Keltaisen kullan lähteellä

Kuvia klikkaamalla ne saa näkyviin isommassa koossa

Miltei nolottaa tunnustaa, että vaikka pidän itseäni puolinizzalaisena kun on vietetty kaupungissa jo parikymmentä vuotta kuukausikaupalla, Nizzan perinteinen, edelleen toimiva öljymylly oli jäänyt katsastamatta. Semminkin kun aiemmin majailtiin Länsi-Nizzassa naapurikukkulalla ja vaikka Nicolas Alziarin myllylle pääsee helposti kaupunkibussilla. Mylly sijaitsee  Madeleinen kaupunginosassa bussin 3 päätepysäkin läheisyydessä vaatimattoman näköisessä pienehkössä rakennuksessa. Myllyn lisäksi rakennuksessa on pieni, herttainen myymälä, jossa on tarjolla runsas valikoima oliivista valmistettuja tuotteita.

Myllyvierailua varten on ilmoittauduttava muutama päivä etukäteen. Viime torstaina suomalaisten kokoontuessa Beaujolais-maistiaisiin ilmeni, ettei moni muukaan ollut tutustunut tähän historialliseen kohteeseen ja oli kiinnostunut näkemään myllyn. Kokoonkutsujamme Riitta pani toimeksi ja jo maanantaina porukka suunnisti Madeleinelle.

Nizzan ainoa mylly

Nizzan aikoinaan suuresta öljymyllyjen määrästä on enää jäljellä tämä vuonna 1868 perustettu Alziarin mylly. Koko Alpes Maritimesin alueella on vielä toiminnassa kaikkiaan 24 öljymyllyä.

1800-luvun puolivälissä oliviiöljyn tuotanto oli tärkeä elinkeino täällä päin. Alueeen 163 kunnasta 104:ssä kasvatettiin oliivia ja tarjolla oli 99 eri merkkistä öljyä.   Öljymyllyjä alueella oli 403, pelkästään Nizzassa 138.  Edellinen taloyhtiömmekin Länsi-Nizzan Fabronissa oli rakennettu oliivitarhan paikalle. Samoin nykyisen, Pohjois-Nizzan Le Rayn alueella sijaitsevan tonttimme naapurissa on ollut  oliivitarha ja toisella puolella viinitarha. Kivenheiton päässä portistamme on edelleen nähtävissä vanhan öljymyllyn jäänteitä Rue Charles Baudelairen varrella.

Aikoinaan Nizzan alue oli maailmanlaajuisesti merkittävä oliiviöljyn viejä. Alueella tuotettiin 25 miljoonaa kiloa öljyä vuosittain. Nyttemmin muut maat ovat valloittaneet valta-aseman ruokaöljymarkkinoilla.

Nizzan oliivi on oma lajinsa, toiselta nimeltään Cailletier. Tätä lajia on suurin osa alueen oliiveista. Nämä oliivit ovat pienikokoisia ja miedon makuisia. Näitä oliiveja myydään myös suolattuina. Ne tunnistaa siitä, että purkissa lukee niiden olevan Nizzan oliiveja. Yleensä niissä on kivet mukana. Nizzan oliiveista puristetun öljyn maku on pehmeä,  sitä miedompi mitä aikaisemmin sato korjataan. 

Kuulimme, että Alziarilla on 6000 oliivipuuta. Viime vuonna valmistui myös uusi tuotantolaitos vastaamaan kasvavaan kysyntään. Täällä ollaan myös siirtymässä biologiseen tuotantoon.

Alziari tunnetaan siitä, että se käyttää myös muualta tuotuja oliiveja öljyissään saadakseen aikaan erilaisia makuja.  Myllyllä oli  mielenkiintoista nähdä, miten loppujen lopuksi yksinkertaisesti öljyä puristetaan. Puristamisessa on eri vaiheita ja se kestää kaikkineen muutaman tunnin. 

Aluksi oliivit kipataan sammioon, jossa ne murskataan pyörivän myllynkiven alla.

Ensimmäisen puristuksen tuotos  saadaan veden avulla pintaan ja siitä siivilöidään vielä oliivimursketta pois.

Näillä lastoilla erotellaan öljyä oliivimurskeesta. 

Alziarilla on kolme isoa sammiota joissa on iso myllynkivi, joka murskaa oliivit. Litraan oliiviöljyä tarvitaan jopa 6 kiloa oliiveja. 

Minkä pienenä oppii sen vanhana taitaa. Tämä  perhe oli tullut puristamaan Alziarin myllylle  öljyä omista oliiveistaan. Tälle pienokaiselle oppi tulee kirjaimellisesti jo äidinmaidossa.

Öljyntekijöiden taukopaikka. Näillä mennään:  patonkia tuoreena ja paahdettuna, tuoretta oliiviöljyä, tapenadea ja luonnollisesti punaviiniä sekä vettä. Vai testataanko tässä ehkä tuotetta? Lautasella on myös Nizzan oliiveja, kenties suolattuja. Tuoreina oliivit maistuvat kitkerälle. 

 

Tämä ukko - vieux papou -  naureskeli lavuaarin vieressä. Patsaassa oli tämän vuoden vuosiluku. Ehkä hän pääsee  jouluna jouluseimeen. Niissä  näkee tämän tapaisia hahmojakin. 

Alziarin puodista löytyy monipuolinen valikoima oliivituotteita.

Saimme asiantuntevaa opastusta tältä rouvalta. Lisäksi nähtiin havainnollinen video

oliiviöljyn valmistamisesta ja saatiin maistella eri öljyjä. Maku vaihtelee riippuen paitsi maaperästä missä oliivi on kasvanut myös satokauden kuivuudesta ja siitä, mihin aikaan sato on korjattu. Alkusyksyn oliiveista tehty öljy on miedomman makuista kuin tammikuussa poimituista. Kuivan kesän oliiveista saadaan voimakkaamman makuista öljyä kuin kuin sadekesän oliiveista.  Maistoimme myös valmiiksi maustettuja öljyjä makuina mm. vanilja, sahrami, sitruuna, minttu, appelsiini, piment. Hienoja makuja!

Oliivitahnoja on monenlaisia.

Öljyjä on pakattu sekä metallisiin että lasisiin astioihin, joita koristavat Alziarin logot.

Alziarin kauniita esiliinoja ja pyyhkeitä

Oliivia käytetään myös saippuoitten raaka-aineena. Koko puoti tuoksuikin vienosti näille saippuoille.

Oliivipuu on kovaa ja kestävää. Siitä tehdäänkin monenlaisia pikkuesineitä ruokailuun ja ruuanlaittoon.  Oliivikuvio on suosittu aihe myös provencelaisessa keramiikassa, kuten näissä astioissa. 

Seinällä roikkui iso vanha puukirstu, jonka kyltissä komeili myllyn nimi. Emme tulleet kysyneeksi kirstun päälllä olevan, vanhalta kypärältä näyttävän esineen tarinaa. Epäilemättä liittyi myllyn aiempiin omistajiin. 

Vasemmalla punaisia ¨haravoita¨ joilla riivitään oliivit irti puusta. Kuvassa hymyilee luultavasti itse oliiviöljytehtailija punotussa korissa. Näitä koreja täytetään oliivimurskeella ja laitetaan monia päällekkäin. Sen jälkeen niiden päälle laitetaan painoja ja  puristetaan  viimeisetkin öljytipat irti  oliivimössöstä. Näin saadaan kylmäpuristettua öljyä. Mössöstä saadaan tahnaa.  

Oliivien kivetkin hyödynnetään. Kuulimme, että niillä lämmitetään myllyrakennus.

Ei ihme, että oliivipuu on ikuisen elämän vertauskuva. Puu voi elää 1000-vuotiaaksi. Usein näkee Nice Matinissa ilmoituksia, joissa myydään monisataavuotiaita oliivipuita, mikä suomalaisesta näyttää ensilukemalta painovirheeltä.  Oliivin oksa symboloi myös vaurautta, kunniaa ja rauhaa.  Se on mm. YK:n  lipussa maapallon ympärillä. Öljyäkin on pidetty pyhänä antiikin aikana.

Boulevard de la Madeleine. Oliivimylly on rakennettu tämän, nykyisin vaatimattoman puron äärelle. Siihen aikaan kun Alziarin mylly perustettiin vettä virtasi niin paljon, että siitä saatiin vesivoimaa myllyn  tarpeisiin. Vasta 1900-luvun alkupuolella myllyyn saatin sähkövoimaa.

Myllyn tunnistaa tästä kyltistä. Rakennus ei ole ulospäin kovinkaan suuren näköinen.
Huomattavasti paremmin tunnetaan Alziarin vanhassa kaupungissa oleva myymälä, viehko paikka sekin.

Ensi lauantaina avoimet ovet

Ensi lauantaina Alpes Maritimesin alueen öljymyllyillä on avoimet ovet, jolloin pääsee myös maistamaan eri laatuja. Alziarin mylly on avoinna klo 9-16.

http://kolinaakoromandelista.blogspot.com/


Lue lisää
https://fi.wikipedia.org/wiki/%C3%96ljypuu 
https://www.lemonde.fr/vous/article/2006/05/24/l-huile-d-olive-un-or-jaune_775460_3238.html
https://www.pommiers.com/moulin/moulin-alpes-maritimes.htm
http://freeriders2.over-blog.com/article-histoire-de-l-olivier-nicois-113457208.html

www.alziari.com.fr

https://www.facebook.com/nicolasalziari/videos/10154771870661017/

https://www.olivedenice-aop.com/blog/2018/09/20/journee-portes-ouvertes-des-moulins-a-huile-des-am

https://www.youtube.com/watch?v=vGNuSY7qugQ