliksi kun sitä  aiemmin oli käytetty enimmäkseen miesten  alusvaatteiden materiaalina.)   Sen ohella on tärkeää että mukana on kaunis takki, jonka ei kuitenkaan tarvitse olla iltatakki,  koska teatteriin tai vastaaviin mennään aina päällysvaatteisiin pukeutuneena  (tarkoittanee ulkovaatteita).  Rydelius varoittaa, että herra joka ei pakkaa mukaan smokingia, joutuu katumaan jos haluaa  mennä  gaalaillalliselle johonkin suureen hotelliin, sillä sinne vaaditaan iltapuku.

Pyjama- ja trikoomuoti oli noihin aikoihin ehtinyt Suomeenkin. Suomen nainen-lehti nro 6/1932 esittelee kesämuotia näin: ”Nyt, kun tavalliset ja oikeat ihmiset, jotka aina tulevat hiukan jälessä, ovat tottuneet pyjamahousuihin ja teettävät itselleen kukallisia pyjamia Forssan kretongista ja pyjamahameita Serinettestä, on mondääni nainen tietenkin kyllästynyt housuiin ja koettaa etsiä uusia rantapuvun muotoja, uusia yllätysaiheita…. Muotihuuto: villaa kautta linjan on käynyt toteen.. Alkaen iltapuvuista uimapukuihin asti kuljemme villassa. .. Rantatakkeina näkee kuviollisia tai kukallisia frottetakkeja, joissa on korkealle kohoavat kaulukset ja pitkät hihat.”

Postikortti Pyjamat. Kulkenut vuonna 1933. Kuvattu
Promenade des Anglaisilla, taustalla hotelli Mediterranee

Naisten muotia kesällä 1932 Suomen Naisen mukaan. 

Nizzassa 1930-luvulla illanviettoon valmistauduttaessa oli  tärkeää ottaa  huomioon tilaisuuden luonne. Jos sitä mainostetaan tanssiaisina, pukeudutaan iltapukuun ja jos se on bal masqué, on naamiaispuku pakollinen. Rydelius varoittaa että herra joka yrittää mennä ovella olevan kerberoksen ohi tavallisessa frakissa, käännytetään takaisin vaikka hänellä olisi pääsylippu.

Mutta eipä hätää!  Jos  sopivien asujen mukana kuljettaminen  vaikutti hankalalta, niitä saattoi  vuokrata edullisesti. Esimerkiksi domino maksoi 20-30 frangia. Naamiaisaikaan saattoi myös ostaa vain pelkän naamion kaupasta. Jos vaatimuksena on karnevaalipuku, Rydelius neuvoo suuntaamaan  Galeries Lafayetteen.

Henkilöllisyystodistus tarvittiin

Ulkomaanpassit olivat 1930-luvulla jo käytössä maailmalla jossain muodossa. Ne olivat yleistyneet  ensimmäisen maailmansodan aikoihin, jolloin niitä ruvettiin vaatimaan turvallisuussyistä.  Rydelius ei mainitsekaan  passista mitään, mutta korostaa, että turistin piti Ranskassa hankkia carte d’identité jos viipyi yli 60 päivää ja Italiassa piti 24 tunnin sisällä saapumisesta ilmoittautua poliisiasemalla ja hankkia  oleskelulupa, permesso di soggriorno. Lisäksi kaikissa Rivieran kylpylöissä piti maksaa turistivero,  taxe de sejour, tassa di soggiorno.  Turistiveroahan peritään edelleenkin. 

Briteillä suuri merkitys alueen kehittymisessä

Brittien vaikutus Rivieran kehityksessä on ollut merkittävä. Hehän löysivät Rivieran 1700-luvulla. He rakennuttivat 1800-luvulla kaupungin merkittävimmän kadun  Promenade des Anglaisin.  Nizza oli  kuningatar Victorian suosikki lomapaikkana.  Häntä ja hänen henkilökuntaansa varten rakennettiin Cimieziin komea hotelli Regina.

Rydelius antaa ymmärtää, että tennis ja golfkin ovat brittien tuomia.  ”Missä tahansa  kokoontuu paljon englantilaisia,  siellä on mahdollisuus pelata tennistä ja golfia. ”

Ensimmäisiä kertoja Nizzassa käydessäni hieman ihmetyttikin, kun petankin kotimaassa  niin monissa moderneissa taloyhtiöissä on oma tenniskenttä. Näin oli meidänkin aiemmassa taloyhtiössämme. Tenniskenttämme oli upeasti kukkulan huipulla ja tarjosi panoraamanäkymät meren suuntaan.  Sillä suunnalla tenniskenttiä oli muillakin yhtiöillä.  90 vuotta sitten varmastikaan eivät vielä taloyhtiöiden omat tenniskentät  olleet yhtä yleisiä kuin myöhempinä vuosikymmeninä. Luulisi, että taloyhtiöillä olisi Nizzassa pikemminkin omia petankkikenttiä. _No, oli siellä entisessä taloyhtiössämme vaatimaton petankkipaikkakin, mutta kovin yleisiä ne eivät taloyhtiöissä ole. Lieköhän samassa määrin tenniskenttiä muissa isoissa kaupungeissa?    Golfiakin Rivieralla on pelattu jo 1800-luvun puolella.  

Entisen taloyhtiömme tenniskenttä oli upealla paikalla kukkulan
laella merinäkymin. Petankkikenttä oli paljon vaatimattomampi eikä
sitä kukaan käyttänyt. 

Turistin päivän tapahtumia

Nizza on myös suurkaupunki, jossa voi törmätä mitä oudoimpiin ajan ilmiöihin.   Rydelius  kertoo esimerkkinä tapauksen kun näki  Boulevard Dubouchagella jättiläiskokoisen mainoksen  maratontanssikilpailusta. Osallistujat olivat tanssineet jo 700 tuntia.

”Menen sisään ja näen maratontanssin makaaberin näytelmän, kymmenen paria alkuperäisistä kahdeksastatoista  laahustaa  ympäriinsä kuin väsyneet marionetit gramofoonista kaikuvien sävelten tahdissa, yleisö tulee ja menee. Muutamat tanssijat kirjoittavat kirjettä lyijykynä sidottuna ranteeseen, yksi jos toinenkin tanssija nukkuu partnerinsa olkaa vasten, toiset suutelevat, yhtenä iltana yksi pari vaihtaa kihlasormuksia, mutta jalkojen on oltava koko ajan liikkeessä, jopa kahdeksan aterian aikana jolloin tanssijoita ruokitaan seisaaltaan pitkien pöytien ääressä. Kilpailusääntöihin kuuluu, että osallistujat voivat kestävyystanssin aikana levätä kello 7-8 aamulla.  Joka tunti pidetään neljännestunnin pituinen tauko jolloin voi mennä toilettiin, vaihtaa kenkiä jne.  Tanssijoita,  jotka tulevat Euroopan eri maista ja Amerikasta, tähän hulluun kilpailuun motivoi tietenkin  tienaamismahdollisuus.  Voitto, yhteensä 25000 frangia, ei ole kovin suuri, mutta yleisö kannustaa suosikkejaan suoraan rahalla ylimääräisiin näytöksiin, niin että he ansaitsevat  suuria summia. Nämä lopen väsyneet, kouristuksenomaisesti kompuroivat  pyjamahahmot sammahtaneine  silmineen ja harmaine kasvoineen, jotka alati  liukuvat   yli parketin - , se on kuin kuva panoptikonista Tanssi rangaistuksena… ” Rydelius kuvailee. (Panoptikon on filosofi Jeremy Benthamin 1700-luvun lopussa kehittämä vankilatyyppi, jossa  vankeja pystytään tarkkailemaan  ilman, että vangit tietävät, milloin heitä tarkkaillaan. )

Juttu jatkuu kuvauksella Rydeliuksen pensionaatin lounashetkestä: ”Tuntia myöhemmin syön lounasta Nizzan pensionaattimammojen nestorin luona. Hän oli loistava kaunotar tullessaan  ensi kertaa postivaunuilla  Nizzaan.  Nyt hän on pieni valkohapsinen eukko. On perjantai, paastopäivä, journée de privation, de maigre, de restriction et de jeue.  Käsin kirjoitettu, vitsein ja vihjein täytetty menu tarjoaa laihdutusruokia, mm.brandade, provencelainen turskasta  tehty ruoka – kala  hakattuna valkeaksi,  ohueksi, herkulliseksi soseeksi joka on maustettu valkosipulilla, oliviiöljyllä, sitruunamehulla  ja mausteilla sekä panisses kotitekoisia hernejauhoista tehtyjä kakkuja.

Pensionaatissa kattaus ei ollut ihan tavanomainen. ”Kun pöydässä nostaa böömiläisen vesikarahvin, se alkaa soittaa Straussin valssia, majolikainen hedelmävati soittaa iloista polkkaa ja salaatista, joka on ruokalistan mukaan frisée, ondulée et parfumée löydän pikku järkytyksekseni sammakon, joka on tehty paperimassasta.  Ateria on täynnä pikku yllätyksiä toisen keisarikunan tyyliin.  Seinällä roikkuu dagerrotypioita ja kukkaiskoristeita, liitettyinä yhteen postimerkein. ”  Lisäksi emäntä oli myös kosmopoliitti, joka osasi  lausua henkevyyksiä viidellä kielellä.  Hän myös saattoi  ilahduttaa asiakkaitaan pukeutumalla  päivällispöytään  d’Artagnaniksi.

Jokseenkin varmaa on, että ainakin yhdessä suhteessa ajat ovat muuttuneet. Rydelius valittaa ettei originelli emäntä yleensä lämmittänyt asiakkaittensa huoneita.  Emäntä  edusti  vanhaa koulukuntaa, jonka mielestä lämmitys  on haitallista. Basillit piti palelluttaa pois. Vain eteisen kamiinassa paloi  tuli.

Flaneeraus Prom'illa oli olennainen osa turistin päiväohjelmaa 30-luvulla. 
Tästäkin näkee, ettei turistisesongin  huippu osunut kesähelteitten aikaan. 
Ulsterit on päällä, huopahattu tai muu chapeau päässä, vähintään turkispuuhka
kaulassa madameilla. Miesten muodikkaana asusteena oli kävelykeppi.  

Sinkkunaisten paratiisi

Rydelius oli sikäli edistyksellinen matkaaja, että matkusti yksin, mikä tuskin oli  kaikkien neitosten tai rouvien tapana tuohon aikaan.  Joskaan opas ei ilmeisesti ole kirjoitettu erityisesti naisille, tekijä antaa hyviä vinkkejä naispuolisille sinkkumatkaajille.  Rydelius jopa ylistää  Nizzaa yksinäisten naisten paratiisiksi  (”puhun tässä kunniallisista, säädyllisistä naisista”) .

”Jos joku taloudenpidosta ja kasvatushuolista väsynyt perheenäiti haluaisi tehokkaasti syntyä uudelleen   ja samanaikaisesti pitää hauskaa, opastaisin häntä matkustamaan muutamaksi viikoksi Nizzaan.  Täällä hän flaneeraa auringossa aamupäivällä, kastautuu  meressä jos on se vuodenaika -  uintiaika ulottuu huhtikuun puolivälistä marraskuun puoliväliin – tekee retken iltapäivällä, jos jaksaa, illalla hän kuuntelee  venäläistä, italialaista tai ranskalaista oopperaa, konsertteja tai pelaa rauhallisesti bridgeä pensionaatissaan.”

”Jos hän haluaa tanssia, sitä varten on gigoloja. Jos on syksy tai talvi ja hän saa koti-ikäväkohtauksen, nämä veikot  myös osaavat esitellä maailmaa. Hän  istuutuu autoon tai bussiin ja neljä tuntia myöhemmin on Beuilissa, talviurheiluparatiisissa.  Aamulla Välimeressä,  keskipäivällä Alppien lumilla – voimme kutsua Nizzaa rajattomien mahdollisuuksia kaupungiksi.”,  Rydelius hehkuttaa.

Gigolo-käsite lienee keksitty 100 vuotta sitten.  Wikipedia antaa sanalle kolme suomenkielistä selitystä:  ammattitanssittaja,  naisten kustannuksella seksuaalisia palveluksia vastaan elävä mies ja naistennaurattaja, rattopoika.

Oma gigolotuntemukseni  rajoittuu klassikkohittiin   I’m just a gigolo.  Kyseinen kappale on alun perin juuri samalta ajalta  kuin Rydeliuksen opas.   Yksi  tunnetuimmista kappaleen esittäjistä oli   1950-luvun iskelmätähti Louis Prima.  Kappale on ikivihreä ja kuuluu varmasti tänäkin päivänä monen laulajan repertuaariin:  

I’m just a gigolo, everywhere I go
People know the part I'm playing 
Paid for every dance, selling each romance  ….

Wikipedian mukaan alkujaan itävaltalainen kappale kertoi husaarista, joka muistelee ennen marssineensa paraateissa mutta joutuu nyt hankkimaan elantonsa gigolona.  

En muista nähneeni 2000-luvun matkaoppaissa gigolo-suosituksia. Nykyisin  varmaan tarjotaan erilaisille turistisegmenteille omia  oppaita  räätälöidyin sisällöin. Itse ammatti  ei ole mihinkään kadonnut.  Googlesta löytyy. Esimerkiksi Romeon reviiriä on koko Riviera tai oikeastaan koko maailma. Komea on ja lihaksikas. Ymmärrän, että ammattitaitoon kuuluu olla huoliteltu ja viimeisen päälle pukeutunut. Kehaisee kenkiensäkin olevan hienot, kuten saapasmaan gigololta  voi odottaakin.  Jokin tutkintokin on plakkarissa. Mainostaa puhuvansa kahta kieltäkin (vain), olevansa hyvä keskustelija ja palvelevansa hyvin monipuolisesti. Taksaa  ei mainitse.  Brittigigoloiden kuvastosta taas tulee mieleen Gigantin sivusto. Rintakarvojaan esittelevien herrasmiesten joukosta voi tilata  mieleisen kielen, ihonvärin, iän ja pituuden  mukaan. Valikoimaa on miesmallista oikeustieteen opiskelijaan, temmellyskenttänä koko maailma. Toimitusaika suht. lyhyt. Hinta alkaen 300€ aina lähes 1000€ ensimmäisiltä kahdelta tunnilta. Monipuoliseen palveluvalikoimaan saattaa sisältyä jopa sauna, mutta vastasta eivät varmaan ole kuulleetkaan.  Näihin verrattuna netistä löytyvät helsinkiläiset vastaavat palvelut ovat niin pilkkahintaisia että sopii epäillä, saako sillä hinnalla hienokenkäisen, mittatilauspukuisen, hyvin koulutetun viihdyttäjän.

Jatkuu seuraavassa blogissa.

Lue lisää
Ellen Rydelius, 8x8 Rivierastäder: Med 46 pl. och 12 kartor. Stockholm. 1932
Suomen nainen no 6  01.06.1932

http://kolinaakoromandelista.blogspot.com/