Ekokortteli taitaa sittenkin toteutua

Lou Rayn näyttävä muistojuhla 27.10.2017

Ikään kuin vastauksena edelliseen   marinaani Nizzan Le Rayn ekokorttelin huonosta etenemisestä, pari  päivää sen ilmestymisen jälkeen paikallislehdessä oli  luettavissa päivitystä tilanteeseen. Itse pormestari Estrosi oli käväissyt paikalla ja kommentoinut projektin etenemistä.

Jälleen kerran kävi selväksi, että nyt ei todellakaan ole kyse mistä tahansa tontista ja korttelista, vaan paikasta, jonka historia vetoaa tunteisiin ja paikalliseen identiteettiin. Tällaista huomiota eivät kaikki purettavat syrjäkaupungin tönöt saa osakseen.

Pormestari paljasti uutena tietona, että stadionin funkistyylinen lipunmyyntikoju  alueen nurkassa säilytetään.  Sille on keksitty käyttöä tulevana korttelitalona.  Täytyyhän legendaariselle paikalle jättää  jotain  minne  herkkäsieluiset fiilistelijät voivat tulla tunnelmoimaan.  Rakennus on mielenkiintoisen näköinen, joten päätöksen voi ymmärtää jopa jalkapalloa tajuamaton. Parempi idea sen säilyttäminen onkin kuin vaikkapa se, että  katsomosta olisi jätetty jokin osa törröttämään alueen keskelle.

Oli helpottavaa myös lukea, että korttelia nimitetään sittenkin edelleen ekokortteliksi vaikka työmaan laidalla olevissa plakaateissa alueen nimi on vain Le Ray.  Lehtiuutisessa mainitaan lyhyesti myös  alueella havaitut  pääskyset ja lepakot, joskaan ei sitä että lepakoiden pesät on ehdotettu integroitaviksi asuintalojen julkisivuun.   

Kun purkujäte ja muu ylimääräinen on kärrätty pois, alueelle valmistuu ensiksi – mikäpä muukaan - kuin kaikkein oleellisin eli jalkapallokenttä. Viimeksi valmistuvat uudet kerrostalot, joihin päästään muuttamaan vasta vuonna 2020 tai sen jälkeen.

Katsomoa muskattiin isoilla leuoilla yhtä aikaa monesta kohdasta

Rispektiä  legendaariselle stadionille

Lokakuussa huomasimme, että purkutyömaalla hippaili iltaisin nuoria,  jotka  tuntuivat vähän piiloutuvan, kun näkivät, että  otettiin kuvia raunioista.  Jotain oli tekeillä. Meni muutama päivä, ja eräänä iltana ulkoa kuului kovaa pauketta, joka ei ottanut loppuakseen.  Oli mentävä kurkistamaan ikkunasta.

Melu tuli stadiontyömaan laidalta. Siellä pamauteltiin jonkinlaisia valopaukkuja, joista lähti punaista savua. Moinen kova metelöinti asutuksen keskellä ei takuulla ollut luvallista. Ihmiset näkyivät kurkkivan kummissaan  lähitalojen ikkunoista. Paukuttelu jatkui parikymmentä minuuttia. 

  

Sitten muistui mieleen, että itse asiassa vastaavanlaisia punaisia valopaukkuja ehdimme nähdä ainakin kun Le Raylla oli vihoviimeinen jalkapallo-ottelu.  Taisimmekin olla  todistamassa kotiterassilta käsin jalkapallointoilijoiden organisoimaa  Lou Rayn  muistotilaisuutta.   

Kun näyttävän näköiset punaiset ja savuavat paukut oli pamauteltu, juhlaväki lähti pimeässä kiipeämään  vielä pystyssä olleen eteläkatsomon penkeille.  Ja eipä aikaakaan kun sieltä kuului äänekästä huutoa. Ilmeisesti ne olivat kannustushuutoja ja -lauluja, jotka kuuluvat rituaaleihin kun Nizzan joukkueen kannattajat kannustavat omaa kotijoukkuetta. Saattoi mylvinnästä erottaa kauniin Nizzan paikallishymninkin, Nissa la bellan, joka lauletaan täälläpäin aina ottelun päätteeksi.

Juhlaväki kävi vielä kajauttamassa muutaman kannustuslaulun nimikkokatsomonsa puolella. 

Tilaisuus sujui melua lukuunottamatta pahemmitta ongelmitta, vaikka ilmeisesti jalkapallohuligaanit olivat asialla omin luvin. Liekö johtunut samana iltana pelatusta ottelusta uudella Allianz Rivieran stadionilla vai mistä, mutta muistoseremonia päättyi jo ennen klo 21. 

Katsomon yläreunaan ilmestyi muistokirjoitus 

Sen verran tilaisus kuitenkin kesti, että vastaavassa tilanteessa Suomen poliisisedät kyllä olisivat karauttaneet paikalle  ainakin tarkistamaan  millä luvilla siellä mekastetaan. Ei Nizzassa. Tällainen näyttää olevan ok vaikka maa on ollut jo pari vuotta hälytystilassa. Kenties poliisi arvasi - jos nyt oli ollenkaan kiinnostunut – että tilaisuudessa osoitetaan kaihoisin tuntein rispektiä vanhalle legendaariselle stadionille.

Päivänvalossa seuraavana päivänä paljastui katsomon seinästä sinne illan pimeydessä rustattu teksti: 86 ans d’histoire et passion…Repose en paix. Lou Ray. Nissa fans 85. Brigade Sud Nice. (86 vuotta historiaa ja intohimoa  .. lepää rauhassa Lou Ray. Nizzalaisfanit 85, Eteläkatsomon prikaati).

Vielä seuraavanakin iltana raunioilla paukkui hetken aikaa. Työmaa-aidoilla on korkeintaan symbolinen merkitys, kun ketterät jalkapallohullut päättävät kiivetä  yli ja kivuta vielä ylös hajotetun katsomorakennuksen  raunioihinkin, jossa  vielä oli penkkirivien rippeitä.  Joku otti illan hämärissä kuvia jalustalla. Käsillä olivat vihoviimeiset hetket käydä fiilistelemässä vaikka henkensä kaupalla.

Tästä se lähtee

Suunnitelmien mukaan ison pääkatsomon piti olla maan tasalla marraskuun alkuun mennessä. Ranskassahan aikataulut ovat suuntaa-antavia, joten tässä tapauksessa ei voida puhua myöhästymisestä, kun jo marraskuun ensimmäisellä viikolla suuri katsomorakennus todellakin oli kokonaan maan tasalla ja paikalla oli enää valtavia  kasoja betonimursketta.

Marraskuun alkupuolella  paikalla riitti vielä paljon pois kuskattavaa purkujätettä.

Marraskuussa aloitettiin jo alueen osittainen tasoittaminenkin, vaikka poiskuljetettavaa purkujätettä vielä olikin alueella.  Vuoden loppuun mennessä eteläkatsomonkin pitäisi kadota maisemasta.

Vielä pari viikkoa sitten alueen urakoitsijan Vincin sivulla ei ollut mitään uutta kyseiseen projektiin liittyvää, mutta tällä viikolla tietoja on päivitetty. Nyt luvataan, että  helmikuussa aletaan myydä kortteliin rakennettavia asuntoja. Myyntiä vauhdittamaan julkaistiin pieni mainosvideo, jossa pikkku poika ja jalkapallo ovat johtavassa roolissa.

Vaikka alueelle tulee sekä sosiaalisia että kovan rahan asuntoja, näin legendaariseen osoitteeseen ei tietenkään suunnittelijaksi voi kelpuuttaa ketä tahansa.  Ekorakentaminen antaa alueelle lisäarvoa ja kiinnostavuutta. Nyt rakennetaan tulevaisuuteen katsovaa uutta asuinaluetta, tehdään alueelle uudenlaisia tarinoita ja historiaa, jossa biodiversiteetti on yksi avainsanoista.  Vaikka asuntojen hinnalle on varmasti asetettu rajat eikä kallis rakentaminen tule kysymykseen,  suunnittelijaksi on saatu maailmanlaajuisesti tunnettu ekorakentamiseen paneutunut  arkkitehti Edouard François. Hänen sivuillaan esitellään muiden mielenkiintoisten projektien ohessa Le Ray ja  luvataan että valmista on vuonna 2019.    

Pari päivää sitten nettiin ilmestyi myös Le Rayta esittelevä mainos, jossa hehkutetaan sekä alueen legendaarisuutta ja arkkitehtuurin ainutlaatuisuutta  että ympäristöarvoja. Entisten lupausten lisäksi siinä on maininta jardins potagers partagés. Eli puistoon on tulossa myös viljelypalstoja!

Alueen yhdessä kulmassa oleva funkistyylinen lipunmyyntirakennus säilyy. 

Tästä tulee mielenkiintoista seurattavaa.

Tehdäänkö rakennuksiin oikeasti lepakoille pesäpaikkoja? Tuodaanko naapurissa olevan päiväkodin räystäiden alle tosiaan keinotekoisia pääskysenpesiä? Millaisia pesäpaikkoja liskoille rakennetaan talojen kivijalkoihin? Entä minkä kokoisia asukkaille tarkoitettuja viljelypalstoja saadaan mahtumaan melko pieneen puistoon? Tuleeko rakennuksiin  projektin esittelykuvissa näkyviä reheviä kattopuutarhoja isoine puineen? Peittyvätkö rakennusten seinät runsaisiin viherkasveihin? Istutetaanko puistoon myös laventelia kuten joissakin arkkitehtikuvissa näkyy? Tuskin maltan odottaa.