Caffin ja Piranesin jäljillä Roomassa
HUOM! Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi
Sinebrychoffin museossa Helsingissä on vielä toukokuussa nähtävissä näyttely Italian ja Orientin
lumo – Ippolito Caffi. Näyttelyssä
on 73 italialaisen Ippolito Caffin teosta eri puolilta: Roomasta, Napolista,
Ateenasta, Konstatinopolista ja muista Lähi-idän kaupungeista. Caffi (1809–1866) oli kaupunkinäkymiin
ja maisemiin erikoistunut taiteilija, seikkailija ja patriootti. Lisäksi
museossa on nähtävänä Giovanni Battista
Piranesin (1720–78) grafiikkaa museon omista kokoelmista.
Etenkin Caffin Roomaan liittyvät kuvat tuli syynättyä
tarkkaan huhtikuisen Rooman vierailun vuoksi. Tarkoitus oli käydä vertailemassa tauluissa esitettyjä näkymiä niihin,
mitä paikoilta, joista käsin ne on maalattu, nyt parisataa vuotta myöhemmin näkyy. Mission impossible? Ei Ikuisessa kaupungissa.
Kaikkia näyttelyssä nähtyjä Rooman maisemia, jotka ovat vielä tunnistettavissa ei
ehditty edes katsastamaan.
Satuimme Roomaan pääsiäisviikolla. Se ei ole ihanteellisin
aika käydä kaupungissa. Juuri tähän aikaan Roomassa käy
tavallistakin enemmän turisteja saamassa Vatikaanissa Pietarin kirkon aukiolla paavin siunauksen. Kaupungissa oli tungokseen
asti koululais- ja muita ryhmiä.
Roomassa ei pääsiäisen tienoilla tarvitse kulkea yksin. Kaikki turistit käyvät Fontana di Trevillä ennen kotimatkaa, mutta tässä heitä on vain pikku otos. |
Caffikin oli Caffé Grecon asiakas
Ensimmäiseksi suuntasimme Ippolito Caffin jalanjäljissä sinne, minne kaikki Roomassa käyneet kulttuuri-ihmiset ovat astelleet jo vuodesta
1760 alkaen eli Caffé Grecoon. Suositun kahvilan kerrotaan olleen tärkeä Caffin
uralle, sillä hän tutustui
siellä valokuvaukseen, mikä taas vaikutti hänen tapaansa kuvata kohteita. Kahvilassa näet kokoontuivat tuohon aikaan Rooman koulukunnan
valokuvaajat. Vaikutteet näkyvät näyttelytekstin mukaan Caffin kuvien rajaamisessa.
Kävin kahvilassa jo kaksi vuotta sitten suomalaisten jäljillä. Viime vuosisadan alussa Rooma oli tärkeä paikka suomalaisille taiteilijoille ja kirjailijoille ja Caffé Grecossa hekin mielellään tapasivat.
Jo mennessämme tiesimme, ettei jossain tekstissä luvattua
Caffin maalaamaa freskoa paikalla näy, sillä kahvilassa ei freskoja ole. Sen sijaan kuppilan seinät ovat täynnä vanhaa ja varmasti arvokastakin taidetta.
Koska kahvila oli tupaten täynnä, ei tohdittu tarkastella
seinillä olevia teoksiakaan kovin tarkasti, sillä se olisi edellyttänyt seisomista aivan kahvittelijoiden pöytien edessä. Sen sijaan kysyimme
frakkipukuiselta kohteliaalta tarjoilijalta, tietääkö hän, onko kahvilan
kymmenien taideteosten joukossa Ippolito Caffin teoksia – tietty olettaen,
ettei nuori tarjoilija varmaan ole kuullutkaan Caffista.
Mutta Crecon tarjoilijat ovat toista
maata. Nuorimies ei kylläkään tiennyt
onko kahvilassa Caffin teoksia, mutta lupasi
kohteliaasti selvittää asiaa. Pian hän tulikin takaisin ja osoitti
yhtä isoa taulua, joka esitti Venetsian Ponte di Rialtoa. Caffin maalaus oli epäilemättä alkuperäinen, ehkä
akvarelli. Siihen oli tullut joitakin
ajan hampaan puremia. Ikävä kyllä sitä ei kannattanut valokuvata, sillä sen
suojana olevaan lasiin osui niin pahasti heijastuksia, ettei kuvasta olisi
saanut selvää. Sinebrychoffin näyttelyssä on taulu, jossa Caffilla on sama
aihe kuvattuna suunnilleen samasta kulmasta.
Grecossa nähty Caffin Ponte di Rialto-maalaus on huomattavasti tummempi ja huonokuntoisempi kuin tämä Sinebrychoffin näyttelyssä oleva, mutta kuvakulma on suunnilleen sama. |
Tällä kertaa kahvilan kulttuuri-imagoa korosti vielä läheisen
pöydän vallannut taiteilija maaliputkiloineen ja muine tykötarpeineen. Arvokkaan näköinen herra ikuisti paperille kahvilan interiööriä ja
antoi luvan ottaa itsestään kuvan.
Caffé Grecossa käynti on kulttuuriteko myös siinä mielessä, että maaliskuussa kerrottiin että kahvilaa uhkaisi lopettaminen ellei omistajalla ole pulittaa 18 000 euroa kuukaudessa vuokraa. Ilmanko tuntuikin, että hinnat olivat nousseet edellisestä kerrasta, jolloin salaattiannokset vaikuttivat hinnaltaan kohtuullisilta.
Nyt tyydyimme leivonnaisiin, teehen ja kahviin, mutta hintaa tuli yllättäen
enemmän. Ehkä se on kuitenkin pieni uhraus
siitä, jos samalla voi auttaa tätä historiallista muistomerkkiä pysymään
toiminnassa. T ällaisen historiallisen paikan sulkeminen ei olisi ensimmäinen laatuaan Ikuisessa kaupungissa.
Rooman näkymiä ennen ja nyt
Jos Caffi saikin aikoinaan vaikutteita paikallisilta valokuvaajilta, me turistit otimme nyt vaikutteita valokuvaukseen hänen maalauksistaan. Oli mielenkiintoista nähdä, miten Rooman tärkeät näkymät ovat muuttuneet vain vähän. Näyttelyn tarjoamia kuvauskohteita olisi ollut enemmänkin, mutta ajan puute esti niiden kaikkien katsastamisen.
Piazza del Campidoglio on Michelangelon 1500-luvulla suunnittelema aukio Capitoliumin kukkulalla. Siitä on hyvä jatkaa Rooman kierrosta. Aukio ei juurikaan ole muuttunut vuoden 1856 jälkeen, jolloin Caffi sen maalasi. Veistoksetkin ovat pysyneet paikoillaan, mutta vilkas ja meluisa liikenne pilaa jossain määrin sekä tunnelmaa että näkymää.
Hercules Victorin eli Hercules Olivariuksen temppeli on antiikin aikainen
roomalainen temppeli Piazza Bocca della Veritàlla. Caffi maalasi sen 1856. Taulussa keskellä näkyy parhaillaan remontissa oleva Santa Maria in Cosmedin
-kirkko. Kirkon ulkoseinässä on 500-luvulta oleva veistos Bocca della Verità (Totuuden suu),
jonka äärellä turistit jonottavat voidakseen työntää kätensä veistoksen suuhun.
Keskiaikaisen legendan mukaan korkokuva
puraisee sormet poikki jos käsi kuuluu
valehtelijalle.
Keskellä näkyvä Santa Maria in Cosmedin -kirkko on paketissa remontin takia ja Hercules Victorin temppeli pusikoitten suojassa, mutta näkymä on edelleen tunnistettavissa Caffin maalauksesta. |
Pantheon on parhaiten säilynyt
antiikin aikainen monumentti Roomassa. Se rakennettiin alun perin pyhäköksi
seitsemälle planeetalle ja niiden jumalille.
Nyt se on katolinen kirkko. Rakennukseen on haudattu kuuluisia
henkilöitä kuten Rafaello ja yhdistyneen Italian ensimmäinen kuningas Viktor
Emanuel II. Caffin maalauksessa vuodelta 1837 siinä näkyy kaksi tornia. jotka nyttemmin
eivät ole enää paikoillaan.
Komea Piazza del Popolo oli 1700-1800 –luvulla kaupungin virallinen mestauspaikka. Aukion reunalla sijaitsee Santa Maria del Popolo -kirkko. Aukion keskellä on egyptiläinen Heliopolikselta peräisin oleva Ramses II:n obeliski. 36 –metrinen obeliski pystytettiin vuonna 1599. Nykyisen asunsa piazza sai 1826 arkkitehti Giuseppe Valadierin suunnitelman mukaan.
Pons Aemilius (Ponte Emilio eli Ponte Rotto,
’rikkinäinen silta’) on sitten vuoden 1840 jolloin Caffi sen ikuisti, surkastunut entisestään. Tiberin ylittävän kuusikaarisen holvisillan rakentaminen
aloitettiin 179 eaa., ja silta valmistui 142 eaa. Jouluaattona 1598 Roomaa
koetteli historian pahin tulva, jossa vesi nousi viisi metriä katutason
yläpuolelle. Sillan itäpuolen kaaret tuhoutuivat eikä siltaa enää
kunnostettu. Vuonna 1853 paavi
Pius IX rakennutti rautaisen jalkankulkusillan romahtaneen osan paikalle. Se ei kuitenkaan kestänyt vaan tarvittiin uusi silta. Sen tieltä piti purkaa vanhaa siltaa niin, että vain keskimmäinen kaari
jätettiin paikoilleen - kenties kustannussyistä.
Piranesin aikaan alla olevassa kuvassa näkyvän aukion nimi oli Piazza di Monte Cavallo. Se sijaitsee Quirinalis –kukkulalla. Nykysin paikka tunnetaan erityisesti Palazzo del Quirinalesta, joka on Italian presidentin virka-asunto ja yksi Italian valtion symboleista.
Tullihuone (Hadrianuksen temppeli) Piazza di Pietralla. Temppelin julkisivussa on Piranesin aikaan ollut pylväitten väliin muurattuja ikkunoita. Nyt ikkunat ovat poissa ja pylväät koristavat julkisivua yksin. Osa aukion kiveyksestä on peräisin temppelistä. Temppelin julkisivua reunustaa kaksitoista 15
metrin korkuista korinttilaista pylvästä. 1600-luvulla temppeliin rakennettiin paavillinen palatsi. Nykyisin rakennuksessa
toimii Rooman arvopaperipörssi.
Roomassa näkee historiallisissa paikoissa usein gladiaattoriksi pukeutuneita miehiä, jotka ilmeisesti tienaavat sillä, että ihmiset saavat poseerata heidän kanssaan valokuvassa. Tällä aukiolla liikkui vain yksi yksinäinen gladiaattori, joka ihmisten iloksi heilutteli miekkaansa huudelleen: "I'll kill you!" Huuteli minullekin, mutta kun näytin peukaloa alaspäin, niin lopetti.
Pietarinkirkko ja Castel Sant’Angelon linnoitus olivat vuonna 1843 jokseenkin nykyisen näköiset. Muut rakennukset Tiberin rannalla ovat muuttuneet. Caffin maalaamaa näkymää haittaavat nykyisin Tiberin rantakadun plataanit, jotka kauniisti ojentavat oksansa yli katua reunustavan muurin.
Nizzakin oli Caffille tuttu
Ippolito Caffi oleskeli pitkään useassakin paikassa, sillä
hän oli maanpaossa Venetsiasta, jota myös kuvasi paljon. Hänen tiensä vei myös Nizzaan, jossa hän oleskeli kahteen otteeseen,
vuosina 1849 ja 1851.
Sinebrychoffin näyttelyssä on vain yksi teos joka oli tehty Nizzassa
eikä siinä ole mitään kaupunkia kuvaavaa.
Se on nimeltään Sardinialaisen höyrylaivan kannelta.
Mutta ei Caffi Nizzassakaan laiskotellut. Hän ikuisti useita kaupungin näkymiä. Niitä löytyy esim. googlaamalla, jolloin selviää että joitakin on ollut viime vuosina tarjolla erilaisissa taidehuutokaupoissa.
Alla oleva maisema Nizzasta vuodelta 1856 myytiin toissa vuonna
wieniläisessä Dorotheumin huutokauppakamarissa. Kauppahintaa ei kerrota. Toinen, vuonna 2008 Sothebyn myymä nizzalaismaisema vaihtoi edellisenä vuonna omistajaa Christiesillä 44300 eurolla, kun hinta-arvio oli 15 000 – 25 000 euroa.
Piranesin jäljillä
Arkkitehdiksi taidegraafikoksi kouluttautunut Giovanni
Battista Piranesi loi Rooman perinteisistä kohteista uudenlaisia näkymiä ja
uudisti tapaa kuvata maisemaa 1700-luvulla. Näyttelyssä on esillä yhteensä kuusitoista grafiikanlehteä
Sinebrychoffin taidemuseon omista kokoelmista. Jouduimme kuitenkin tällä kertaa tyytymään
vain kahden Piranesin kuvaaman roomalaisen kohteen katsastamisen.
Piranesin aikaan alla olevassa kuvassa näkyvän aukion nimi oli Piazza di Monte Cavallo. Se sijaitsee Quirinalis –kukkulalla. Nykysin paikka tunnetaan erityisesti Palazzo del Quirinalesta, joka on Italian presidentin virka-asunto ja yksi Italian valtion symboleista.
Piazzan keskellä on nyt Augustuksen mausoleumista tuotu obeliski ja
sivuilla Castorin ja Polluxin sekä heidän hevostensa jättipatsaat. Patsaitten edessä oleva suihkulähde on nimeltään Fontana di Monte
Cavallo.
Roomassa näkee historiallisissa paikoissa usein gladiaattoriksi pukeutuneita miehiä, jotka ilmeisesti tienaavat sillä, että ihmiset saavat poseerata heidän kanssaan valokuvassa. Tällä aukiolla liikkui vain yksi yksinäinen gladiaattori, joka ihmisten iloksi heilutteli miekkaansa huudelleen: "I'll kill you!" Huuteli minullekin, mutta kun näytin peukaloa alaspäin, niin lopetti.
Tässä blogissa on nähtävinä kuvia vain niistä teoksista, joiden paikat kävimme katsastamassa lyhyellä Rooman visiitillä.
Koko näyttelyyn ehtii vielä hyvin tutstua Sinebrychoffin museossa, jossa se on esillä 27.5. saakka.
Kommenttini hyppäsi jostain syystä seuraavaan bostaukseen. Eli kiitos tästä. Mielenkiintoista.
VastaaPoistaArvasin. Kiva näyttely tämä. Ajattelin että Rooman ystäviä pitää vielä muistuttaa siitä. Olihan siellä muistakin kiinnostavista kaupungeista maalauksia, mutta ennen matkaa tarkoituksella juuri näihin keskityttiin. Vielä ehdit nähdä ellet jo käynyt. Noissa tuon ajan maalauksissa on niin pehmeät värit. Mutta livenä Rooma on myös kiva ja omanlaisensa ja tuhansien vuosien historia on niin käsin kosketeltavaa.
Poista