Moskeija, Marenkikakku vai Munakenno?

Nähdessäni tämän mielenkiintoisen näköisen rakennuksen ensi kerran veikkasin sitä moskeijaksi. Pyöreät muodot  ja minareettimainen torni viittasivat mielestäni siihen. Oudoksi moskeijan tosin teki se, että lähitarkastelussa siitä löytyi kuunsirpin sijaan kristilliseltä vaikuttavia symboleja.

Varsin nopeasti kuitenkin selvisi, että kyseessä oli  katoliselle pyhimykselle pyhitetty kirkkorakennus. Isompi yllätys oli, että erittäin modernilta vaikuttava rakennus oli suunniteltu jo  1920-luvulla. Ilmakuvia katsoessa olen näkeväni rakennuksessa jopa jotain samaa kuin suomalaistaustaisen Antti Lovagin  70-lukulaisessa luomuksessa, jonka hän suunnittelli  Pierre Cardinille (se on muuten parhaillaan ostettavissa 300 miljoonalla eurolla). 

Google Earthin ilmakuvasta ei välttämättä arvaisi että valkoinen
kupliva rakennus on yli 80 -vuotias kirkko

Kirkon  peruskivi muurattiin jo ennen ensimmäistä maailmansotaa vuonna 1914. Silloinen arkkitehti oli  nizzalainen Louis Castel, joka on suunnitellut myös Nizzan keskustassa olevan Saint-Pierre-d’Arènes -kirkon. Kyseinen temppeli tunnetaan nyttemmin esimerkiksi eläinmessuistaan ja värikkäästä innovatiivisesta papistaan Per Gillesistä (ks.esim. blogini 10.10.2016).

Pyhän Jeanne d'Arcin kirkostakin olisi tullut perinteisen näköinen ellei arkkitehti olisi ehtinyt kuolla ennen kuin hankkeessa päästiin perustuksia pidemmälle. Kirkon rakentamista viivästytti myös ensimmäinen maailmansota sekä se, että maaperää tutkittiin. Tässä kohdin maaperä on huokoista ja alueella oli paljon lähteitä. Lähteistä muistuttaa edelleen korttelin nimikin Fuon Cauda (kuuma lähde).

1920-luvulla alkoi vihdoin tapahtua. Seurakunnan uusi pastori  Père  Lemaire oli kiinnostunut uudesta  modernista tyylisuunnasta,  Art Decosta. Hän löysi  nuoren pariisilaisen arkkitehdin Jacques Droz’n (1882-1955), joka edusti modernia suunnittelua. Droz sai tehtäväkseen suunnitella kirkko uudelta pohjalta. Hän ehdotti käytettäväksi betonia ja uudenlaisia muotoja.  

1933 valmistunutta Ste Jeanne d’Arcin kirkkoa pidetään Drozin  päätyönä. Se on  ensimmäisiä betonista tehtyjä kirkkoja. Voi vain hämmästellä, että idea meni läpi kaupungissa, jossa oli joka korttelissa perinteisen kirkon näköinen kirkko eikä yhtään oudon näköistä.  Nykypäivänäkin noin räväkkää kirkkorakennusta  voisi  olla haasteellista  saada hyväksytyksi. 

Sainte Jeanne d'Arc

Alun alkaen kirkon piti olla omistettu pyhälle Lambertille, alueen suojeluspyhimykselle, jonka mukaan nimetty katu kulkee kirkon ohi. Mutta sattui kuitenkin niin, että kirkon rakentamisen aikoihin Jeanne d’Arcista tuli pyhimys. Uusi kirkko päätettiin pyhittää hänelle. Siitä johtuen kirkon sisäänkäynnin yläpuolella on hieman poikkeuksellinen risti, joka on saanut muotonsa Jeanne d’Arcin miekasta.  

Aiheesta googlaaminen antoi tulokseksi myös mielenkiintoisen haastattelun. Haastateltavana on Cannesin arkkitehtikoulun professori Mme  Pellissier,  joka on perehtynyt tämän kirkon rakentamiseen. Hän näkee kirkon tyylissä yleiskristillistä symboliikkaa sekä goottilaisia ja bysanttilaisia vaikutteita. 

Rakennuksessa on kolme peräkkäistä keskuskupolia, jotka näkyvät hyvin ilmakuvassa. Ne symbolisoivat pyhää kolminaisuutta. Kirkon arkkitehtuuria kiitetään erityisesti siitä, että sisään astuessaan tulija näkee koko tilan kerralla ja saa vaikutelman avarasta tilasta. Goottilaisista kirkoista muistuttavat korkeuksiin kohoavat seinät.

Kirkon muodoilla on tavoiteltu Art Decon henkeä, joka ammentaa primitiivisestä kulttuurista.  Drozia innoitti  afrikkalaisten savimajojen muotokieli, jota hän sovelsi  sokeritopan muotoisiin kupoleihin.  Ne poikkesivat merkittävästi totutuista kirkkojen kupolien muodoista. Uutta oli myös tekniikka jolla betoni tehtiin.

Jokin aika sitten mainitsin blogissani, että Belle Epoquen aikoihin rakennetun Cannesin Carlton-hotellin kupolien mallina sanotaan  olleen La Belle Oteron rinnat.  Vaikka Jeanne d'Arcin kirkko onkin naiselle  omistettu pyhättö ja kupolien kaaret silmissäni näyttävät varsin samantyppisiltä ellipsin kaarilta kuin Carltonin kupoleissa. ei kirkossa  noin lihallinen vertaus tietenkään olisi sopivaa. Ja onhan sokeritoppa myös värinsä puolesta sopiva esikuva,

Onkohan näillä pikku torneilla muuta virkaa kuin koristaa kirkkoa? 

Alunperin Drozin ajatuksena oli päällystää ylimmät kupolit messingillä, mutta sekä korkeat kustannukset että se, että ne olisivat lisänneet liiaksi rakennuksen painoa huokoisessa maaperässä olivat syynä siihen, ettei kupoleita  päällystetty.

Vanhassa postikortissa kirkon sävy on selvästi harmaa. Oikeanpuoleisten kupolien
alla olevat ikkunatkin ovat hieman eri muotoiset nykyisin. 

Arkkitehti oli suunnitellut kirkon väriksi Afrikan savimajoista tutun okraan vivahtavan värin, mutta sitä ei betonista onnistuttu toteuttamaan. Vanhoissa kuvissa  näkyy, että kirkko oli aiemmin nykyistä tummempi.  Se maalattiin valkoiseksi vasta 1980-luvulla. Se innosti kansaa kutsumaan rakennusta marenkikakuksi. 

Värivalinnalla ei siis noudatettu arkkitehdin alkuperäistä ajatusta, vaan siihen vaikuttivat muut historialliset syyt. Kirkko suunniteltiin jo vuosisadan alussa  Belle Epoquen aikana, jolloin Euroopan aristokraatit innostuivat talvehtimaan Nizzassa ja rakentamaan kaupunkiin huviloita ja hotelleja. Professori Pellissierin mukaan vuosien 1860 ja 1914 välillä talvehtijat ottivat Nizzan huviloihinsa mallia kylpyläkaupungeista kuten Baden-Badenista. Sen vuoksi huviloista tuli valkeita eikä niissä käytetty Rivieralle tyypillisiä keltaista, okraa ja punaista. Onkin kiintoisaa, että Jeanne d’Arcin kirkko yhdistetään tällä tavoin ulkomaalaisiin yläluokkaisiin talvehtijoihin ja heidän huviloittensa väritykseen.

Aristokraatit rakensivat huviloita kaupungin laidoille erityisesti Cimieziin ja Musiciensin alueelle. Kirkko onkin lähellä osittain Cimiezin puolelle sijoittuvaa goottilaishenkistä valkoista Valrosen linnaa, jonka venäläinen paroni Von Derwies rakennutti 1880-luvulla.  

Kirkon sisällä olevat freskot, lasimaalaukset ja veistokset ovat arkkitehdin taiteilijaystävien käsialaa. Komeat seinämaalaukset on maalannut Eugène Klémentieff  (1901-1985),  Venäjän vallankumousta paennut taiteilija. Maalauksissa on sekä kubismin että venäläisten ikonien vaikutteita. Lasimaalaukset taas antavat itämaisen säväyksen. Kirkossa olevat veistokset on tehnyt Carlo Sarrabezolles (1888 – 1971),  jonka käyttämää tekniikkaa ei Pellissierin mukaan kukaan muu liene käyttänyt. 

      

Klémentieffin freskot  

Carlo Sarrabezollesin veistokset ovat korkealla  jalustalla.  

Jean d'Arcin kirkko sisällytettiin vuonna 1992  historiallisten monumenttien  luetteloon. Ainutlaatuisuudestaan ja merkittävyydestään huolimatta se tunnetaan huonommin kuin useimmat muut Nizzan merkkirakennukset.

Kirkko on avoinna tiistaisin, keskiviikkoisin, torstaisin ja lauantaisin klo 9 - 11.45, perjantaisin klo 9 - 10.45 sekä maanantaisin, tiistaisin, torstaisin ja perjantaisin klo 15 - 18, jolloin siellä järjestetään messu.  Aukioloaika kannattaa vielä varmistaa tältä sivulta jossa kerrotaan mitä Jeanne d'Arcin kirkossa tapahtuu.

Kirkon osoite on  86 avenue St Lambert. 

Vertaamalla vanhassa postikortissa olevaa ilmakuvaa ja Google earthista kaapattua ilmakuvaa samasta
kohdasta voi nähdä, kuinka paljon jo ennestään täyteen rakennettu alue on tiivistynyt. 

http://kolinaakoromandelista.blogspot.com/

Lue lisää

https://fr.wikipedia.org/wiki/%C3%89glise_Sainte-Jeanne-d'Arc_de_Nice

http://www.lizotchka-russie.fr/article-les-russes-a-nice-9-54154396.html

http://www.lavoixdecartier.com/index10/2014-05-05MmePellissier.htm

http://ficanas.blog.lemonde.fr/2015/10/16/nice-jeanne-darc-un-chef-doeuvre-darchitecture/