Pohjois-Nizzan salattua kauneutta: St Sylvestre, Le Ray ja St Barthélémy

Villa Mercedes on aivan kaupungin vuokratalojen naapurissa.
Kuvassa näkyvässä matalammassa kerrostalossa on yksi asunto myös myytävänä.


Kun katsoo vaikka Google earthin ilmakuvaa, on helppo huomata, että Pohjois-Nizzassa on edelleen runsaasti pientaloja. Joskin huomattava osa rakennuksista on jo hävinnyt isojen kerrostalojen tieltä 1950-luvulta alkaen, kauniita, komeita ja hyväkuntoisia satavuotiaita talokaunottaria riittää. Oheiset kuvat ovat vain muutaman kadun varrelta. St Sylvestre ulottuu kuitenkin  laajemmalle ja korkeammalle, joten siellä varmasti riittää enemmänkin mielenkiintoista nähtävää.



Kun lähtee Comte de Faliconin ratikkapysäkiltä St Sylvestren puolelle Avenue du Rayta pitkin,  ensimmäinen vanha huvila on heti ratikkapysäkkiä vastapäätä oleva  sievä Maison des Assosiationsin talo.   

St Sylvestren/Le Rayn alueella, raitiotien vasemmalla puolella Avenue Cernuschilla näkyy myös isoja ja rumia kerrostaloja,  pääosin  sosiaalista rakentamista. Niistä ei voi erehtyä, sillä niiden ulkonäköön ei ole panostettu lainkaan ja ne ovat muita kerrostaloja korkeampia.  Yllättävästi joissakin vuokrataloissakin näkee silloin tällöin A vendre  (myytävänä) -kylttejä. Ehkä Nizzan politiikkana on myydä vuokrataloista pikku hiljaa polkuhinnalla asuntoja omistusasunnoiksi  ja välttyä näin esim. korjauskustannuksilta? Toisaalta olen  ollut huomaavinani, että kaupunki myös hankkii asuntoja ns. kovan rahan taloista.


Muutaman askelen päässä Avenue Raylla on rakennus, joka poikkeaa naapureistaan maurilaistyylinsä ansiosta.  Villa Djenne  on valmistunut vuonna 1927.  Charles Bilasin Nice secret et insolite –teoksen mukaan arkkitehtina on ollut   Jean Médecin, joka oli sukua samannimiselle Nizzan pormestarille. Arkkitehti oli perehtynyt erityisesti algerialaiseen rakennustapaan. Mitään muuta tietoa miehestä ei tuo teos tai netti paljastakaan. Ehkäpä arkkitehdin nimi ja työskentely   samoihin aikoihin kun kaima oli pormestarina, on aiheuttanut sekaannusta?  

St Sylvestren puolella joutuu kävelemään mäkisemmässä maastossa kuin ratikkakiskojen toisella puolella. Tämän puolen vanhat pientalot ovat usein jopa komeampia kuin vanhat rakennukset Les Poetesin  puolella. Monen rakennuksen historiasta löytyy kirjallista tietoa. Alueella on myös pari kylämäistä aluetta ja  ja pari turistinähtävyyttäkin.



Portin pielessä lukee Villa Mercedes


Avenue Cernuschin yhdellä kulmatontilla sijaitsee kenties tämän kadun komein rakennus. Vaikka sitä ei kadulta katsoen helposti huomaa,  Google earthin ilmakuvassa näkyy, että siinä on  kolme tornia, joissa on harvinaisemmat turkoosit kattotiilet. Sen rakennutti vuonna 1911 Société Généralin pääjohtaja Paul Minvielle perheensä käyttöön. Sittemmin rakennuksen osti brittilääkäri Augustin Steven.   Hän vuokrasi sitä vuosina 1920-1921  säveltäjä Gabriel Faurélle, joka on täällä  säveltänyt kolme teostakin.  Portinpielessä lukee edelleen Villa Mercedes, vaikka huvila on lähdeteosten mukaan myöhemmin saanut nimen  Villa Robinson. 



Samaiselta Avenue Cernuschilta olisi  nyt myös mahdollisuus saada pientalo omakseen. Kuvan  taloa myy Nizzan kaupunki. Se on hyväkuntoinen, ollut viimeksi toimistokäytössä. Talo on ilmoituksessa  kuvattu pihan puolelta. Ottaen huomioon talon hyvän kunnon ja kolmessa tasossa olevat 163m2, ei 800 000 € liene liikaa pyydetty tästä suberb villasta





Lähistöllä on myynnissä toinenkin, suurempi ja  vielä kauniimpi, friisein koristeltu talo. Ollakseen 230m2:n kokoinen, yhdeksän huonetta käsittävä juuri remontoitu talo, se on edelliseen verrattuna halpa: omistajaksi pääsee jo  695 000 euron pilkkahinnalla. (Huom. linkkiä klikkaamalla ja odottamalla hetken, näkee millaiselta hienon talon sisällä näyttää.)



Villa Fortunée Avenue St Sylvestre 20, on yksi alueen upeimpia rakennuksia. Se poikkeaa hieman tyyliltään muista turkoosien ja keltaisten keraamisten koristeidensa ja art deco-henkisten  muotojen ansiosta. 



Tämä puskien takaa  pilkottava rakennus komeine konsoleineen on nimeltään Val Fleuri. Se sijajitsee rinteessä Rue Henri Germainin varrella, minkä vuoksi sitä on hankalaa valokuvata. Vuonna 1905 Gustave Bardoux’n rakennuttama kerrostalo on arkkitehti Jules Siolyn suunnittelema. Sitä ympäröi aikoinaan usean hehtaarin kokoinen puisto, jossa kasvoi sypressejä ja  oliivi – ja appelsiinipuita. 

1921 sen osti Jean-Sébastien Barès, Le Reformateur-lehden perustaja, joka ajoi ranskan kielen oikeinkirjoituksen yksinkertaistamista. Osa laajasta tontista siirtyi kaupungin omistukseen Barésin lesken testamentin kautta. Tuolloin alueen halki tehtiin kulkemaan pari katua.  Yhden nimeksi annettiin Avenue Jean-Sébastien Barès. 

1940-luvun lopulla departementti osti rakennuksen. Nyttemmin se on  yliopiston opettajankoulutusinstituutin johtajiston käytössä. Tässäkin rakennuksessa  on harvinaiset turkoosit kattotiilet. Kadulta katsoen rakennus näyttäisi olevan jo jonkinlaisen kunnostuksen tarpeessa.


Tämä rakennus on  samalla tontilla kuin Val Fleuri.

St Sylvestressäkin on runsaasti friisein koristeltuja nizzalaistyylisiä pientaloja ja rauhallisia katuja. 










Symmetriset pikkutalot, joista toisesta selvästikin pidetään parempaa huolta. 


Kolme nähtävyyttä

St Sylvestren puolella on myös kolme varsinaista nähtävyyttä. Tuorein ja tunnetuin on modernia arkkitehtuuria edustava Villa Arsonin taidekorkeakoulu ja nykytaiteen keskus.  Alue on sanut nimensä   siellä edelleen olevasta komean punaisesta 1700-luvulta olevasta  villasta, jonka rakennutti rikas avignonilainen kauppias Pierre Joseph  Arson. Kuuden hehtaarin tontilla oli myös laaja omintakeisesti koristeltu barokkipuutarha, jonka Arson itse oli suunnitellut.

Villan peri Arsonin poika Gonzague, Gazette de Nice -lehden perustaja,  joka vastusti kiivaasti Nizzan liittämistä Ranskaan. Vuonna 1860 kuitenkin huvilassa viipyi useita tunteja Ranskan keisari Napoleon III vieraillessaan ensimmäistä kertaa Nizzassa.

Vuonna 1875  silloinen omistaja Félix Daziano teki villasta hotellin.  Huvila ehti olla vielä sairaalanakin ennen kuin kaupunki lunasti sen 1943. Hienosta puutarhasta päästiin eroon viimeistään silloin. 






Arsonin ohi alas kaupunkiin menevältä kadulta katsoen rakennuksen seinä näyttää linnan muurilta.

Kaupunki pienensi Arsonin tonttia. Nykyinen, tyyliltään brutalismia edustava, arkkitehti Michel Marot’n suunnittelema rakennuskompleksi rakennettiin paikalle 1970-luvulla. Kulttuuriministeri André Malraux'n käynnistämä rakennushanke vihittiin käyttöönsä vuonna 1972.   Rakennuksen sisätiloihin pääsee yleisö  silloin kun siellä on nähtävänä jokin modernin taiteen näyttely. 

Parhaillaan esillä on amerikkalaistaiteilijan Judy Chicagon teoksia 4.11. saakka. Taidekeskus on auki yleisölle näyttelyjen aikaan joka päivä klo 14-18 ja kesäisin 14-19.  Sisäänpääsy on maksuton.  




Villa Arsonin puutarhasta avautuvat laajat näkymät yli Nizzan merelle saakka. Kannattaakin vierailla taidekeskuksessa hyvän sään aikana niin voi nauttia myös näkymistä. 



St Sylvestressä on myös yksi varsinainen museo, Le Prieuré de Vieux Logis – vanha luostari (??) joka toimii keskiaikaisten  esineiden museona.   Sisälle mennäkseen pitää varata aika kaupunginmuseolta. 



Esineet ovat peräisin dominikaanipappi Alfred Lemerren kokoelmasta. Esineet ovat 1300 – 1700-luvuilta. Talon seinässä oleva  kyltti  kertoo, että A.J.Lemerre lahjoitti talon Nizzan kaupungille 1.6.1939.



Portilla kerrotaan Prieuré du Vieux-Logisin pedagogisesta puutarhasta. 





Samalla kadulla kuin museo, on keskustaan päin mentäessä St Barthelemyn kirkko. Kirkon  kellotapuli muistuttaa italialaisia kellotorneja. Tornin esikuvana onkin ollut Firenzen keskustassa oleva miltei samanlainen, mutta isompi torni.

Kirkon edessä tekee kynnysmaton virkaa hieno kivistä sommiteltu kuvio, jossa on Nizzan kotka ja vuosiluvut 1247-1750 , jotka kertonevat kirkon rakentamisen vaiheista. Kannattaa piipahtaa myös kirkon sisällä, jossa voi mm. ihailla nizzalaisen Francesco Brean teosta Neitsyt ja lapsi.


Ainakin Bilasin teoksen mukaan Pohjois-Nizza alkaa heti rautatieaseman ja rautatien toiselta puolelta. Tässä suuressa tuntemattomassa riittääkin paljon nähtävää sellaisille jotka eivät ole aiemmin näin  pohjoiseen uskaltautuneet.  Siellä on muun muassa  Valrose, Gairaut ja  Chambrun, joista olen aiemmin blogannut.


Lue lisää
Charles Bilas, Nice secret et insolite, Les beaux jours 2009
Didier Gairaud,  Demeures d’Azur, Les Editions du Cabri, 1996



Kommentit

Suositut tekstit