Pulukysymys

Toissa vuonna suosikkijulkaisuni Nice Matin uutisoi, että kaupunki aikoo steriloida puluja kirurgisin toimenpitein. Näin pidettäisiin kurissa pulupopulaatiota. Ensimmäinen ajatus oli, että jälleen löytyi ammottava aukko ranskan  taidoissani.  Eihän nyt tietenkään voi oikeasti olla kyse kirurgisista toimenpiteistä näiden lentävien rottien parville?

Vaan olihan se. Menetelmää kehuttiin kivuttomaksi ja tehokkaaksi. Kaupunki oli laskenut että puluja on Nizzassa noin 40 000, yksi pulu jokaista kuutta nizzalaista kohden. Niitä haluttiin vähentää 10000:lla. Lystiin palaisi 4-5 euroa pulua kohden,  joten kaikkiaan  verorahoja  kulutettaisiin 40000 – 50000 euroa. Aiemmin puluja kerrottiin karsitun ’eutanasialla’.  Keinona on ollut myös saada niitä pesimään muutamassa kaupungin rakentamassa kyyhkyslakassa, jossa sitten tehdään munille jotain mikä estää sieltä tulemasta uutta pulua. Ruokkimispaikoilla on myös yritetty syöttää lisääntymistä ehkäiseviä jyviä. Syy pulukannan rajoittamiseen on se, että pulujen jätökset levittävät tauteja ja ovat kaikin puolin haitallisia. 

Kirurginen operaatio 10000 pululle tuntui absurdilta pehmoilulta. Ei kai toimenpiteisiin ryhdyttäisi, jos näitä lintuja pidettäisiin haitallisina? Vieläkin haasteellisempaa oli luetun ymmärtäminen pari päivää myöhemmin, kun uutisoitiin, että pulujen suojelijat vaativat perumaan sterilointisuunnitelmat. Puluaktivistit olivat kauhuissaan näistä aikeista. He vähättelivät linnuista koituvia haittoja ja vetosivat verorahojen tuhlailun välttämiseen. Sterilointi kuulemma on puluille hengenvaarallista. 

Tällainen pulujen hyvinvointia puolustava asenne on yllättävää varsinkin maassa, jossa kulttuuriperintöön olennaisesti kuuluvaa hanhenmaksaa tuotetaan syöttämällä hanhille jatkuvasti väkivalloin ravintoa (klikkaa tästä niin näet miten),  joka sairastuttaa niiden maksan. Ja kyse on vielä kotieläimistä! Asia täytyy olla eläinten suojelijoidenkin tiedossa, mutta maan keittotaiteen kulmakiven uhraaminen suostumalla eläinaktivistien vaatimuksiin ei taida ihan äkkiä mennä läpi.

Pulujen puolustajat  järjestäytyneitä
 

Ranskalaisilla on tapana vastustaa hanakasti kaikkea mitä hallinnossa keksitään. Tässäkin tapauksessa  nizzalaiset  pulujen ystävät  nousivat nopeasti barrikadeille ja ensi töikseen perustivat puluasialle oman facebook-tilin.  He keräsivät myös kirurgista sterilointia vastustavan adressin, joka luovutettiin kaupungille. Pulufb:ssä on useita videoita pulujen puolustajien  auttamistoimista  ja kuvia vammautuneista puluista. Videoilla esiintyvät puluaktivistit ovat fiksun oloisia,  kenties saman sorttista väkeä kuin esimerkiksi kissojen suojelijat meillä Suomessa. 

Pulufacebookissa myös etsitään  ihmisiä, jotka voisivat ottaa  hoitaakseen  hoivaa tarvitsevia lintuja. Toisaalla netissä kerätään rahaa sairaiden pulujen hoitoihin, lääkkeisiin  ja juristeja varten. Pulufb:ssa onkin monia viestejä siitä kun kirjoittaja on vienyt vammaisen pulun eläinlääkäriin. Ehkä juristeja tarvitaan kun haastetaan oikeuteen eläinsuojelurikoksista. Parhaillaan muuten Carcassonnessa on meneillään näyttelykin pulujen suojelemisen edistämiseksi. 

  

Tietenkään pulujen oikeuksien suojelijat eivät ole koko kansan vastarintaliike, mutta kuitenkin muutaman tuhannen ihmisen porukka. Ehdoton enemmistö pulujen puolustajista on naisia. Ilmeisesti protestointi on tuottanutkin jonkinlaista tulosta eikä sterilointia ole vielä aloitettu. Puluaktivistien kotkotukset menevät ehkä helpommin läpi byrokratian rattaissa kuin tuotantoeläinten kidutusta vastustavien vaatimukset.

Kotosuomesta meiltä puuttuu  pulufacebook-tili kuten puluaktivistitkin. Täällä napapiirin tuntumassa pulut nähdään pikemminkin vain haittaeläimina, jotka voivat levittää ties mitä tauteja.  Kun hakee netistä tietoa puluista suomeksi, anti on poikkeuksetta aika puluvihamielistä tähän tyyliin: pulut riesana, pulujen häätö, pulujen karkotus, miten päästä eroon puluista, pulujen tuholaistorjunta, pulujen ampuminen parkkiluolassa onnistui, pulujen tappaminen, jne. Puluista ei juurikaan löydy muunlaisia tekstejä, mutta ’kyyhkysharrastuksesta’ on joitakin positiivissävyisiä sivuja tarjolla. 

Toki pulujen hävitys ei ole vierasta  Rivierallakaan. Homman voi halutessaan antaa ammattilaisten hoidettavaksi. Samoin ranskalaisillekin on netissä tarjolla pulunpoistoniksejä, mutta pulujen tappamista tai myrkyttämistä ei niissä ehdoteta. Sen sijaan ranskalaisten pulukeskustelijoitten joukossa on usein niitä outolintuja, jotka ihmettelevät, miksi ihmeessä tällaisia puolikesyjä lintuja pitäisi hävittää. Onhan niin ihanaa seurata, kun parvekkeella on pesä ja linnunpoikaisia. Se on ihan luonnollista ja sitä paitsi pulut tuovat onnea.

Ruokkijoita riittää

Meillä Helsingissä ei puluilla taida olla muita ystäviä kuin ehkä muutama  ’höpsähtänyt mummo’, joka käy pikku pussukka mukanaan sirottelemassa linnuille leiväntähteensä jossain puistonnurkalla. Nizzalaiset pulunruokkijat ovat toista maata. He ovat nuorempaa ja reippaampaa sorttia. Heille ei pikku pussukka ole mikään vaihtoehto. 

Kerran satuttiin paikalle kun valtava puluparvi lehahti  istumaan sähkölangalle erään puiston portilla. Pian siihen kurvasi pieni henkilöauto, josta hyppäsi ulos keski-ikäinen nainen. Hän huiskautti reilunkokoisen ämpärillisen apetta pusikkoon ja kaasutti äkkiä tiehensä. Pulut selvästikin osasivat odottaa häntä. Samanlaisia tapauksia on nähty muutaman kerran. Veikkaan, että näillä lintujen ruokkijatädeillä on laaja ystävärinki myös  nizzalaisissa rotta- ja hiiripiireissä.

Pulunruokkijoita näkee myös kerrostaloissa, Rivieralla siis. Yllättävää kyllä, taloyhtiössämme, jossa on miltei kaikki elämä kielletty parvekkeella (ks. edellinen postaus), ei ole kielletty pulujen ruokintaa. Pulunruokkijoita löytyykin sekä  meidän  taloyhtiöstämme että kadun toiselta puolelta. Siksi lintuja parveileekin koko ajan lähitienoon puissa ja parvekkeemme  kaiteella. Pulut ovat niin kesyjä, etteivät ole moksiskaan vaikka joku menee parvekkeelle. Pikemminkin ne tulevat kärkkymään kaiteelle varsinkin, jos huomaavat, että parvekkeella syödään. Niitä voisi pyydystää pelkin käsin, sillä ne mokomat eivät tahdo lähteä kulumallakaan vaikka kuinka huitoisi.  

Ranskalaispulu tutkistelee oppikirjaa, jonka nimi on
Opi kakkimaan jalankulkijoiden päälle vain 12 tunnissa (lähde: uncyclomedia commons) 

Ylläoleva kuva todistaa, etteivät kaikki ranskiksetkaan vähättele puluongelmaa. Ilmeisesti Ranskassakin terveyteen ja yleiseen hygieniaan liittyvä lainsäädäntö kieltää pulujen ruokinnan. Vaan niinhän kielletään myös koirien  kakkaroiden jättäminen kadulle.  Siitä kai on vaarana saada sakotkin, mutta onko kukaan koskaan kuullut kenestäkään ranskalaisesta tai suomalaisesta, jolle olisi oikeasti annettu sakot tällaisesta? Nizzassa näyttää lisäksi olevan sääntönä, että mitä isompi läjä, sitä keskemmällä se on vilkasliikenteistä jalkakäytävää.

Muuten – sanalla pigeon on ranskan kielessä myös puhekielinen merkitys, joka tarkoittaa ääliötä. Ovatko pulunsuojelijat itsekin pigeons? Yritin löytää pulukysymykseen ymmärrettäviä vastauksia googlaamalla ranskalaisilla sivustoilla. Sieltä löytyikin mielenkiintoisia juttuja, joista lisää seuraavassa blogissa.  

http://kolinaakoromandelista.blogspot.com/