Caffin ja Piranesin jäljillä Roomassa

HUOM! Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi

Sinebrychoffin museossa Helsingissä on vielä toukokuussa nähtävissä näyttely Italian ja Orientin lumo – Ippolito Caffi.  Näyttelyssä on 73 italialaisen Ippolito Caffin teosta eri puolilta: Roomasta, Napolista, Ateenasta, Konstatinopolista ja muista Lähi-idän kaupungeista.  Caffi  (1809–1866) oli kaupunkinäkymiin ja maisemiin erikoistunut taiteilija, seikkailija ja patriootti.   Lisäksi museossa on nähtävänä  Giovanni Battista Piranesin (1720–78) grafiikkaa museon omista kokoelmista.  

Etenkin Caffin  Roomaan liittyvät kuvat tuli syynättyä tarkkaan huhtikuisen Rooman vierailun vuoksi. Tarkoitus oli käydä  vertailemassa tauluissa esitettyjä näkymiä niihin, mitä  paikoilta, joista  käsin ne on maalattu,  nyt  parisataa vuotta myöhemmin näkyy.  Mission impossible? Ei Ikuisessa kaupungissa. Kaikkia näyttelyssä nähtyjä Rooman maisemia, jotka ovat vielä tunnistettavissa ei ehditty edes katsastamaan.

Satuimme Roomaan pääsiäisviikolla. Se ei ole ihanteellisin aika käydä kaupungissa. Juuri tähän aikaan Roomassa käy tavallistakin enemmän turisteja saamassa Vatikaanissa Pietarin kirkon aukiolla paavin siunauksen. Kaupungissa oli tungokseen asti  koululais- ja muita ryhmiä.  

Roomassa ei pääsiäisen tienoilla tarvitse kulkea yksin.
Kaikki turistit käyvät Fontana di Trevillä ennen kotimatkaa, mutta tässä heitä on vain pikku otos.

Caffikin oli Caffé Grecon asiakas

Ensimmäiseksi suuntasimme Ippolito Caffin jalanjäljissä sinne, minne kaikki Roomassa käyneet kulttuuri-ihmiset ovat astelleet jo vuodesta 1760  alkaen eli Caffé Grecoon.  Suositun kahvilan kerrotaan olleen tärkeä Caffin  uralle, sillä hän tutustui siellä valokuvaukseen, mikä taas vaikutti hänen tapaansa kuvata kohteita. Kahvilassa näet kokoontuivat tuohon aikaan Rooman koulukunnan valokuvaajat. Vaikutteet näkyvät näyttelytekstin mukaan Caffin kuvien rajaamisessa.  

Kävin kahvilassa jo kaksi vuotta sitten  suomalaisten jäljillä. Viime vuosisadan alussa Rooma oli tärkeä paikka suomalaisille taiteilijoille ja kirjailijoille ja Caffé Grecossa hekin mielellään tapasivat.  

Tällaista kuvaa ilman asiakkaita ei olisi saanut tällä kertaa.
Kuva on edelliseltä visiitiltä, joka ei ollut pääsiäisen aikaan. Silloinkin siellä oli muitakin asiakkaita
mutta varoimme tarkoituksella häiritsemässä heidän kahvirauhaansa. 

Kahvila on Espanjalaisten portaiden naapurissa. Se on tärkeä ja suosittu nähtävyys, joten ei yllätä, että legendaarisen kahvilan maine on myös turistien tiedossa.  Vähältä piti, ettemme joutuneet jonottaman päästäksemme sisään.  90-prosenttisesti turisteista koostuneen asiakaskunnan joukkoon oli  uskaltautunut  myös pari iäkästä roomatarta nauttimaan  kahvilan hienosta tunnelmasta kahvin ja baakelsien kera.

Jo mennessämme tiesimme, ettei jossain tekstissä luvattua Caffin maalaamaa freskoa paikalla näy, sillä kahvilassa ei freskoja ole.  Sen sijaan kuppilan seinät ovat täynnä vanhaa ja varmasti arvokastakin taidetta. 

Koska kahvila oli tupaten täynnä, ei tohdittu tarkastella seinillä olevia teoksiakaan kovin tarkasti, sillä se olisi edellyttänyt seisomista aivan kahvittelijoiden pöytien edessä. Sen sijaan kysyimme frakkipukuiselta kohteliaalta tarjoilijalta, tietääkö hän, onko kahvilan kymmenien taideteosten joukossa Ippolito Caffin teoksia – tietty olettaen, ettei nuori tarjoilija varmaan ole kuullutkaan Caffista.  

Mutta Crecon tarjoilijat ovat toista maata.  Nuorimies ei kylläkään tiennyt onko kahvilassa Caffin teoksia, mutta lupasi  kohteliaasti selvittää asiaa.  Pian hän tulikin takaisin ja osoitti yhtä isoa taulua, joka esitti Venetsian Ponte di Rialtoa.  Caffin maalaus oli epäilemättä alkuperäinen, ehkä akvarelli. Siihen oli tullut joitakin ajan hampaan puremia. Ikävä kyllä sitä ei kannattanut valokuvata, sillä sen suojana olevaan lasiin osui niin pahasti heijastuksia, ettei kuvasta olisi saanut selvää.  Sinebrychoffin näyttelyssä on  taulu, jossa Caffilla on sama aihe kuvattuna suunnilleen samasta kulmasta.  

Grecossa nähty Caffin Ponte di Rialto-maalaus on huomattavasti tummempi ja
huonokuntoisempi kuin tämä Sinebrychoffin näyttelyssä oleva, mutta kuvakulma on suunnilleen sama. 

Tällä kertaa kahvilan  kulttuuri-imagoa korosti vielä läheisen pöydän vallannut taiteilija maaliputkiloineen ja muine tykötarpeineen.  Arvokkaan näköinen herra ikuisti paperille kahvilan interiööriä ja antoi luvan ottaa itsestään kuvan.

Caffé Grecossa käynti on kulttuuriteko myös siinä mielessä, että maaliskuussa kerrottiin että kahvilaa uhkaisi lopettaminen  ellei  omistajalla ole pulittaa 18 000 euroa kuukaudessa vuokraa. Ilmanko tuntuikin, että hinnat olivat nousseet edellisestä kerrasta, jolloin salaattiannokset vaikuttivat hinnaltaan kohtuullisilta. Nyt tyydyimme leivonnaisiin,  teehen ja kahviin, mutta hintaa tuli yllättäen enemmän. Ehkä se on kuitenkin pieni uhraus siitä, jos samalla  voi auttaa tätä historiallista muistomerkkiä pysymään toiminnassa. Tällaisen historiallisen paikan sulkeminen ei olisi ensimmäinen laatuaan  Ikuisessa kaupungissa.  

Rooman näkymiä ennen ja nyt

Jos Caffi saikin aikoinaan vaikutteita paikallisilta valokuvaajilta,  me turistit otimme nyt vaikutteita valokuvaukseen hänen maalauksistaan. Oli mielenkiintoista nähdä, miten Rooman tärkeät näkymät ovat muuttuneet vain vähän. Näyttelyn tarjoamia kuvauskohteita olisi ollut enemmänkin, mutta ajan puute esti niiden kaikkien katsastamisen. 

Piazza del Campidoglio on Michelangelon 1500-luvulla suunnittelema aukio Capitoliumin kukkulalla. Siitä on  hyvä jatkaa Rooman kierrosta.  Aukio ei juurikaan ole muuttunut vuoden 1856 jälkeen, jolloin Caffi sen maalasi.  Veistoksetkin ovat pysyneet paikoillaan, mutta vilkas ja meluisa liikenne pilaa jossain määrin sekä tunnelmaa että näkymää.  

 

Hercules Victorin   eli  Hercules Olivariuksen temppeli on antiikin aikainen roomalainen temppeli Piazza Bocca della Veritàlla.  Caffi maalasi sen 1856.  Taulussa keskellä näkyy parhaillaan remontissa oleva  Santa Maria in Cosmedin -kirkko.  Kirkon ulkoseinässä on 500-luvulta oleva veistos Bocca della Verità (Totuuden suu), jonka äärellä turistit jonottavat voidakseen työntää kätensä veistoksen suuhun.  Keskiaikaisen legendan mukaan korkokuva puraisee  sormet poikki jos käsi kuuluu valehtelijalle.   

Keskellä näkyvä Santa Maria in Cosmedin -kirkko on paketissa remontin takia ja  Hercules Victorin 
temppeli pusikoitten suojassa, mutta näkymä on edelleen tunnistettavissa Caffin maalauksesta.

Pantheon on parhaiten säilynyt antiikin aikainen monumentti Roomassa. Se rakennettiin alun perin pyhäköksi seitsemälle planeetalle ja niiden jumalille.  Nyt se on katolinen kirkko. Rakennukseen on haudattu kuuluisia henkilöitä kuten Rafaello ja yhdistyneen Italian ensimmäinen kuningas Viktor Emanuel II.  Caffin maalauksessa vuodelta 1837 siinä näkyy kaksi tornia. jotka nyttemmin eivät ole enää paikoillaan.

Komea Piazza del Popolo oli 1700-1800 –luvulla kaupungin virallinen mestauspaikka.  Aukion reunalla sijaitsee Santa Maria del Popolo -kirkko. Aukion keskellä on egyptiläinen Heliopolikselta peräisin oleva Ramses II:n obeliski.  36 –metrinen obeliski pystytettiin vuonna 1599. Nykyisen asunsa piazza sai  1826  arkkitehti Giuseppe Valadierin suunnitelman mukaan.  

Pons Aemilius (Ponte Emilio eli Ponte Rotto, ’rikkinäinen silta’) on sitten vuoden 1840 jolloin Caffi sen ikuisti, surkastunut entisestään. Tiberin ylittävän kuusikaarisen holvisillan rakentaminen aloitettiin 179 eaa., ja silta valmistui 142 eaa. Jouluaattona 1598 Roomaa koetteli historian pahin tulva, jossa vesi nousi viisi metriä katutason yläpuolelle. Sillan  itäpuolen kaaret tuhoutuivat eikä siltaa enää kunnostettu. Vuonna 1853 paavi Pius IX rakennutti rautaisen jalkankulkusillan romahtaneen  osan paikalle. Se ei kuitenkaan kestänyt vaan tarvittiin uusi silta. Sen tieltä piti purkaa vanhaa siltaa niin, että vain keskimmäinen kaari jätettiin paikoilleen - kenties kustannussyistä.

Pietarinkirkko ja Castel Sant’Angelon linnoitus olivat vuonna 1843 jokseenkin nykyisen näköiset. Muut rakennukset Tiberin rannalla ovat muuttuneet. Caffin maalaamaa näkymää haittaavat nykyisin Tiberin rantakadun plataanit, jotka kauniisti ojentavat oksansa yli katua reunustavan muurin. 

Nizzakin oli Caffille tuttu

Ippolito Caffi oleskeli pitkään useassakin paikassa, sillä hän oli maanpaossa Venetsiasta, jota myös kuvasi paljon.  Hänen tiensä vei myös Nizzaan, jossa hän oleskeli kahteen otteeseen, vuosina 1849 ja 1851.  

Sinebrychoffin näyttelyssä  on vain yksi teos joka oli tehty Nizzassa eikä siinä ole mitään kaupunkia kuvaavaa.  Se on nimeltään Sardinialaisen höyrylaivan kannelta.  

Mutta ei Caffi Nizzassakaan  laiskotellut. Hän ikuisti  useita kaupungin näkymiä.  Niitä löytyy esim. googlaamalla, jolloin selviää että joitakin on ollut  viime vuosina tarjolla erilaisissa taidehuutokaupoissa.

Alla oleva  maisema Nizzasta  vuodelta 1856 myytiin toissa vuonna wieniläisessä Dorotheumin  huutokauppakamarissa. Kauppahintaa ei kerrota.  Toinen, vuonna 2008 Sothebyn  myymä nizzalaismaisema  vaihtoi edellisenä vuonna omistajaa Christiesillä 44300 eurolla, kun hinta-arvio oli 15 000 – 25 000 euroa. 

Piranesin  jäljillä

Arkkitehdiksi taidegraafikoksi kouluttautunut Giovanni Battista Piranesi loi Rooman perinteisistä kohteista uudenlaisia näkymiä ja uudisti tapaa kuvata maisemaa 1700-luvulla. Näyttelyssä on esillä yhteensä kuusitoista grafiikanlehteä Sinebrychoffin taidemuseon omista kokoelmista.  Jouduimme kuitenkin tällä kertaa tyytymään vain kahden Piranesin kuvaaman roomalaisen kohteen katsastamisen.  

Piranesin aikaan alla olevassa kuvassa näkyvän aukion nimi oli Piazza di Monte Cavallo.  Se sijaitsee Quirinalis –kukkulalla.  Nykysin paikka tunnetaan erityisesti  Palazzo del Quirinalesta, joka on Italian presidentin virka-asunto ja yksi Italian valtion symboleista.

Piazzan keskellä  on nyt  Augustuksen mausoleumista tuotu obeliski ja sivuilla Castorin ja Polluxin sekä heidän hevostensa jättipatsaat.   Patsaitten edessä oleva suihkulähde  on nimeltään   Fontana di Monte Cavallo.

Tullihuone (Hadrianuksen temppeli)  Piazza di Pietralla. Temppelin julkisivussa on Piranesin aikaan ollut pylväitten väliin muurattuja ikkunoita. Nyt ikkunat ovat poissa ja pylväät koristavat julkisivua yksin. Osa aukion kiveyksestä on peräisin temppelistä.  Temppelin julkisivua reunustaa kaksitoista 15 metrin korkuista korinttilaista  pylvästä. 1600-luvulla temppeliin rakennettiin paavillinen palatsi. Nykyisin rakennuksessa toimii Rooman arvopaperipörssi.

Roomassa näkee historiallisissa paikoissa usein gladiaattoriksi pukeutuneita miehiä, jotka ilmeisesti tienaavat sillä, että ihmiset saavat poseerata heidän kanssaan valokuvassa. Tällä aukiolla liikkui vain yksi yksinäinen gladiaattori, joka ihmisten iloksi heilutteli miekkaansa huudelleen:  "I'll kill you!"  Huuteli minullekin, mutta kun näytin peukaloa alaspäin, niin lopetti.

Tässä blogissa on nähtävinä kuvia vain niistä  teoksista, joiden paikat kävimme katsastamassa lyhyellä Rooman visiitillä.

Koko näyttelyyn ehtii vielä hyvin tutstua Sinebrychoffin museossa, jossa se on esillä 27.5. saakka.

  

Lue lisää
https://sinebrychoffintaidemuseo.fi/nayttelyt/

https://www.wantedinrome.com/news/romes-historic-caffe-greco-risks-closure.html

https://kolinaakoromandelista.blogspot.fr/2016/04/terveisia-roomasta-historiallisia.html