Kurkistus Genovaan

Tämä tähystäjä tutkailee Genovaa
Vanhassa satamassa olevasta merirosvolaivasta käsin.
Klikkaamalla kuvia näet ne isompina 

Tiemme Nizzaan on kulkenut usein Genovan kautta. Ensin on lennetty Milanoon tai Roomaan muutamaksi päiväksi ja sitten kolisteltu sieltä junalla Nizzaan. Viime vuonna vihdoin poikettiin Genovaan.  Kaupunki osoittautikin sen verran mielenkiintoiseksi, että visiitti uusittiin reilut pari viikkoa sitten.

Ligurian pääkaupunki Genova on Italian suurin ja Marseillen jälkeen Välimeren alueen toiseksi suurin satamakaupunki. Junan ikkunasta näkyykin lähinnä telakoita ja muita teollisia ja parakkimaisia rakennuksia, ei niinkään mitään turistia viekoittelevaa.

Genovaa ei taideta yleisesti pitää kovinkaan  vetovoimaisena matkailukohteena. Harva enää muistaa, että kaupunki oli vuonna  2004 Euroopan kulttuuripääkaupunki ja sai tuolloin paljonkin huomiota lehdistössä.  Eivätkä ehkä kaikki kaupunkiin tulevat turistit tiedä sitäkään, että siellä on uskomaton määrä  Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvia rakennuksia.

Siltikin hieman ihmetyttää, mitä ne bloggaajat kohteelta odottivat, joiden arvioissa kerrotaan kaupungin ikävyydestä, likaisuudesta, vaarallisuudestakin. Joillakin oli vain kiire pois, kun paikasta ei löytynyt yhtikäs mitään mielenkiintoista.

Tosin omakin ensivaikutelmani kaupungista  oli  tylsähkö pelkästään junasta nähtynä.  Kadulle päin monet hienotkin rakennukset näyttävät melko koruttomilta. Koruttomuudesta huolimatta kaupunki vaikutti suhteellisen vauraalta ja vilkkaalta satama- ja bisneskaupungilta.

Itse asiassa Genovalla on tärkeä osa pankkitoiminnan historiassa. Sinne perustettiin ensimmäinen nykyaikainen pankki  vuonna 1406.  Tiski, jonka takana virkailija istui, oli nimeltään banco. Kaupungissa toimii edelleen yksi maailman vanhimmista pankeista, jota keskiajalla oli perustamassa Monacon nykyinen hallitsijasuku.  Vielä nytkin Genovassa  on monilla pankeilla pääkonttori.

Kulttuurikaupunki

Pienellä perehtymisellä  selvisi, että  Genovaa leimaavat paitsi meri ja bisnes, myös kulttuuri ja historia. Kaupunki on ylpeä siellä syntyneistä  pojistaan Kristoffer Kolumbuksesta (Christoforo Colombo)  ja  viulutaitelija ja säveltäjä  Niccolò Paganinista.

Enpä aiemmin tiennytkään, että Genovan mielenkiintoinen ja pittoreski  vanha keskusta on itse asiassa Euroopan laajin edelleen asuttu keskiaikainen keskusta.  Siellä on kapeita, tunnelmallisia  kujia, joilla on mielenkiintoista kuljeskella  ja ihastella pikku aukioita, ravintoloita ja putiikkeja.

Kukkakauppiaan lukuhetki

Vanhassa kaupungissa on katukahviloita kirjaimellisesti keskellä katua. 

Vanhassa kaupungissa on myös pitkä kauppakuja joka kulkee talojen läpi. 

Kaikista italialaisista kaupungeista löytyy runsaasti toinen toistaan hienompia ja vanhempia kirkkoja. Genova ei ole poikkeus.  Osuimme sattumalta yhteen, joka  oli alun perin rakennettu jo 1100-luvulla.

Myös Genovan tärkein kirkko, raidallinen San Lorenzon katedraali, on rakennettu 1100-1300 –luvuilla. Se on Genovan arkkipiispan kirkko.  Piipahdimme kirkkoon viime vuoden pääsiäisenä, kun siellä  oli meneillään pääsiäismessu. Paikalla oli kunnianarvoisia katolisen kirkon johtavia hengenmiehiä. Heitä johti itse arkkipiispa mikäli ymmärsin järjestysmiehen kommenteista.  Messun lopuksi hän kiersi seurueineen kirkkokansaa kättelemässä. Olin sattumalta yksi kätellyistä. Harvinaislaatuinen kunnia!

Kirkot kätkevät sisäänsä myös paljon arvokasta taidetta ja muita aarteita. San Lorenzossa  on nähtävillä esimerkiksi smaragdinvihreä lasimalja, Sacro Catino. Sen uskottiin olevan Graalin malja kunnes 1800-luvulla paljastui, että se on  taidokas islamilainen käsityö 800-luvulta. Tärkeä aarre silti edelleenkin.

Tässä Helsingin kokoisesssa kaupungissa on  myös huomattava määrä museoita ja tietysti italialaisille tärkeä ooppera sekä muutakin näyttämötaidetta ja kulttuuritarjontaa.

Unescon maailmanperintökohteita

Genovassa oli kreikkalaisten siirtokunta jo puoli vuosisataa ennen ajanlaskun alkua.  1100–1200-luvuilla se tunnettiin lisänimellä ”La Superba ”.  Se alkoi tuolloin hallita osia Välimerestä. Vaurauden ajat näkyvät nykyisin parhaiten palatseissa, joista monet suunnitteli 1500-luvulla arkkitehti Galeazzo Alessi.

Genovan keskustassa on monia Unescon maailmanperintökohteita

Nämä upeat palatsit ovat nyt Genovan tärkein historiallinen nähtävyys. Ne on nimetty  Unescon maailmanperintökohteiksi. Niitä on kaikkiaan jopa 42.  Ne muodostavat keskustassa  muutaman kadun alueen joka tunnetaan nimellä Strade Nuove.  Osa palatseista on museoina, mutta joukossa on myös asuntokäytössä tai pankkinakin olevia palatseja.

Palatseihin käydään hienojen ulkotilojen kautta. 

Kuninkaallisen palatsin, Palazzo Realen piha

Valtaistuin Palazzo Realessa

Kuninkaan vastaanottosali Palazzo Realessa

Kuninkaan palatsin pihalla on hienoja pikkukivistä tehtyjä mosaiikkeja

Palazzo Realen pihaterassi

Palatseissa ei kattoakaan jätetä hyödyntämättä kun tehdään komeaa tilaa 

Alun alkaen palatsit olivat mahtisukujen rakennuttamia.  1500-luvulla säädettiin Rolli-järjestelmä, jolla varmistettiin että kaupungissa vieraileville merkkihenkilöille järjestyi siellä kortteeri jostain palatsista. Palatsit oli luokiteltu majoituksen laadun mukaan.  Kardinaalit, ruhtinaat ja kuninkaat saattoivat valita mieleisensä viiden tähden majoituksen, mutta vähemmän tärkeät ruhtinaat tai lähettiläät joutuivat ehkä tyytymään neljän tai kolmen tähden palatseihin.  – Liekö tässä ollut nykyisen hotelliluokituksen esiaste. 

Palatsien osalta tyydyimme tutustumaan vain yhteen,  kuvissa näkyvään Palazzo Realeen eli kuninkaan palatsiin. Se ei alun perin ollut kuninkaan käyttöön rakennettu, mutta todella upea  kuitenkin.  Siellä oli nähtävänä paljon Sardinian kuninkaan  Carlo Felicen (1765 – 1831) aikaista taidetta ja huonekaluja. Kyseisen kuninkaan aikaan myös Nizza kuului hänen hallintonsa piiriin ja kuulemma kuningas oli nizzalaistenkin suosiossa.

Neptune 

Genovan vanhassa satamassa, Porto Anticossa,  voi tutustua akvaarioon, merimuseoon  tai merirosvolaiva Neptuneen, joka rakennettiin vuonna 1985  Roman Polanskin elokuvaa Pirates  varten.

  

Kaupungissa on muutama suuri puistokin.   Parco della Villetta di Negro on keskustassa. Siellä on subtrooppista kasvillisuutta, komea vesiputous, tippukivimuodostelmia, lintuja ja itämaisen taiteen museo.

Toisin kuin vaikkapa Ranskassa jossa puistot ovat todellisia taideteoksia, joita vaalitaan kuin silmäterää,  olemme  huomanneet, että Italiassa otetaan puistojen hoito rennommin.  

Surullinen suihkulähde: patsas vaurioitunut, vettä imitoivat lasihelmet
 neulasten peitossa, istutukset kuivuneet. 

Villetta di Negron puisto on ikään kuin omalla kukkulallaan, josta aukeaa avaria näkymiä moneen suuntaan. Teininuoriso näytti kokoontuvan sinne koulun jälkeen. Kannabis kärysi ja paikka on myös suosittu nuorten parien pussailupaikka.   

Genovalaista suuhunpantavaa         

Genova on antanut nimensä myös gastronomian piiriin kuuluville teoksille – pesto genoveselle ja pasta genoveselle. Pastassa tietysti on genovalaista pestokastiketta sekä pastan kaverina  vihreitä papuja ja perunasiivuja. Genovalainen pesto valmistetaan basilikasta ja pecorinojuustosta. Sitä kehutaan maailman parhaaksi pestoksi.

Ranskassa tunnetaan myös génoise- eli genovalaiset leivonnaiset. Tällä nimellä löytyy erilaisia kakkutaikinasta tehtyjä leivoksia ja täytekakkuja. Yllätyksekseni huomasin äskettäin ostaneeni   Carrefourista  jaffakeksien sijaan ’genoiseja’. 

Genovalla on nimikkoleipänsäkin,  focaccia genovese.  Se on ohuehko, öljyinen ja suolainen leipä, jota syödään pitkin päivää jo aamusta alkaen.

Eipä olisi ihme vaikka kaupungilla olisi vielä muitakin nimikkoherkkuja, varsinkin meren antimien joukossa. Italialainen keittiöhän on monipuolinen. 

Globaalia genovalaisuutta

Mutta on Genovasta lähtöisin myös jotain, minkä tuntevat nekin, jotka eivät ehkä ole koskaan koko kaupungista kuulleetkaan.   

Genovassa nimittäin valmistettiin 1500-luvulla sinistä tukevaa kangasta merimiesten työhousuja varten.   Ranskalaiset omivat pian  idean ja alkoivat  kutoa sitä Nimesin kaupungissa.   Kangas tunnetaan meilläkin nimellä denim.  Denimistä tehtyjä työhousuja kutsuttiin kankaan väriin viittaavalla nimellä "Bleu de Gênes" - genovansininen.   Kun nämä pöksyt 1700-luvulla  rantautuivat Amerikkaan, niitä myytiin  työhousuiksi kaivos-, tehdas- ja rautatietyöläisille.  Ranskankielinen nimi vääntyi englanniksi blue jeansiksi.  

Veikkaanpa, että nekin bloggarit, jotka eivät Genovasta löytäneet mitään kiinnostavaa, kirjoittivat marinansa siniset genovalaiset jalassaan.

Seuraavassa postauksessa  löydän jotain yhteistä Genovasta ja Nizzasta.

http://kolinaakoromandelista.blogspot.com/